Vapaus, veljeys, tasa-arvo Suurin onni kaikille

Kenenkään elämä, vapaus tai omaisuus eivät ole turvassa kun eduskunta on koolla

Gideon John Tucker kirjoitti vuonna 1866: "No man's life, liberty or property are safe while the Legislature is in session." Hän parodioi Magna Cartan lausetta "No man shall be deprived of the free enjoyment of his life, liberty, or property, unless declared to be forfeited by the judgment of his peers, or the law of the land." Valtion lainsäädäntövalta siis vaarantaa elämän, vapauden ja omistuksen eikä turvaa niitä, vaikka valtion apologeetat väittävän valtion lainsäädäntömonopolin olevan ihmisoikeuksien toteutumisen ehto. Tosiasiassa valtion lainsäädäntömonopoli on jäänne absoluuttisen monarkian ajoilta ja sitä on vain reformoitu pahimpien epäkohtien poistamiseksi ihmisoikeuksien toteutumatta tyydyttävästi. Ongelmana on valtion suvereeni lainsäädäntövalta, jota perustuslaki ei tarpeeksi rajoita. Ihmisen elämä, vapaus ja omaisuus ovat edelleen suvereenin mielivallassa.

 

Ongelma voitaisiin ratkaista lakkauttamalla valtion suvereeni lainsäädäntövalta. Polysentrinen laki mahdollistaisi elämän, vapauden ja omaisuuden riittävän suojan. Kun valtio ei voisi enää sanella ihmisoikeuksia loukkaavia lakeja, yksilö voisi valita ihmisoikeuksiaan kunnioittavat lait. Tällöin yksilön valitsema laki olisi lähtökohtaisesti voimassa hänen kehonsa ja omaisuutensa suhteen. Vallitseva oikeuskäytäntö muodostaisi eri yksilöiden oikeuspiirien rajat eikä konflikteja juuri tulisi. Polysentrisen lain esimerkkejä ovat keskiajan kauppalaki ja valtiosta riippumattomien uskonnollisten yhteisöjen laki. Polysentrinen laki voisi siis olla riippumatonta valtiosta. Kyseessä olisi sama ilmiö kuin valtiosta eroaminen. Valtiot ovat hajonneet useammiksi valtioiksi, joiden lait pätevät niiden omalla maalla.

 

Toinen yritys ratkaista valtion lainsäädäntömonopolin ongelmat olisi sen riittävä rajoittaminen perustuslailla. Tämä ratkaisu tunnetaan perustuslaillisena minimivaltiona. Perustuslailla on jo antiikin ajoista alkaen yritetty estää ihmisoikeuksien loukkaukset mutta ei ole kunnolla onnistuttu, joten perustuslaillinen ratkaisu on kyseenalainen. Minimivaltion kannattajat väittävät, että kyse on ollut perustuslain valtiovallalle asettamien rajojen liiallisesta väljyydestä. Esimerkiksi USA:ssa valtiovalta ei ole kuitenkaan noudattanut edes alun perin tarkoitettuja rajoja, joten on kyseenalaista, miksi valtiovalta noudattaisi tiukempiakaan rajoja. USA:n perustuslaki on kuitenkin niin epäselvä jo säätämisestään lähtien, että selvemmän perustuslain säätäminen voisi auttaa asiaa. Ongelmaksi kuitenkin jää miten valtio saadaan noudattamaan perustuslakia. USA:ssakin on nykyään vallalla elävän dokumentin doktriini, jonka mukaan valtion ei tarvitse noudattaa perustuslain alkuperäistä tarkoitusta. Perustuslaki on epävarmempi tapa turvata ihmisoikeudet kuin polysentrinen laki, jos siinä ei ole institutionaalisia takeita. Tuomiovallan riippumattomuus on ollut yksi institutionaalinen yritys taata ihmisoikeuksien toteutuminen mutta se ei ole oikein toiminut, kun tuomioistuimet ovat olleet valtion virastoja, koska ne on alistettu valtiolle ja noudattavat juuri sitä valtion politiikkaa, jota niiden olisi tarkoitus rajoittaa. Sama ideologia vallitsee sekä tuomioistuimissa että muussa valtionhallinnossa. Panarkismi eli yksilön oikeus vapaasti erota valtiosta olisi yksi institutionaalinen tae mutta se mahdollistaisi jo polysentrisen lain eikä siten olisi aidosti eri ratkaisu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat