*

Vapaus, veljeys, tasa-arvo Suurin onni kaikille

Negatiivinen vapaus on vapautta pakkovallasta ja väkivallasta

  • Bryan Caplan
    Bryan Caplan
  • Max Stirner
    Max Stirner
  • Friedrich Hayek (Original uploader was DickClarkMises at en.wikipedia. Later version(s) were uploaded by Beao at en.wikipedia.)
    Friedrich Hayek (Original uploader was DickClarkMises at en.wikipedia. Later version(s) were uploaded by Beao at en.wikipedia.)
  • Steve Horwitz (Author Sghorwitz)
    Steve Horwitz (Author Sghorwitz)

Aiemmin tässä blogissa käsittelin jo negatiivista vapautta kirjoituksessa Mitä on vapaus? mutta käsittely jäi turhan suppeaksi. Negatiivinen vapaus ei tullut tyhjentävästi käsitellyksi. Itse asiassa se on aika monikäsitteinen termi. Määrittelin negatiivisen vapauden vapaudeksi pakkovallasta ja väkivallasta. Jätin kuitenkin määrittelemättä vapauden, pakkovallan ja väkivallan.

 

Pakkovalta ja väkivalta voitaisiin määritellä kaikeksi muiden yksilöiden harjoittamaksi toiminnaksi, joka estää yksilön tahdon mukaista toimintaa. Tuo on aika nihilistinen ja egoistinen määritelmä, koska se kieltäisi muilta yksilöiltä ja yhteiskunnalta oikeuden rajoittaa yksilöä. Egoismi on kuitenkin anarkismissa aika yleinen piirre. Tuollainen määritelmä on mielestäni aivan mahdollinen mutta se panisi yhteiskunnan eri yksilöiden negatiiviset vapaudet ristiriitaan toistensa kanssa, joten se ei oikein sovellu yhteiskunnalliselle tasolle, koska vain yhden eli diktaattorin yksilönvapaus voisi toteutua.

 

Max Stirner esitti ratkaisuksi egoistien liittoa, johon egoistit sitoutuisivat oman etunsa vuoksi. Käytännössä noin vapaa yhteiskunta toimisikin: yksilö sitoutuisi yhteiskunnan sääntöihin oman etunsa vuoksi. Egoistien liitto tunnustaisi jokaisen yksilön kehollisen itsemääräämisoikeuden ja omistusoikeuden.

 

Yhteiskunnassa jokaisella yksilöllä on oma vapauspiiri, joka käsittää hänen kehonsa ja omaisuutensa. Negatiivinen vapaus voidaan sitten käsittää vapaudeksi pakkovallasta ja väkivallasta, jotka koskevat yksilön vapauspiiriä vastoin hänen tahtoaan. Esimerkiksi klassinen liberaali Friedrich Hayek ja monet libertaarit kannattavat tuollaista konservatiivisempaa vapauskäsitystä kuin Max Stirner.

 

Pakkovalta on vallankäyttöä, joka on pakollista eli tapahtuu vastoin kohteen tahtoa. Väkivalta on vallankäyttöä, joka aiheuttaa vamman yksilölle. Pakkovallan lisäksi mainitsin väkivallan, koska väkivaltaa ei välttämättä tajuta pakkovallaksi.

 

Petos on yksi vapaudenloukkaus, jota ei välttämättä tajuta pakkovallaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että petos on aivan samanlainen omaisuusrikos kuin varkaus. Se vain liittyy sopimukseen. Rikoslaissa ei tarvitsisi olla erikseen petosta vaan varkaus tai yleinen omaisuusrikos riittäisi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän SamiVarsell kuva
Sami Varsell

Liberalistinen omistusoikeus ja sen turvaksi luotu väkivaltakoneisto on suurin vapautta rajoittava tekijä.

Liberalistinen vapaus on vapautta riistää. Sosialistinen vapaus on vapautta riistosta.

Sopimukset ovat harvoin mitään muuta, kuin yksilön vapauden rajoittamista.

Matti Linnanvuori

Jos liberaali omistusoikeus ja sen turvaksi luotu väkivaltakoneisto on suurin vapautta rajoittava tekijä, saavuttiko esimerkiksi punakhmerien Kamputsea suuremman vapauden lakkauttamalla liberaalin omistusoikeuden? Minun on vaikea nähdä että olisi.

Liberaali vapaus on vapautta riistää sosialistisen oikeuskäsityksen mukaan, jonka mukaan kehollinen itsemääräämisoikeus, yksityinen omistusoikeus ja sopimusvapaus ovat riistoa. Sosialistinen vapaus on alistamista sosialistipoliitikkojen totaaliseen valtaan.

Sopimukset ovat kyllä yksilön vapauden rajoittamista mutta ne ovat tarpeellisia usein.

Käyttäjän SamiVarsell kuva
Sami Varsell

Kambodzan talonpoikaisfasistit eivät suinkaan vapauttaneet omaisuutta kansan vapaaseen käyttöön, vaan ottivat omaisuuden hallintaansa vapautta rajoittavan väkivaltakoneiston avulla.

Riistoa on se korko, joka tulee omistamiselle ilman sen kummempia ansioita.

Sosialismin rakenne on sellainen, ettei sosialisti tai mikään muukaan politiikko voi alistaa yksilöä. Kansan/kansalaisen alistamiseen tarvitaan omistusoikeus(yksityinen tai/ja julkinen) ja väkivaltakoneisto(yksityinen tai/ja julkinen). Sosialismissa ei ole sen paremmin yksityistä kun julkistakaan omistusta tai väkivaltakoneistoa.

Jos yhteisö ei hyväksy mielivaltaa, niin yksilöiden välisiä sitovia sopimuksia ei tarvita.

Matti Linnanvuori Vastaus kommenttiin #3

Keitä olivat Kambodzan talonpoikaisfasistit? Kamputsean punakhmerit olivat mitä puhdasoppisimpia marxilaisia sosialisteja, joten heidän politiikkansa osoittaa selvimmin, mitä on sosialistinen vapaus. Mitä tarkoittaa omaisuuden vapauttaminen kansan vapaaseen käyttöön? Sosialismi on illuusio vapaudesta mutta käytännössä se ei toteudu. Sosialismi haaveilee väkivaltakoneistosta, joka ei rajoita vapautta.

Vain työnarvoteorian mukaan riistoa on korko, joka tulee omistamiselle ilman sen kummempia ansioita.

Sosialismin rakenne on käytännössä sellainen, että sosialisti tai muukin politiikko voi alistaa yksilöä. Sosialismissa on tyypillisesti sekä yksityistä että varsinkin julkista omistusta ja väkivaltakoneistoa.

Yksilöiden väliset sitovat sopimukset eivät ole mielivaltaa. Niiden kieltäminen on mielivaltaa.

Toni Selkälä

Aika suppea ja utopistinen käsitys vapaudesta, sanoisin. Mutta tämänhän me varmaankin osasimme jo arvata aiempien keskustelujen pohjalta, joten koitan hieman tällä kertaa analysoida tarkemmin negatiivista vapautta, jottei keskustelu päätyisi puhtaaksi ideologioiden väliseksi turhaksi napisemiseksi.

Mielestäni perinteinen negatiivisen vapauden määritelmä, jollaisena se ilmaantuu valistuksen aikana on melko ymmärrettävä ja helppo hyväksyä, mutta sen korollaarina syntyvä sopimusten järjestelmä harvoin vastaa sitä mikä alunperin toimi motivaationa vapaudelle. Tässä idean ja toteutuksen välisessä jännitteessä piilee kaikkien ideologioiden, liberalismi niiden joukossa, heikkous.

Suuri osa kaikista ihmisistä varmasti haluaa vapautta sen erilaisissa ilmenismuodoissaan. Ongelmana vain on, että esimerkiksi esittämäsi vapauden pohjana ovat sopimukset, jotka olettavat sopimusten pitämisen instituution; muutoinhan sopimukset olisivat täysin merkityksettömiä. Jos oletamme esiyhteiskunnallisen tilan, miten tällainen sopimusten pitämisen ajatus on voinut syntyä? Miksi esimerkiksi haluaisin oikeasti säilyttää muiden rahoja ja tarjota niille korkoa vain lainatakseni sitä eteenpäin, jos voisin aivan yhtä hyvin vain esittää alkuun luottamusta ja ottaa rahat sitten myöhemmin itselleni? (Toinen, tietysti, tätä edeltävä olettama joka pitäisi myös jollain rakentaa on se, miten vaihdannan väline voisi syntyä ilman auktoriteettia, mutta siitä toiste.)

Jos vastauksesi on luottamuksen konstituutio, ei edelleenkään olisi mitään takeita sille, että kukaan kykenisi milloinkaan rahoittamaan suuria hankkeita, jotka nykyisin ovat normaaleja, koska yksilöllä olisi kymmenen miljardia syytä vähät välittää luottamuksen ylläpitämisestä. Toinen vaihtoehto on rakentaa järjestelmä, jossa väkivaltakoneisto ylläpitää sopimusten luottamusta, mutta tässä on sellainen rahtunen ongelmaa muassa, että se on täysin yhteensopimaton esittämäsi kanssa. Siinähän nimenomaan negatiivista vapauspiiriä loukataan alistamalla se väkivaltakoneiston alaiseksi.

Samat argumentit pätevät oikeastaan kaikkeen omistukseen. Miksi tehtaan työntekijät eivät vain muiluttaisi omistajaa Timbuktuun ja ottaisi omakseen tehdasta. Heidän varallisuutensa lisääntyisi ja hyvä niin, mitä siitä jos yhden vapaus tästä vähän kärsisi jos samalla kymmenien jollei satojen muiden lisääntyisi. Siten utilitaristinenkaan argumentti ei puolla esittämääsi järjestelmää. Ei Pekkaa kiinnosta että Jussin tehtaassa työskentely pitkällä aikavälillä tuottaa enemmän hyvää kuin kaiken myyminen kanissa, jos tuosta kaikesta saa tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin mitä Pekalla on. Myöskään markkinat eivät millään korjaa tällaista laitonta saantoa -- sehän olisi loukkaus yksilön vapauspiiriä kohtaan. Miksi kummassa Kaarlo ei saisi ostaa Pekalta tämän laittomasti hankkimaa?

Ainoa tapa valvoa yksilön vapauspiiriä onkin siten sen alistaminen valvonnalle, mikä on vapauden konstituution eräänlainen opillinen paradoksi. Vapaus ei voi hyväksyä valvontaa, mutta se ei voi elää ilman sitä. Kuten Hayek toteaa klassikossaan, ei se että taloni palaa rajoita vapauttani. Aivan samalla tavoin, ei se että vien sinulta omaisuutesi rajoita vapauttasi, se on vain kurja sattuma. Ensi kerralla sinun pitää vain toivoa hieman parempaa tuuria. On täysin keinotekoista esittää, että nämä jollain tavalla olisivat toisistaan poikkeavia tapahtumakulkuja. Jos konstituoimme vapauden ajatukselle siitä, että ainoastaan tietynlainen vapauksien loukkaaminen on todellista loukkaamista ollaan tilanteessa, jossa diktaattorina toimivat täysin sattumanvaraiset vapaudet, joiden hyödyllisyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta ei voida perustaa muuhun kuin yhteiskunnan alkuhetkellä tehtyyn kuviteltuun yhteiskuntasopimukseen.

Mikäli haluan rajoittaa vapauttani enemmän (esim. vaatia hegeliläistä positiivista vapautta), tai vähemmän (esim. esittää ettei ole mielekästä rajoittaa toimintani vapautta sopimuksin tai muiden oikeuspiirein) tulisi vapauden teoreetikkojen hyväksyä minulta tällainen toiminta vaikka se olisi antiteettistä liberalismin teorialle. Vapaushan ei edellytä minulta vapautta toimia vain vapauden määräämin tavoin, vaan voin vapaasti vaatia maailman tuhoa jos minusta siltä tuntuu. Hayekilainen vapauden konstituutio onkin siten vain kontrollin konstituoitumista uudella tavalla, jossa toimintaa ei voida ohjata vaan kaikkea määrittää ei-poliittinen.

Tämä ehkä itseäni eniten kiehtoo vapauden ideologioissa: ne haluavat poistaa poliittisen yhteiskunnallisesta. Tällä tavalla vapauden ajatukset ovat aidosti valistuksen ideaaleja pyrkiessään muuttamaan myös ihmisyhteisön toiminnan ihmisen instrumentaalisen järkeilyn subjektiksi. Emme kykene enää itse päättämään yhteiskuntamme asioista, koska vapaus vaatii meitä olemaan puuttumatta omiin vapauksiimme. Nurinkurista ehkä, mutta seuraa loogisesti vapauden opeista. Esimerkiksi poliittinen päätös tarjota hoivaa Stephen Hawkingille on täysin järjetön vapauden näkökulmasta. Hawking ei ole kykenevä itse ylläpitämään elämäänsä, hänen elämänsä ylläpitäminen on kallista ja siitä olisi tullut luopua jo vuosikymmeniä sitten. Se tosiasia, että Hawking nyt sattuu olemaan kovin fiksu ei muuta tätä taloudellista tosiasiaa ja Hawkingin sui generis puolustaminen on täysin yhteensovittamaton negatiivisen vapauden kategorisen luonteen kanssa.

Olisikin valmis sanomaan, että negatiivisen vapauden olettamukset ovat aivan yhtä perustelemattomia apriorisesti kuin kaikkien muidenkin ideologioiden. Toisen kunnioittamiseen ei ole olemassa mitään apriorista velvoitetta; myöskään ihmisen biologinen konstellaatio ei varsinaisesti oleta mitään toisen kunnioittamista. Mielestäni Agamben toteaa oivallisesti, että hobbesilainen luonnontila sisällyttää samalla osaksi yhteiskuntaan sen minkä se pyrkii sulkemaan sen ulkopuolelle. Luonnontilan väkivallasta tulee suvereenin väkivaltaa, jota voidaan harjoittaa aina ja ikuisesti poikkeustilan varjolla. Jos asetamme suvereenin asemaan vapauden, silloin vapaudella on väkivaltansa, jota se voi annostella aina tarvittaessa. Miksi sopimukseni tehdä työtä on sellainen, jota tulee kunnioittaa, mutta sopimukseni riistää toiselta tämän työn saanto ei sellainen ole?

Vastauksesi oletettavasti lähtee liikkeelle yksilön oikeuksien kunnioittamisesta, johon voitaneen sitten palata tuossa yhteydessä, mutta kuten varmaankin arvaat, tullen olemaan eri mieltä siitä mihin päädyt yksilön vapauspiirin määrittelyssä. Mutta ei tässä nyt parane enempää jatkaa yksinpuhelua. Dialogissa on oppimisen salaisuus, ja odotan innolla miten varsinaisesti määrittelet negatiivisen vapauden. Johdantosi keskustelulle ei tarjonnut vielä varsinaista vastausta, vain opillisen kutsuhuudon.

Matti Linnanvuori

Minä esitin tuossa kirjoituksessa vain negatiivista vapautta, joten sen oli tarkoituskin olla suppea. Olen kirjoittanut vapaudesta yleensä kirjoituksessa Mitä on vapaus? Mutta millä tavalla tuo on utopistinen käsitys vapaudesta?

Negatiivisen vapauden korollaarina syntyvä sopimusten järjestelmä ei vastaa jotain utopiaa, mikä alunperin toimi motivaationa vapaudelle, mutta realistisia tavoitteita vastaa.

Jos oletamme esiyhteiskunnallisen tilan, tällainen sopimusten pitämisen ajatus on voinut syntyä ihmisten ja ihmistä edeltäneiden lajien kehityksessä. Ihmiset pidättäytyvät rikoksista rehellisyytensä tai rangaistuksen pelon takia. Vaihdannan väline voisi syntyä ilman auktoriteettia hyödykkeestä.

Luottamuksen konstituutio on tae sille, että kykenisi rahoittamaan suuria hankkeita, jotka nykyisin ovat normaaleja, koska yksilöllä olisi kymmenen miljardia syytä välittää luottamuksen ylläpitämisestä. Toinen vaihtoehto on rakentaa järjestelmä, jossa väkivaltakoneisto ylläpitää sopimusten luottamusta, eikä tässä ole ongelmaa muassa, että se olisi yhteensopimaton esittämäsi kanssa. Negatiivista vapauspiiriä ei loukata alistamalla se väkivaltakoneiston alaiseksi, kun vapauspiirin omistaja päättää alistamisesta.

Utilitaristinenkin argumentti puoltaa esittämääni järjestelmää. Myös markkinat korjaavat laitonta saantoa -- sehän olisi loukkaus yksilön vapauspiiriä kohtaan. Lain säädöksen mukaan Kaarlo ei välttämättä saisi ostaa Pekalta tämän laittomasti hankkimaa.

Ainoa tapa valvoa yksilön vapauspiiriä ei ole sen alistaminen valvonnalle. Vapaus voi hyväksyä valvontaa, vaikka se voi elää ilman sitä. Kuten Hayek toteaa klassikossaan, ei se että taloni palaa rajoita vapauttani. Ei aivan samalla tavoin, se että vien sinulta omaisuutesi rajoittaa vapauttasi, eikä se ole vain kurja sattuma. Ei ole täysin keinotekoista esittää, että nämä jollain tavalla olisivat toisistaan poikkeavia tapahtumakulkuja. Negatiivista vapautta määritelmän mukaan voi loukata vain subjekti. Jos konstituoimme vapauden ajatukselle siitä, että ainoastaan tietynlainen vapauksien loukkaaminen on todellista loukkaamista ei olla tilanteessa, jossa diktaattorina toimivat täysin sattumanvaraiset vapaudet, joiden hyödyllisyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta ei voida perustaa muuhun kuin yhteiskunnan alkuhetkellä tehtyyn kuviteltuun yhteiskuntasopimukseen.

Mikäli haluat rajoittaa vapauttani enemmän (esim. vaatia hegeliläistä positiivista vapautta), hyväksyn kyllä toimintasi niin, että voit liittyä johonkin vapauspiiriin, joka on tahtosi mukainen. Jos haluat vähemmän (esim. esittää ettei ole mielekästä rajoittaa toimintasi vapautta sopimuksin tai muiden oikeuspiirein), en voi hyväksyä sellaista diktatorista toimintaa sinulta. Hayekilainen vapauden konstituutio onkin siten vain kontrollin konstituoitumista uudella tavalla, mutta jossa toimintaa voidaan edelleen ohjata eikä kaikkea määritä ei-poliittinen.

Kaikki vapauden ideologiat eivät halua poistaa poliittista yhteiskunnallisesta. Siten kykenemme ehkä vielä itse päättämään yhteiskuntamme asioista, koska vapaus ei vaadi meitä olemaan puuttumatta omiin vapauksiimme. Esimerkiksi poliittinen päätös tarjota hoivaa on kyllä järjetön vapauden näkökulmasta. Miten niin Hawking ei ole kykenevä itse ylläpitämään elämäänsä? Hänhän on kuuluisa tiedemies. Hänen elämänsä ylläpitäminen on kallista, mutta siitä ei olisi välttämättä tullut luopua jo vuosikymmeniä sitten, koska hän tai hänen ystävänsä ovat halunneet sitä. Se tosiasia, että Hawking nyt sattuu olemaan kovin fiksu, muuttaa tätä taloudellista tosiasiaa antamalla hänelle enemmän tuloja ja ystäviä.

En olisi valmis sanomaan, että negatiivisen vapauden olettamukset ovat aivan yhtä perustelemattomia apriorisesti kuin kaikkien muidenkin ideologioiden. Niissä kun ei ole mitään ilmeistä loogista ristiriitaa. Ihmisen biologinen konstellaatio ei yleensä olettaa jotain toisen kunnioittamista. Minunkin mielestäni Agamben toteaa oivallisesti, että hobbesilainen luonnontila sisällyttää samalla osaksi yhteiskuntaan sen, minkä se pyrkii sulkemaan sen ulkopuolelle. Sopimukseni tehdä työtä on sellainen, jota tulee kunnioittaa, mutta sopimukseni riistää toiselta tämän työn saanto ei sellainen ole, koska työsopimus on hyödyllinen hyvinvoinnin kannalta.

Miten varsinaisesti pitäisi määritellä negatiivinen vapaus?

Toni Selkälä

Tämä on nyt hieman metatekstuaalista (vaikea erottaa omaa tekstiäni, jota olet lainannut kirjoittamastasi) osin varmaankin alustan takia, mutta eespäin.

Sopimusten järjestelmä, joka syntyy sopimusvapauden perusteella on negatiivisen vapauden tilassa täysin sattumanvarainen ja pohjaa ainoastaan yksilöiden tahtoon disponoida. Aivan samoin kuin liberaalit aikoinaan pitivät orjuutta yhtenä täysin mahdollisena henkilökohtaisen sopimisen muotona, voidaan pätevästi sanoa, että vapaus itsessään ei millään tavoin rajoita yksilön toimintaa. Päinvastoin, Saksasta esimerkiksi löytyy tapaus, jossa yksilö sopi -- täysin vapaaehtoisesti -- siitä, että toinen syö hänet. Mitäpäs siinä, sopimus mikä sopimus.

Tällaisen järjestelmän ongelma ilmaantuu myös milloin yksilön vapaudet joutuvat yhteensovittamattomaan ristiriitaan muiden oikeuksien kanssa, ilman että kellään olisi lähtökohtaisesti parempaa oikeutta toiminnan kohteena olevaan hyvään. Esimerkiksi perinteinen "tragedy of commons" on aika hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset vapaudet voivat päätyä täysin yhteensovittamattomaan ristiriitaan. Onko lehmien laiduntajilla enemmän oikeuksia kuin muilla yhteisen maan käyttäjillä ja kenellä lehmänomistajista on etusija päätettäessä laiduntamisesta? Jos oikeus on aina ensimmäiseksi paikalle ehtivälle, tällöinhän varallisuus vain periytyy eikä yksilön omilla toimilla ole mitään merkitystä -- vapaudesta tulee vain kaapu, jolla oikeutetaan yhteiskunnallinen epätasa-arvo.

Biologinen ehto sopimusten tai velvoitteiden noudattamiselle, ei tunnu olevan kovin hyvä ehto. Suurella osalla (jollei kaikilla?) lähisukulaisillamme esimerkiksi yhteisön jäsenyys voidaan milloin tahansa perua ja auktoriteetin vastustaminen on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Luottamus mitataan fyysisellä voimalla ja jahka mokoman menettää, menettää samalla asemansa yhteisössä. Siinähän tietysti on vapautta olla voimakas, muut oikeudet ehkä eivät ole niin kovin merkittäviä. Inhimillinen vaihdanta tuntee mainioita esimerkkejä siitä, miten ilman auktoriteettia rahayksiköissä koetettiin huijata aina mahdollisimman paljon. Esimerkiksi kultarahojen arvossa taisi olla melkomoista vaihtelua kun vähällä koitettiin saada mahdollisimman paljon.

Mitä yksilö tekee luottamuksella, jonka avulla voi saada rahaa -- vaikkapa miljardin vuodessa -- jos pettämällä luottamuksen voi saada kymmenen vuoden ansiot? Minulla taitaa olla kyynisempi näkemys ihmisestä kuin sinulla, mutta veikkaisin, että pelkän luottamuksen varassa toimivat toimijat aika nopeasti pettäisivät sen. Muutoinkin, missä ihmeessä minä olen allekirjoittanut jäsenyyteni mihinkään yhteiskuntaan ja misssä mahdollisessa maailmassa inhimillisen yhteiselämän järjestäminen oikeasti voisi perustua yhdessä sovittuun "perustamissopimukseen". Tai ainakin neuvottelut vaikkapa miljoonan ihmisen kesken voisivat olla melko värikkäät.

Utilitaristisen teorian mukaanhan olisi tarkoitus tuottaa hyvää isolle joukolle tai vaihtoehtoisesti suuri määrä. Tämän teorian mukaan varmasti kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla vaikkapa Bill Gatesin rahojen jakaminen 10.000 osaan lisäisi onnellisuutta. Miksemme siis toimisi näin? Meillähän pitäisi olla vapaus sopia asioista ja voimme aivan rationaalisesti päätyä tällaiseen päätökseen: rahojen saajat voitaisiin arpoa, kyllä me kaikki silti haluaisimme osallistua arpajaisiin. Eikä tämä millään tavalla vähentäisi yhteiskunnallista toimeliaisuutta, sillä eihän herra Gates (tai vaikka herra Soros) ole millään muotoa mukana enää aktiivisesti minkään tuotannossa. Voisimme vaikka sopia, että eläkkeelle jäädessään kaikkien yli miljardin omistavien omaisuus jaetaan aina tuhanteen osaan jokaista miljardia kohti, jolloin yksi osa jäisi aina omistajalleen joka siltikin olisi vauras. Tällöin syntyminen oikeaan sukuun ei tarkoittaisi oikeastaan kovin kummoista etua noin vaurauden mittareilla mitattuna, joten se kannustaisi kaikkia oikein kovasti käyttämään vapauksiaan. Oiva järjestelmä, eikö?

Miten vapauttani rajoittaa enemmän se, että sinä viet rahani kuin että tulipalo vie rahani? Rahani ovat menneet, paska homma. Sehän on minun kateuttani vain jos katson, että kyseenalaisesti riistämäsi rahat jollain tavalla rajoittaisivat minun vapauttani. Vapauteni olisi edelleen aivan yhtä täysi kuin ennen toimiasi, aivan samoin kuin vapauteni on aivan yhtä täysi taloni palettua. Varsinaiseen vapauden substanssiin kummallakaan tapahtumalla ei ole vaikutusta. Täysin imaginäärinen subjektin käsite tekee vapaudesta häilyvän: onko esimerkiksi tietokoneohjelma subjekti -- sen kun kuitenkin on aina tehnyt ihminen. Fysikaalisessa maailmassamme on verrattain vähän asioita, joiden taustalla ei olisi ihminen. Jos vaikka talomme palaa sähkövian vuoksi niin onhan tuonkin toiminnan takana ihminen, miksei siis palo ole yhtäläinen inhimillisen tuottamuksen kanssa? Omission ja mission välinen ero on monessa toiminassa vähintäänkin arvelluttava eikä vapauden sitominen siihen mitä tuotamme huolimattomuuttamme ja siihen mitä tuotamme tietoisesti ole kovin järjellinen.

Se tosiasia että Stephen Hawking on kuuluisa tiedemies johtuu siitä, että hänelle on tarjottu hoivaa kun hän ei vielä ollut kuuluisa tiedemies. Hoivan tarjoaminen toisin sanoen mahdollista hänen kuuluisuutensa. Varmaankin hänen varakas perheensä olisi kyennyt hoitamaan hänen hoivansa myös ilman yhteiskunnan tukea, mutta oletettavaa on, että nykyisten hoivattavien joukossa (on kyse sitten yhteiskunnan tuista, subventioista tms.) on varmaankin joku yksilö tai joitain yksilöitä, joiden myöhempi panos ihmisyhteisön kehitykselle jäisi saamatta ilman näitä subventioita. Onko siis parempi perustaa hoiva ja huolto varallisuuden idealle, jolloin yhteiskunnassa menestymisen mittari on isiemme ja äitiemme teot, eivät meidän omat kykymme? Mielestäni ainakin tällainen yhteiskunta on kaiken vapauden antiteesi, sillä tällöin vapautemme määrä määräytyy hetkellä jolloin synnymme. Jos Hawkingia oltaisiin käsitelty kuten kaikkia muita (syrjimättömästi), hän ei olisi koskaan kirjoittanut kuuluisimpia teoksiaan tai tehnyt merkittävimpiä tutkimuksiaan, koska hän ei olisi koskaan kyennyt kommunikoimaan niitä ulkopuolisille.

Mikä lopulta siis on vapaus, negatiivista tyyppiä olevana? Tuntuukin että se on enemmän ad hoc -tyyppinen rakennelma erilaisia liberaaleja ajatuksia, jotka eivät varsinaisesti voi toteuttaa tarkoittamaansa hyvää reaalisessa maailmassa, koska jokaisen sen esitäämän perusteesin seurauksena syntyy yhteiskunta, jossa vapauden toteutuminen tosiasiallisesti rajoittuu. Vapaus toteutuukin vain niille, jolla on täysin järjestelmästä riippumatta vaurautta ajaa vapauksiaan. Mielestäni vapausteorioiden iso ongelma onkin niiden sitomisessa yhteiskunnalliseen toimeliaisuuteen ilman kuitenkaan riittävää huomioita sille tosiasialle, että me kaikki emme aloita samalta viivalta. Jos jokainen syntyisi samoin kuin Huxleyn maailmassa (ilman muokkausta jne.), olisimme kaikki samalla viivalla. Ilman perhettä, ilman varallisuutta, samanlaisessa kasvuympäristössä, samanlaisessa koulutuksessa. Tällöin yksilön ominaisuudet ja toiveet merkitsisivät ja antaisivat vapaudelle sen hyvän, jota se pyrkii saattamaan. Mutta koska emme elä tällaisessa maailmassa, vapaus on jo lähtökohtaisesti vääristynyt.

Matti Linnanvuori Vastaus kommenttiin #7

Sopimusten järjestelmä, joka syntyy sopimusvapauden perusteella, ei ole negatiivisen vapauden tilassa täysin sattumanvarainen, koska se pohjaa ainoastaan yksilöiden tahtoon disponoida. Ketkä liberaalit aikoinaan pitivät orjuutta yhtenä täysin mahdollisena henkilökohtaisen sopimisen muotona? Voidaan jonkin määritelmän perusteella pätevästi sanoa, että vapaus itsessään ei millään tavoin rajoita yksilön toimintaa. Saksasta esimerkiksi löytyy tapaus, jossa yksilö sopi -- täysin vapaaehtoisesti -- siitä, että toinen syö hänet. Mitäpäs siinä, sopimus mikä sopimus.

Tällaisen järjestelmän ongelma ei välttämättä ilmaannu, milloin yksilön vapaudet joutuvat yhteensovittamattomaan ristiriitaan muiden oikeuksien kanssa, ilman että kellään olisi lähtökohtaisesti parempaa oikeutta toiminnan kohteena olevaan hyvään. Ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan eikä se ole ristiriidassa minkään vapausoikeuden kanssa. Perinteinen "tragedy of the commons" ei ole hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset vapaudet voivat päätyä täysin yhteensovittamattomaan ristiriitaan. Käytännössä tragedy of the commons ei ole kovin yleinen. Oikeusjärjestelmässä päätetään, onko lehmien laiduntajilla enemmän oikeuksia kuin muilla yhteisen maan käyttäjillä ja kenellä lehmänomistajista on etusija päätettäessä laiduntamisesta. Yksityinen omistusoikeus ratkaisee tragedy of the commonsin usein. Jos oikeus on aina ensimmäiseksi paikalle ehtivälle, tällöinhän varallisuus periytyy mutta yksilön omilla toimilla on merkitystä -- vapaudesta ei tule vain kaapu, jolla oikeutetaan yhteiskunnallinen epätasa-arvo.

Biologinen ehto sopimusten tai velvoitteiden noudattamiselle, tuntuu olevan aika hyvä ehto. Suurella osalla (jollei kaikilla?) lähisukulaisillamme esimerkiksi yhteisön jäsenyys voidaan milloin tahansa perua ja se on ihmisyhteisössäkin hyvä asia. Auktoriteetin vastustaminen ei ole lähtökohtaisesti positiivinen asia. Luottamusta ei mitata vain fyysisellä voimalla ja jahka mokoman menettää, ei välttämättä menetä samalla asemaansa yhteisössä. Inhimillinen vaihdanta tuntee mainioita esimerkkejä siitä, miten auktoriteetti rahayksiköissä koetti huijata aina mahdollisimman paljon. Esimerkiksi kultarahojen arvossa taisi olla melkomoista vaihtelua, kun vähällä koitettiin saada mahdollisimman paljon. Valtio on inflaation pahin syyllinen ja yksityiset eivät.

Yksilö tekee luottamuksella, jonka avulla voi saada rahaa -- vaikkapa miljardin vuodessa varmemmin ja turvallisemmin ja kunniallisemmin rahaa -- vaikka pettämällä luottamuksen voi ehkä saada kymmenen vuoden ansiot. Sinulla ei taida olla kyynisempi näkemys ihmisestä kuin minulla, koska luotat sokeasti valtioon. Pelkän luottamuksen varassa toimivat toimijat eivät välttämättä nopeasti pettäisi sitä, varsinkin jos luottamuksen pettämisestä menisi luottokelpoisuus. Sinä et olekaan allekirjoittanut jäsenyyttäsi mihinkään yhteiskuntaan mutta mahdollisessa vapaassa maailmassa inhimillisen yhteiselämän järjestäminen oikeasti voisi perustua yhdessä sovittuun "perustamissopimukseen". Sitä olisi negatiivinen vapaus. Ei tarvittaisi neuvotteluja vaikkapa miljoonan ihmisen kesken. Tosin suuryrityksillä voi olla miljoonia asiakkaita eikä suuria ongelmia tule.

Utilitaristisen teorian mukaan ei varmasti kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla vaikkapa Bill Gatesin rahojen jakaminen 10.000 osaan lisäisi onnellisuutta. Kommunismia on näet kokeiltu eikä se lisännyt onnellisuutta vaan vähensi sitä selvästi. Teillähän pitäisi kyllä olla vapaus sopia asioista ja voisitte aivan rationaalisesti päätyä tällaiseen päätökseen: rahojen saajat voitaisiin arpoa, kyllä te kaikki sosialistit silti haluaisitte osallistua arpajaisiin. Te sosialistit voisitte siis perustaa oman valtionne mutta toisinajattelijoiden ei olisi pakko liittyä siihen. Kyllä kommunismi monella tavalla vähentäisi yhteiskunnallista toimeliaisuutta, ja herra Gates (tai vaikka herra Soros) ovat jollain muotoa mukana aktiivisesti jonkin tuotannossa. Voisitte vaikka sopia, että eläkkeelle jäädessään kaikkien yli miljardin omistavien omaisuus jaetaan aina tuhanteen osaan jokaista miljardia kohti, jolloin yksi osa jäisi aina omistajalleen joka siltikin olisi vauras. Tällöin syntyminen oikeaan sukuun ei tarkoittaisi oikeastaan kovin kummoista etua noin vaurauden mittareilla mitattuna, joten se ei kannustaisi kaikkia oikein kovasti käyttämään vapauksiaan. Kommunismi ei ole oiva järjestelmä.

Negatiivista vapauttani rajoittaa enemmän se, että sinä viet rahani kuin että tulipalo vie rahani, koska se on negatiivisen vapauden määritelmä. Minun positiivisen vapauden määritelmäni mukaan ei rajoita. Sehän ei ole minun kateuttani vain jos katson, että kyseenalaisesti riistämäsi rahat jollain tavalla rajoittaisivat minun vapauttani. Positiivinen vapauteni ei olisi edelleen aivan yhtä täysi kuin ennen toimiasi, aivan samoin kuin positiivinen vapauteni ei ole aivan yhtä täysi taloni palettua. Varsinaiseen positiivisen vapauden substanssiin kummallakin tapahtumalla on vaikutus. Täysin imaginäärinen subjektin käsite ei ole. Se ei tee vapaudesta häilyvää: on esimerkiksi tietokoneohjelma subjekti, jos sillä on subjektin ominaisuudet. Sitä ei välttämättä ole aina tehnyt ihminen eikä sillä ole mitään merkitystä subjektina olemisen kannalta. Palo voikin ollla inhimillisen tuottamuksen seuraus.

Oletettavaa kyllä on, että nykyisten hoivattavien joukossa (on kyse sitten yhteiskunnan tuista, subventioista tms.) on varmaankin joku yksilö tai joitain yksilöitä, joiden myöhempi panos ihmisyhteisön kehitykselle jäisi saamatta ilman näitä subventioita. On silti parempi perustaa hoiva ja huolto varallisuuden idealle, koska kapitalismi toimii paremmin kuin sosialismi. Kapitalismissa yhteiskunnassa menestymisen mittari ei ole isiemme ja äitiemme teot vaan paljolti meidän omat kykymme. Kapitalistinen yhteiskunta ei ole kaiken vapauden antiteesi, sillä tällöin vapautemme määrä ei määräydy hetkellä jolloin synnymme. Emme elä enää 1800-lukua, jolloin perinnöillä oli nykyistä suurempi merkitys. Jos Hawkingia oltaisiin käsitelty kuten kaikkia muita (syrjimättömästi), hän olisi hyvin mahdollisesti kirjoittanut kuuluisimpia teoksiaan tai tehnyt merkittävimpiä tutkimuksiaan, koska hän olisi varmaankin kyennyt kommunikoimaan niitä ulkopuolisille.

Vapaus negatiivista tyyppiä on vapautta toisten yksilöiden pakkovallasta ja väkivallasta ja muusta voimankäytöstä. Se ei ole ad hoc -tyyppinen rakennelma erilaisia liberaaleja ajatuksia, joita ei varsinaisesti voi toteuttaa tarkoittamaansa hyvää reaalisessa maailmassa, koska jokaisen sen esittämän perusteesin seurauksena ei synny yhteiskunta, jossa vapauden toteutuminen tosiasiallisesti rajoittuu. Sosialistien kuvitelma kapitalismin epävapaudesta on lähinnä vain kuvitelma. Vapaus ei toteudu vain niille, jolla on täysin järjestelmästä riippumatta vaurautta ajaa vapauksiaan. Joidenkin vapausteorioiden iso ongelma onkin niiden sitomisessa yhteiskunnalliseen toimeliaisuuteen ilman kuitenkaan riittävää huomioita sille tosiasialle, että me kaikki emme aloita samalta viivalta. Miksi vapaus olisi jo lähtökohtaisesti vääristynyt? Negatiivinen vapaus ei tarkoita lähtökohtien tasa-arvoa. Sosialistien vapauskäsite sisältää lähtökohtien tasa-arvon mutta sosialistien vapauskäsitys on epärealistinen.

Toimituksen poiminnat