Feminismi http://luisa-claudiasovijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132897/all Sat, 31 Mar 2018 11:11:14 +0300 fi Klassinen Liberalismi vs. Feminismi: Vapaus Vai Lopputulemien Tasa-arvo? http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253121-klassinen-liberalismi-vs-feminismi-vapaus-vai-lopputulemien-tasa-arvo <p><strong>Vapaus vai kolmipyörä?</strong></p><p>Klassinen liberalismi on poliittinen ideologia, joka pyrkii maksimoimaan jokaisen yksilön vapauden yhteiskunnassa. Vapaus maksimoidaan antamalla kaikille samat mahdollisuudet. (samat säännöt lain alla.) Klassinen liberalismi ei ole totaritaarinen ideologia, eli se ei pyri mikromanageroimaan kaikkia yksilön valintoja toisin kuin feminismi.</p><p><br />Feminismi on poliittinen ideologia joka taas sanoo: &quot;täydellisessä maailmassa tuommoinen ideologia voisi toimiakin mutta syystä x voimme tuijottamalla pelkkiä lopputuloksia nähdä, että maailma ei ole tasa-arvoinen paikka missä kaikilla olisi samat mahdollisuudet joten tarvitsemme tasata jotenkin lopputulemia. Ehdotukset voi sitten olla vaikka pelkästään naisille avoimet Sparraus-ryhmät tai feministiset hallitusryhmät tai mitä ikinä.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että minun ideologiani korkein arvo on vapaus kun taas feminismin korkein arvo on tasa-arvo(lopputulemat). Minun tasa-arvoni on aina tasa-arvoiset mahdollisuudet kun taas feminismi on aina valmis tinkimään tasa-arvoisista mahdollisuuksista tasa-arvoisten lopputulemien edessä. Tämän piirteen feminismi ja kommunismi jakavat keskenään.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><strong>Show me the epätasa-arvo.</strong></p><p>Tässä kohtaa pitää ymmärtää että, jos katsomme niitä poliittisia teesejä joita ajan ja millainen yhteiskunta minun mielestäni vapaine valintoineen olisi paras meille kaikille: On moraalitonta tuijottaa pelkkiä lopputulemia ja unohtaa esim. että miehet keskimäärin tekee pitempää työpäivää. Tai kymmeniä muita mahdollisia selittäviä tekijöitä, jotka perustuvat vapaassa yhteiskunnassa tehtyihin vapaisiin valintoihin ja jotka voi selittää eroja erinäköisten ryhmien lopputulemissa.<br /><br />Nämä ryhmienväliset esim. henkilökohtaisiin valintoihin perustuvat erot lopputulemissa on pakko vapaassa yhteiskunnassa niellä. Ainakin syy miksi se on tasa-arvo ongelma ja miksi siihen pitäisi puuttua pitää todistaa jotenkin muuten, kuin vertaamalla pelkkiä ryhmien lopputulosten välisiä eroja. Pitäisikö koko tasa-arvo tutkimuksen raamia korjata ehdottamallani tavalla? Löytää joku muu järkevämpi tapa määrittää eriarvoisuutta yhteiskunnassa kun lopputulemat. Miten tutkimuksessa voidaan sisällyttää ihmisen vapaa valinta semmoisissa yhteiskunnissa kuten Suomi missä voit itse valita mitä työtä teet tai opiskelet ja miten ahkera olet?<br />&nbsp;</p><p><br />Ihmiset voidaan jakaa ryhmiin miljoonilla tavoilla eikä ole edes järkevää verrata jotain pärjäämiseen millään tavalla vaikuttamattomia asioita kuten sukupuoli. Tämä on tuplasti totta jos voidaan osoittaa syystä tai toisesta, että eri sukupuolet tekevät erilaisia valintoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi sinä saat päättää miten meidät jaetaan ryhmiin? Miksi emme kaikki saa ole valtion edessä yksilöitä?</strong></p><p>Jos et syystä tai toisesta hyväksy tasa-arvoisia mahdollisuuksia vaan haluat nimenomaan tasa-arvoisia lopputulemia: niin paljonko on tarpeeksi? Voitko näyttää minulle missä kohtaa lopputulemat on tasattu? Pitäisikö historiallinen sorto josta feministit monesti puhuvat jotenkin huomioida tässä kohtaa? Mielestäni on moraalitonta pissata tällä tavalla ihmisten vapaiden valintojen päälle ja arvottaa heitä ikään kuin omasta raamista. Ikään kuin tyhjäntoimittaja feministi tekisi jotenkin objektiivisesti heikompia vapaita valintoja kun vaikkapa hyvin tienaava arkkitehti. Kuka näin voi sanoa jos feministi on onnelisempi? Onneksi minun ideologiani ei tarvitse ottaa kantaa tällaiseen kysymykseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä kysymyksessä pitää mielestäni olla hyvin tarkkana. Oman edun tavoittelu voi helposti sokaista yksilön. Miksi naisille pitäisi antaa asioita ilmaiseksi kun miehetkin tekevät CEO paikkojen ja Hallitus paikkojen ynnnä muiden eteen paljon töitä? Jos naiset päättävät joskus tehdä yhtä paljon ja ahkerasti hommia kun miehet niin voidaanko sitten katsoa tätä uudestaan. Mitään perustetta en näe uskoa, että näin tulee koskaan vapaassa yhteiskunnassa käymään, koska jo biologia sanelee, että miehet hakevat elämässä enemmän statusta kuin naiset. Miksi naisten pitäisi olla tässä miehiä? Miksei naiset saa olla naisia? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.</p><p><br /><strong>Feminismi poliittisena ideologiana lainailee kovalla kädellä marximista ja on siksi moraalisesti väärin!</strong></p><p><br />Jos meillä vaikka on huoli että eduskunnassa ei ole yhtä paljon naisia. niin tutkimalla asiaa voimme todeta että lännessä jos katsotaan ehdokkaiden saamia ääniä sukupuolittain niin huomaamme, että ne menee 2:1. Miten me ratkaisemme tämän? Kielletään osaa ehdokkaista äänestämästä tai asettumasta ehdolle? vai miten?</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä teemme sille että naiset itsekkään eivät ole kovin hyviä äänestämään puhtaasti värkkien perusteella, vaan monesti tykkäävät äänestää (mielestäni ihan fiksusti) sukupuoleen katsomatta ehdokkaan meriittien perusteella? Minulle on ihan sama kuka siellä politiikan puikoissa on vaikka kaikki trans-mustia lesboja, jos ne on kaikki klassisia liberaaleja koska se on mun poliittinen ideologia. Tämä on myös nähdäkseni eettisempi ideologia kuin feminismi, koska se ei ole niin pinnallinen että välittäisi vain ulkoisista merkityksettömistä seikoista kuten sukupuoli, rotu tai seksuaalinen suuntautuminen. On olemassa vain hyvin harvoja työpaikkoja, missä näillä on yhtään mitään väliä.</p><p><strong>Klassisessa juoksukilpailussa riittää kun puhalletaan pilliiin mutta feministisessä juoksukilpailussa on pakko säätää kaikkia mahdollisia muuttujia koko matkan varrella, että toivottu lopputulema saadaan aikaan.</strong><br /><br />Feminismi on kuitenkin kiinnostunut representaatiosta siitä, että siellä eduskunnassa puolet näyttävät samalta kuin itse. Feminismi on tärkeä ideologia edelleen maailmassa, koska vain osalla maapallosta on samat oikeudet miesten ja naisten välillä. Valitettavasti feminismille Suomessa samat oikeudet on jo saavutettu aikoja sitten. Feminismi poliittisena ideologiana myös leikkii kommunismilla, ja on näin ollen konkreettinen uhka vapaalle yhteiskunnalle täällä lännessä. Kommunismi saattaa kelvata vielä Afrikassa mutta täällä lännessä me pystymme paljon parempaan!</p><p>31.3.2018 Väinö Hirvelä (Persusuomalainen ja klassinen liberaali)<br /><br />Lähde: Mitä feministit todella haluavat? (klassisen liberalismin raamista analysoituna)<br />https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/P0hRuJ16O_w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/P0hRuJ16O_w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vapaus vai kolmipyörä?

Klassinen liberalismi on poliittinen ideologia, joka pyrkii maksimoimaan jokaisen yksilön vapauden yhteiskunnassa. Vapaus maksimoidaan antamalla kaikille samat mahdollisuudet. (samat säännöt lain alla.) Klassinen liberalismi ei ole totaritaarinen ideologia, eli se ei pyri mikromanageroimaan kaikkia yksilön valintoja toisin kuin feminismi.


Feminismi on poliittinen ideologia joka taas sanoo: "täydellisessä maailmassa tuommoinen ideologia voisi toimiakin mutta syystä x voimme tuijottamalla pelkkiä lopputuloksia nähdä, että maailma ei ole tasa-arvoinen paikka missä kaikilla olisi samat mahdollisuudet joten tarvitsemme tasata jotenkin lopputulemia. Ehdotukset voi sitten olla vaikka pelkästään naisille avoimet Sparraus-ryhmät tai feministiset hallitusryhmät tai mitä ikinä."

 

Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että minun ideologiani korkein arvo on vapaus kun taas feminismin korkein arvo on tasa-arvo(lopputulemat). Minun tasa-arvoni on aina tasa-arvoiset mahdollisuudet kun taas feminismi on aina valmis tinkimään tasa-arvoisista mahdollisuuksista tasa-arvoisten lopputulemien edessä. Tämän piirteen feminismi ja kommunismi jakavat keskenään.

 


Show me the epätasa-arvo.

Tässä kohtaa pitää ymmärtää että, jos katsomme niitä poliittisia teesejä joita ajan ja millainen yhteiskunta minun mielestäni vapaine valintoineen olisi paras meille kaikille: On moraalitonta tuijottaa pelkkiä lopputulemia ja unohtaa esim. että miehet keskimäärin tekee pitempää työpäivää. Tai kymmeniä muita mahdollisia selittäviä tekijöitä, jotka perustuvat vapaassa yhteiskunnassa tehtyihin vapaisiin valintoihin ja jotka voi selittää eroja erinäköisten ryhmien lopputulemissa.

Nämä ryhmienväliset esim. henkilökohtaisiin valintoihin perustuvat erot lopputulemissa on pakko vapaassa yhteiskunnassa niellä. Ainakin syy miksi se on tasa-arvo ongelma ja miksi siihen pitäisi puuttua pitää todistaa jotenkin muuten, kuin vertaamalla pelkkiä ryhmien lopputulosten välisiä eroja. Pitäisikö koko tasa-arvo tutkimuksen raamia korjata ehdottamallani tavalla? Löytää joku muu järkevämpi tapa määrittää eriarvoisuutta yhteiskunnassa kun lopputulemat. Miten tutkimuksessa voidaan sisällyttää ihmisen vapaa valinta semmoisissa yhteiskunnissa kuten Suomi missä voit itse valita mitä työtä teet tai opiskelet ja miten ahkera olet?
 


Ihmiset voidaan jakaa ryhmiin miljoonilla tavoilla eikä ole edes järkevää verrata jotain pärjäämiseen millään tavalla vaikuttamattomia asioita kuten sukupuoli. Tämä on tuplasti totta jos voidaan osoittaa syystä tai toisesta, että eri sukupuolet tekevät erilaisia valintoja.

 

Miksi sinä saat päättää miten meidät jaetaan ryhmiin? Miksi emme kaikki saa ole valtion edessä yksilöitä?

Jos et syystä tai toisesta hyväksy tasa-arvoisia mahdollisuuksia vaan haluat nimenomaan tasa-arvoisia lopputulemia: niin paljonko on tarpeeksi? Voitko näyttää minulle missä kohtaa lopputulemat on tasattu? Pitäisikö historiallinen sorto josta feministit monesti puhuvat jotenkin huomioida tässä kohtaa? Mielestäni on moraalitonta pissata tällä tavalla ihmisten vapaiden valintojen päälle ja arvottaa heitä ikään kuin omasta raamista. Ikään kuin tyhjäntoimittaja feministi tekisi jotenkin objektiivisesti heikompia vapaita valintoja kun vaikkapa hyvin tienaava arkkitehti. Kuka näin voi sanoa jos feministi on onnelisempi? Onneksi minun ideologiani ei tarvitse ottaa kantaa tällaiseen kysymykseen.

 

Tässä kysymyksessä pitää mielestäni olla hyvin tarkkana. Oman edun tavoittelu voi helposti sokaista yksilön. Miksi naisille pitäisi antaa asioita ilmaiseksi kun miehetkin tekevät CEO paikkojen ja Hallitus paikkojen ynnnä muiden eteen paljon töitä? Jos naiset päättävät joskus tehdä yhtä paljon ja ahkerasti hommia kun miehet niin voidaanko sitten katsoa tätä uudestaan. Mitään perustetta en näe uskoa, että näin tulee koskaan vapaassa yhteiskunnassa käymään, koska jo biologia sanelee, että miehet hakevat elämässä enemmän statusta kuin naiset. Miksi naisten pitäisi olla tässä miehiä? Miksei naiset saa olla naisia? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.


Feminismi poliittisena ideologiana lainailee kovalla kädellä marximista ja on siksi moraalisesti väärin!


Jos meillä vaikka on huoli että eduskunnassa ei ole yhtä paljon naisia. niin tutkimalla asiaa voimme todeta että lännessä jos katsotaan ehdokkaiden saamia ääniä sukupuolittain niin huomaamme, että ne menee 2:1. Miten me ratkaisemme tämän? Kielletään osaa ehdokkaista äänestämästä tai asettumasta ehdolle? vai miten?

 

Mitä teemme sille että naiset itsekkään eivät ole kovin hyviä äänestämään puhtaasti värkkien perusteella, vaan monesti tykkäävät äänestää (mielestäni ihan fiksusti) sukupuoleen katsomatta ehdokkaan meriittien perusteella? Minulle on ihan sama kuka siellä politiikan puikoissa on vaikka kaikki trans-mustia lesboja, jos ne on kaikki klassisia liberaaleja koska se on mun poliittinen ideologia. Tämä on myös nähdäkseni eettisempi ideologia kuin feminismi, koska se ei ole niin pinnallinen että välittäisi vain ulkoisista merkityksettömistä seikoista kuten sukupuoli, rotu tai seksuaalinen suuntautuminen. On olemassa vain hyvin harvoja työpaikkoja, missä näillä on yhtään mitään väliä.

Klassisessa juoksukilpailussa riittää kun puhalletaan pilliiin mutta feministisessä juoksukilpailussa on pakko säätää kaikkia mahdollisia muuttujia koko matkan varrella, että toivottu lopputulema saadaan aikaan.

Feminismi on kuitenkin kiinnostunut representaatiosta siitä, että siellä eduskunnassa puolet näyttävät samalta kuin itse. Feminismi on tärkeä ideologia edelleen maailmassa, koska vain osalla maapallosta on samat oikeudet miesten ja naisten välillä. Valitettavasti feminismille Suomessa samat oikeudet on jo saavutettu aikoja sitten. Feminismi poliittisena ideologiana myös leikkii kommunismilla, ja on näin ollen konkreettinen uhka vapaalle yhteiskunnalle täällä lännessä. Kommunismi saattaa kelvata vielä Afrikassa mutta täällä lännessä me pystymme paljon parempaan!

31.3.2018 Väinö Hirvelä (Persusuomalainen ja klassinen liberaali)

Lähde: Mitä feministit todella haluavat? (klassisen liberalismin raamista analysoituna)
https://www.youtube.com/watch?v=P0hRuJ16O_w&t=

]]>
6 http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253121-klassinen-liberalismi-vs-feminismi-vapaus-vai-lopputulemien-tasa-arvo#comments Feminismi Liberalismi Miehet Naiset Tasa-arvo Sat, 31 Mar 2018 08:11:14 +0000 Väinö Hirvelä http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253121-klassinen-liberalismi-vs-feminismi-vapaus-vai-lopputulemien-tasa-arvo
Vuoleskellaanko Louhimiehestä Suomen Harvey Weinstein? http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252851-vuoleskellaanko-louhimiehesta-suomen-harvey-weinstein <p>Kirjoitus on alunperin julkaistu <a href="https://www.nykysuomi.com/2018/03/25/kolumni-yritetaanko-louhimiehesta-leipoa-suomen-harvey-weinstein/">nykysuomi.com</a>-nettilehdessä.</p> <p>Aivan aluksi on sanottava, ettei minua kiinnosta viihdemaailma, kotimainen tai ulkomainen, kovinkaan paljoa. Mutta kuten niin monen muunkin asian kohdalla, elokuvaohjaaja Aku Louhimieheen kohdistunut ajojahti on median toimesta saatu kasvatettua sellaisiin mittasuhteisiin, ettei siitä ole voinut välttyä kuulemasta.</p> <p>Hetken asiaan tutustuttuani huomasin, ettei tässä ole oikeastaan mitään uutta: Menestynyt, valkoinen heteromies saa median ja feministien vihat niskaansa. Nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri taas pakottaa &rdquo;ymmärtäväisemmätkin&rdquo; liittymään lynkkauspartioon ja paheksumaan sankoin joukoin maan eittämättä parasta elokuvaohjaajaa&hellip; Syyllähän ei oikeastaan ole väliä, kunhan mies saadaan näyttämään täydelliseltä hirviöltä.</p> <p>Nähdäkseni Louhimiehen tilanteessa ei ole juurikaan eroa lätäkön takana Hollywoodissa nähtyihin tapauksiin, joissa melkeinpä viikoittain joku onnenonkija syyttää menestynyttä valkoista heteromiestä vaikkapa seksuaalisesta häirinnästä. Eräs lempikoomikkoni luonnehti ilmiötä yksinkertaisesti lausahduksella &rdquo;epidemic of gold digging whores&rdquo; ja pakko sanoa, mies osui naulan kantaan.</p> <p>Kenties järkyttävimpiä tapauksia kuulostaisi olevan ohjaaja Harvey Weinsteinin toiminta. Miehenkuvatuksen kerrotaan ahdistelleen, lääppineen, painostaneen ja jopa raiskanneen elokuva-alalla toimivia naisia vuosikymmenien ajan. Toiminta on tottakai tuomittavaa, jos syytökset ovat totta MUTTA&hellip; Niin, aina on mutta&hellip; Yksikään tuomioistuin ei ole tuominnut Weinsteinia. Kuitenkin hänelle annettiin kenkää omasta yrityksestään, vaimo jätti ja entinen assistentti haastoi miehen oikeuteen koska oli kertomansa mukaan joutunut toimittamaan erektiolääkkeitä Weinsteinille ja siivoamaan mällitahroja tämän nahkasohvasta&hellip; Tuomio on siis annettu sekä toimeenpantu etukäteen, median ja sen räjähtämispisteeseen kiihottaman yleisön toimesta.</p> <p>Vaarana tässä tilanteessa on se, että ameriikan malli rantautuu kotoiseen peräpohjolaamme ja Louhimiehen ura sekä yksityiselämä tuhotaan täydellisesti siksi, että media on antanut palstatilaa käytännössä vain Louhimiehestä vastaan vihaa lietsoville tahoille. Asioiden mittasuhteisiin laittaminen ei ole koskaan ollut kotimaisen mediakenttämme vahva alue enkä odota siltä kovin paljon tälläkään kertaa. Louhimies ei ole ahdistellut ketään seksuaalisesti, ei raiskannut ja elostellut, vaan käyttänyt alalla ilmeisen yleisiä ja kieltämättä toimiviksi havaittuja metodeja parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.</p> <p>Olen joskus aiemminkin kummastellut taiteen vuoksi tehtäviä moraalisia uhrauksia kuten eläinten hengiltä kiduttamista, menkkaverellä tai ulosteella sotkemista, pahoinpitelyjä, sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista ja niin edelleen, mutta tietenkään &rdquo;taiteen säännöt&rdquo; ja suvaitsevainen suhtautuminen esimerkiksi yllä mainitun kaltaisiin uhrauksiin ei päde, kun kyseessä on valkoinen heteromies, joka vielä on kehdannut tehdä kolmannen tuntemattoman sotilaan, jossa ei ollut yhtäkään naista, mustaa tai avoimen homoseksuaalia taistelemassa rintamalla&hellip; Siispä jatkan ihmettelyä ja päätän kirjoitukseni kysymykseen: Mitä käynnissä olevan &rdquo;noitavainon&rdquo; ansaitsevaa Louhimies on urallaan tehnyt ja kuinka miehen toiminta on poikennut alan &rdquo;normaaleista käytännöistä&rdquo;? (Kysymys on retorinen, mutta toki kommenttiosiossa saa kiukutella&hellip;)</p> <p>Petri Perta</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitus on alunperin julkaistu nykysuomi.com-nettilehdessä.

Aivan aluksi on sanottava, ettei minua kiinnosta viihdemaailma, kotimainen tai ulkomainen, kovinkaan paljoa. Mutta kuten niin monen muunkin asian kohdalla, elokuvaohjaaja Aku Louhimieheen kohdistunut ajojahti on median toimesta saatu kasvatettua sellaisiin mittasuhteisiin, ettei siitä ole voinut välttyä kuulemasta.

Hetken asiaan tutustuttuani huomasin, ettei tässä ole oikeastaan mitään uutta: Menestynyt, valkoinen heteromies saa median ja feministien vihat niskaansa. Nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri taas pakottaa ”ymmärtäväisemmätkin” liittymään lynkkauspartioon ja paheksumaan sankoin joukoin maan eittämättä parasta elokuvaohjaajaa… Syyllähän ei oikeastaan ole väliä, kunhan mies saadaan näyttämään täydelliseltä hirviöltä.

Nähdäkseni Louhimiehen tilanteessa ei ole juurikaan eroa lätäkön takana Hollywoodissa nähtyihin tapauksiin, joissa melkeinpä viikoittain joku onnenonkija syyttää menestynyttä valkoista heteromiestä vaikkapa seksuaalisesta häirinnästä. Eräs lempikoomikkoni luonnehti ilmiötä yksinkertaisesti lausahduksella ”epidemic of gold digging whores” ja pakko sanoa, mies osui naulan kantaan.

Kenties järkyttävimpiä tapauksia kuulostaisi olevan ohjaaja Harvey Weinsteinin toiminta. Miehenkuvatuksen kerrotaan ahdistelleen, lääppineen, painostaneen ja jopa raiskanneen elokuva-alalla toimivia naisia vuosikymmenien ajan. Toiminta on tottakai tuomittavaa, jos syytökset ovat totta MUTTA… Niin, aina on mutta… Yksikään tuomioistuin ei ole tuominnut Weinsteinia. Kuitenkin hänelle annettiin kenkää omasta yrityksestään, vaimo jätti ja entinen assistentti haastoi miehen oikeuteen koska oli kertomansa mukaan joutunut toimittamaan erektiolääkkeitä Weinsteinille ja siivoamaan mällitahroja tämän nahkasohvasta… Tuomio on siis annettu sekä toimeenpantu etukäteen, median ja sen räjähtämispisteeseen kiihottaman yleisön toimesta.

Vaarana tässä tilanteessa on se, että ameriikan malli rantautuu kotoiseen peräpohjolaamme ja Louhimiehen ura sekä yksityiselämä tuhotaan täydellisesti siksi, että media on antanut palstatilaa käytännössä vain Louhimiehestä vastaan vihaa lietsoville tahoille. Asioiden mittasuhteisiin laittaminen ei ole koskaan ollut kotimaisen mediakenttämme vahva alue enkä odota siltä kovin paljon tälläkään kertaa. Louhimies ei ole ahdistellut ketään seksuaalisesti, ei raiskannut ja elostellut, vaan käyttänyt alalla ilmeisen yleisiä ja kieltämättä toimiviksi havaittuja metodeja parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olen joskus aiemminkin kummastellut taiteen vuoksi tehtäviä moraalisia uhrauksia kuten eläinten hengiltä kiduttamista, menkkaverellä tai ulosteella sotkemista, pahoinpitelyjä, sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista ja niin edelleen, mutta tietenkään ”taiteen säännöt” ja suvaitsevainen suhtautuminen esimerkiksi yllä mainitun kaltaisiin uhrauksiin ei päde, kun kyseessä on valkoinen heteromies, joka vielä on kehdannut tehdä kolmannen tuntemattoman sotilaan, jossa ei ollut yhtäkään naista, mustaa tai avoimen homoseksuaalia taistelemassa rintamalla… Siispä jatkan ihmettelyä ja päätän kirjoitukseni kysymykseen: Mitä käynnissä olevan ”noitavainon” ansaitsevaa Louhimies on urallaan tehnyt ja kuinka miehen toiminta on poikennut alan ”normaaleista käytännöistä”? (Kysymys on retorinen, mutta toki kommenttiosiossa saa kiukutella…)

Petri Perta

]]>
3 http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252851-vuoleskellaanko-louhimiehesta-suomen-harvey-weinstein#comments Elokuva-ala Feminismi Louhimies Ohjaaja Sun, 25 Mar 2018 13:25:07 +0000 Petri Perta http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252851-vuoleskellaanko-louhimiehesta-suomen-harvey-weinstein
#olentodistanut http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252609-olentodistanut <p>Kun Twitterissä lähti käyntiin&nbsp;<a class="twitter-hashtag pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/hashtag/olentodistanut?src=hash">#olentodistanut</a> kampanja rasismia vastaan, joutui se välittömästi trollauksen kohteeksi. Pahimman trollin heitti kuitenkin yllättäen Rosa Meriläinen kommentillaan twiittaukseen:&nbsp;<br /><br />&quot;<a class="twitter-hashtag pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/hashtag/olentodistanut?src=hash">#olentodistanut</a> rasismia homoyhteisössä, erityisesti parisuhdetta etsiessä. Aivan liian monet valkoiset miehet kirjoittavat deittiprofiileissaan &rdquo;ei mustia, ei currya (intialaista), ei riisiä (itäaasialaiset).&rdquo; Tämä on absoluuttisesti kuvottavaa, joka saa minut voimaan pahoin.&quot;<br /><br />Johon Rosa vastasi:&nbsp;</p> <p>&quot;Tunnen monia sinkkunaisia, jotka eivät pidä itseään rasisteina, mutta tinderissä valitsevat vain valkoisia.&quot;</p> <p>Oletin aluksi että tämähän on huumoria, mutta ilmeisesti ei.&nbsp;Eikö tässä ole jo aikamoinen ristiriita rasismin vastustuksen sekä feminismin kanssa? eräskin kommentoija:<br />&nbsp;</p> <p>&quot;<a class="twitter-hashtag pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/hashtag/olentodistanut?src=hash">#olentodistanut</a> feministisen hulluuden, jossa se kenen kanssa haluaa harrastaa irtosuhteita ei ole enää naisoletetun henkilön itsensä päätettävissä.&quot;</p> <p>Tuon logiikan myötä todellakin miehillä saati naisilla ei saisi olla omaa päätösvaltaa siihen, kenen kanssa haluaa tinderistä tavata ja ehkä vähän irroitella?&nbsp;</p> <p>Olen perin hämmentynyt. Valaiskaa toki ns. suvaitsevaiset ja feministit että missä nyt mennään?</p> <p><a href="https://twitter.com/RosaMerilainen/status/975388997156593664" title="https://twitter.com/RosaMerilainen/status/975388997156593664">https://twitter.com/RosaMerilainen/status/975388997156593664</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Twitterissä lähti käyntiin  kampanja rasismia vastaan, joutui se välittömästi trollauksen kohteeksi. Pahimman trollin heitti kuitenkin yllättäen Rosa Meriläinen kommentillaan twiittaukseen: 

" rasismia homoyhteisössä, erityisesti parisuhdetta etsiessä. Aivan liian monet valkoiset miehet kirjoittavat deittiprofiileissaan ”ei mustia, ei currya (intialaista), ei riisiä (itäaasialaiset).” Tämä on absoluuttisesti kuvottavaa, joka saa minut voimaan pahoin."

Johon Rosa vastasi: 

"Tunnen monia sinkkunaisia, jotka eivät pidä itseään rasisteina, mutta tinderissä valitsevat vain valkoisia."

Oletin aluksi että tämähän on huumoria, mutta ilmeisesti ei. Eikö tässä ole jo aikamoinen ristiriita rasismin vastustuksen sekä feminismin kanssa? eräskin kommentoija:
 

" feministisen hulluuden, jossa se kenen kanssa haluaa harrastaa irtosuhteita ei ole enää naisoletetun henkilön itsensä päätettävissä."

Tuon logiikan myötä todellakin miehillä saati naisilla ei saisi olla omaa päätösvaltaa siihen, kenen kanssa haluaa tinderistä tavata ja ehkä vähän irroitella? 

Olen perin hämmentynyt. Valaiskaa toki ns. suvaitsevaiset ja feministit että missä nyt mennään?

https://twitter.com/RosaMerilainen/status/975388997156593664

]]>
11 http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252609-olentodistanut#comments Feminismi Rasismi Tue, 20 Mar 2018 15:21:39 +0000 Jukka Laulajainen http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252609-olentodistanut
Kiitos vaan: Henkilökuva kärkifeminististä on kuin röntgenkuva upseerin päästä http://arvopelttari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252274-kiitos-vaan-henkilokuva-karkifeministista-on-kuin-rontgenkuva-upseerin-paasta <p>Niin, siis Eppujen hengessä, tyhjiöhän se kuva on.</p><p>Helsingin Sanomien (1) NYT-liite esitteli <em>&rdquo;yhtä aikamme tärkeimmistä feministisistä äänistä&rdquo;</em>, suomalais-nigerialaista Minna Salamia, kuten artikkelin kirjoittaja Juuso Määttänen kertoo Naisasialiitto Unionin Salamia kuvanneen. Kyseessä on toki enemmän henkilökuvaus kuin asia-aihe, mutta kun kyseessä on HS:n sivuilla vähintään neljäs Määttäsen feminismiä käsittelevä kirjoitus, ei artikkelin heikkoudessa voida vain piiloutua toimittajan osaamattomuuden taakse. Johtopäätökseni jutusta on, että feminismin tila on paljon surkeampi kuin olin kuvitellut.</p><p>Asian ja jutun voisi kuitata olankohautuksella, jos kyseessä olisi joku ideologiastaan hullaantunut sekopäisyyttä lähenevä mölisijä, mutta kun henkilönä on laatulehtenä pidettyyn Guardianiin (2) useita artikkeleita kirjoittanut feminismin kärkinimi, niin täytyyhän feminismi koittaa pelastaa itseltään. Seuraavassa pyrin avaamaan Minna Salamin kirjoituksen tyhjiä heittoja ja kumoamaan suoranaisia virheitä. Herkän aiheen vuoksi todettakoon, että henkilöä en sen paremmin tunne eikä tarkoitukseni ole käydä häntä vastaan henkilönä.</p><p><strong>Suvaitsevaisuutta Lagosin mitalla</strong><br />Kirjoitus alkaa Salamin lapsena kohtaamastaan rasismista Tampereella. Sitä seuraa Nigerian pääkaupungin Lagosin avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ylistäminen. Tamperelaisilla on varmasti vielä tekemistä, mutta kenelle tulee yllätyksenä, ettei osin nigeriläisjuurista Salamia solvata ihonvärinsä vuoksi Lagosissa? Nigeriaa kokonaisuudessaan ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää suvaitsevaisuuden mallimaaksi, joten pidän outona, jos Lagosista löytyy Salamin kuvailema safe space. Nigerialaisista 97 % ei hyväksy homoseksuaalisuutta, monissa Nigerian osavaltioissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on laissa rangaistavaa (3) ja Maailman Talousfoorumin teettämässä tutkimuksessa (4) sukupuolten välisen tasa-arvon vertailussa Suomi (0,823) voittaa Nigerian (0,641) kädet alhaalla (asteikko täydellisestä tasa-arvosta [1] epätasa-arvoon [0]). Suomessa hillui vähän aikaa sitten Odinin soturit. Itse kehtaan pitää Boko Haramia (5) vähän eri mittaluokan ongelmana. Meillä on toki ongelmamme, mutta se oli Minna Salami, joka tätä vertailua halusi lähteä tekemään.</p><p><strong>Ota löysin rantein</strong><br />Seuraava kiinnostava kohta kirjoituksessa on se, kun Salami kertoo kuinka <em>&rdquo;feminismi ei aja vain valkoisten länsimaalaisten asiaa, vaan mukana on ihmisiä ja sukupuolia ympäri maailmaa. Salami ei halua välittää silti &#39;liian ruusuista kuvaa&#39;. Kyseessä ei ole yksi iso yhteinen porukka, vaan se pitää sisällään monia eri ääniä.&rdquo;</em> Tässä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä tai väärää, mutta liitettynä koko feminismin kontekstiin ja artikkelin lopussa esitettyyn kutsuun puhua avoimesti tasa-arvosta ja vielä lopuksi &ndash; tietysti provokatiivisesti &ndash; leimattiin miesten vastareaktiot avunhuudoiksi ja suhtautuminen tasa-arvoon epärationaaliseksi, niin ollaan sameissa vesissä. Ei vain feminismissä vaan koko (sosiaalisen median) kentässä on meneillään outo uhriutumiskilpailu, jonka tikunnokkaan Salami omasta positiostaan nostaa tietysti miesasialiikkeen (eivät missään nimessä syyttömiä tähän). Feminismin piirissä tämä uhriutumiskilpailu on saanut sellaisia piirteitä, että on syntynyt jonkinlainen epävirallinen uhri-indeksi, jossa kärkipaikkaa pitävät rodullistetut gender-fluidit ihmiset ja pahnanpohjimmaisena on valkoinen heteromies. Tämä uhriutuminen yhdistettynä kokemusasiantuntijuuden korostamiseen johtaa epäterveeseen mansplaining-tarran läiskimiseen ja ylivarovaisuuteen sen suhteen, ettei feministi itse vain ole mansplainaamassa (= selittämässä itsevarmasti asioita joista ei juuri mitään tiedä, mutta olettaa toisen tietävän vielä vähemmän). Erityisen hyvin tämä pelko näkyy feministien kyvyttömyydessä myöntää saati tuomita esimerkiksi islamilaisen maailman tasa-arvo-ongelmat. Parhaimmillaankin asia kuitataan sillä, että vyörytetään tosiasiassa kaikki vastuu islamilaisten feministien harteille ja pestään itse kädet. Artikkelin puolivälin paikkeilla Salami päästelee varsin löysiä heittoja Trumpista, #metoo&#39;sta ja nykyisestä tasa-arvon tilasta. Millä perusteella Trumpin nousu on &rdquo;vastareaktio feminismille&rdquo;? Salami pyrkii omimaan pettymyksen Obamaan ja yleensä politiikkaan feminismin ansioksi &ndash; ilman mitään todistusaineistoa. Ideologian kärkinimi valitettavasti osoittaa, että ympäripyöreä valitus ilman mitään konkretiaa tasa-arvosta riittää julkaisukynnyksen ylittämiseen. Provokaattori toivomassa avointa keskustelua on narri anomassa vakavastiotettavuutta.</p><p><strong>Kohta sattuu Juhaa leukaan eli kuinka kieli pitää tuntea, jos kielipelejä haluaa pelata</strong><br />Seuraavaksi toimittaja ottaa käsittelyyn Salamin twiitin mies-vaimo -sanojen ongelmallisuudesta. Minna Salami lupaa miettiä vaimolle vastinetta, kuten hen-pronomini ruotsissa. No, suomen kielessä on tehty työ jo puolestasi, hyvä feministi. Maistraatin vihkikaava kuuluu seuraavasti: <em>&rdquo;Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?&rdquo;</em> (6) On hävettävän löysää journalismia ja ajattelua, että selvästi englannin kielestä alunperin ponnistanut ongelma siirretään suomeen ilman minkäänlaista taustatyötä. Okei, historiallisesti yleneminen neidistä rouvaksi ja vaimoksi on sellainen jäänne, joka jossain määrin vieläkin elää, mutta senkin esittäminen puhtaana ongelmana on, no, ongelmallista. Lähtökohtaisesti miehellekin tuli tässä konseptissa velvollisuuksia, kuten vaimonsa elättäminen. Mutta vaimo kotityöläisenä... väsynyttä heittelyä menneiltä vuosikymmeniltä! Eikö feminismin neljäs aalto todellakaan parempaan pysty?</p><p><strong>&rdquo;Feminismi on aina voitettu&rdquo;</strong><br />Lopussa Minna Salami esittää feminismin historian ideoiden ja vastaiskujen historiana. Vastareaktiot ovat nyt <em>&rdquo;hienostuneempia&rdquo;</em> ja tähän mennessä vastareaktiot ovat aina voittaneet. Kyllä, niin Salami sanoo: <em>&rdquo;[e]llei vastareaktio voita, kuten hänen mielestään on tähän mennessä aina käynyt.&rdquo;</em> Jos tällaista hölynpölyä ei feminismin piiristä kuitata tappiomielialaa lietsovana, niin, hölynpölynä, niin minä omaksun kyllä defaitistisen asenteen koko feminismin, myös sen tarpeellisen työsaran suhteen. Kannattaisiko nyt Salamin vaikkapa konsultoida Minna Canthin haamun mielipidettä sen suhteen, että onko tasa-arvo mennyt kaiman syntymästä 1844 yhtään eteenpäin? Naisten äänioikeus, missä pelaa? Oikeus avioeroon, ikinä kuullutkaan. Avioliitossakin voi nykyisin tapahtua raiskaus. Halutessaan saa pukea kaksilahkeiset housut... Kyllä on kaamea tappioiden sarja. (7)</p><p>Viitteet:<br />1) <a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005601114.html">https://www.hs.fi/nyt/art-2000005601114.html</a><br />2) <a href="https://www.theguardian.com/profile/minna-salami">https://www.theguardian.com/profile/minna-salami</a><br />3) <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Nigeria#Living_conditions">https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Nigeria#Living_conditions</a><br />4) <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Global_Gender_Gap_Report">https://en.wikipedia.org/wiki/Global_Gender_Gap_Report</a><br />5) <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Boko_Haram">https://fi.wikipedia.org/wiki/Boko_Haram</a><br />6) <a href="https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/vihkiminen_ja_parisuhteen_rekisterointi/Vihkiminen/">https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/vihkiminen_ja_parisuhteen_rekisterointi/Vihkiminen/</a><br />7) <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2797155-100-vuotta-jotka-mullistivat-naisten-elaman">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2797155-100-vuotta-jotka-mullistivat-naisten-elaman</a></p><p><br />Ps.<br />Jotta &rdquo;johtavan feministisen ajattelijan&rdquo; advokaatit eivät voi mitätöidä esikuvansa hengessä ylläolevaa &rdquo;epärationaalisena ja tunteellisena&rdquo;, niin korotetaan panoksia ensin osoittamalla edellisten huuhaa-tason ongelmien jälkeen myös löpinä &rdquo;naisen eurosta&rdquo; häväistykseksi tilastotieteen soveltamisesta ja sitten vielä esitetään oikeiden ongelmien olemassaolo:<br />Naisen eurossa otetaan könttäsumma palkkoja sukupuolen mukaan jaoteltuina. Yhtälöstä häivytetään työtunnit ja eri ammattinimikkeet. Tämän brutaalin käsittelyn jälkeen puhe 83 sentistä läpäisee koko yhteiskunnan hengessä, josta Göbbels olisi kateellinen.&nbsp;<br />Feminismillä olisi perkaamista esimerkiksi siinä, miksi hyvin maksaville STEM-aloille hakeutuu sitä vähemmän naisia, mitä suurempi on kansakunnan tasa-arvotilanne?<br /><a href="http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0956797617741719?journalCode=pssa&amp;">http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0956797617741719?journalCode=pssa&amp;</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niin, siis Eppujen hengessä, tyhjiöhän se kuva on.

Helsingin Sanomien (1) NYT-liite esitteli ”yhtä aikamme tärkeimmistä feministisistä äänistä”, suomalais-nigerialaista Minna Salamia, kuten artikkelin kirjoittaja Juuso Määttänen kertoo Naisasialiitto Unionin Salamia kuvanneen. Kyseessä on toki enemmän henkilökuvaus kuin asia-aihe, mutta kun kyseessä on HS:n sivuilla vähintään neljäs Määttäsen feminismiä käsittelevä kirjoitus, ei artikkelin heikkoudessa voida vain piiloutua toimittajan osaamattomuuden taakse. Johtopäätökseni jutusta on, että feminismin tila on paljon surkeampi kuin olin kuvitellut.

Asian ja jutun voisi kuitata olankohautuksella, jos kyseessä olisi joku ideologiastaan hullaantunut sekopäisyyttä lähenevä mölisijä, mutta kun henkilönä on laatulehtenä pidettyyn Guardianiin (2) useita artikkeleita kirjoittanut feminismin kärkinimi, niin täytyyhän feminismi koittaa pelastaa itseltään. Seuraavassa pyrin avaamaan Minna Salamin kirjoituksen tyhjiä heittoja ja kumoamaan suoranaisia virheitä. Herkän aiheen vuoksi todettakoon, että henkilöä en sen paremmin tunne eikä tarkoitukseni ole käydä häntä vastaan henkilönä.

Suvaitsevaisuutta Lagosin mitalla
Kirjoitus alkaa Salamin lapsena kohtaamastaan rasismista Tampereella. Sitä seuraa Nigerian pääkaupungin Lagosin avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ylistäminen. Tamperelaisilla on varmasti vielä tekemistä, mutta kenelle tulee yllätyksenä, ettei osin nigeriläisjuurista Salamia solvata ihonvärinsä vuoksi Lagosissa? Nigeriaa kokonaisuudessaan ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää suvaitsevaisuuden mallimaaksi, joten pidän outona, jos Lagosista löytyy Salamin kuvailema safe space. Nigerialaisista 97 % ei hyväksy homoseksuaalisuutta, monissa Nigerian osavaltioissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on laissa rangaistavaa (3) ja Maailman Talousfoorumin teettämässä tutkimuksessa (4) sukupuolten välisen tasa-arvon vertailussa Suomi (0,823) voittaa Nigerian (0,641) kädet alhaalla (asteikko täydellisestä tasa-arvosta [1] epätasa-arvoon [0]). Suomessa hillui vähän aikaa sitten Odinin soturit. Itse kehtaan pitää Boko Haramia (5) vähän eri mittaluokan ongelmana. Meillä on toki ongelmamme, mutta se oli Minna Salami, joka tätä vertailua halusi lähteä tekemään.

Ota löysin rantein
Seuraava kiinnostava kohta kirjoituksessa on se, kun Salami kertoo kuinka ”feminismi ei aja vain valkoisten länsimaalaisten asiaa, vaan mukana on ihmisiä ja sukupuolia ympäri maailmaa. Salami ei halua välittää silti 'liian ruusuista kuvaa'. Kyseessä ei ole yksi iso yhteinen porukka, vaan se pitää sisällään monia eri ääniä.” Tässä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä tai väärää, mutta liitettynä koko feminismin kontekstiin ja artikkelin lopussa esitettyyn kutsuun puhua avoimesti tasa-arvosta ja vielä lopuksi – tietysti provokatiivisesti – leimattiin miesten vastareaktiot avunhuudoiksi ja suhtautuminen tasa-arvoon epärationaaliseksi, niin ollaan sameissa vesissä. Ei vain feminismissä vaan koko (sosiaalisen median) kentässä on meneillään outo uhriutumiskilpailu, jonka tikunnokkaan Salami omasta positiostaan nostaa tietysti miesasialiikkeen (eivät missään nimessä syyttömiä tähän). Feminismin piirissä tämä uhriutumiskilpailu on saanut sellaisia piirteitä, että on syntynyt jonkinlainen epävirallinen uhri-indeksi, jossa kärkipaikkaa pitävät rodullistetut gender-fluidit ihmiset ja pahnanpohjimmaisena on valkoinen heteromies. Tämä uhriutuminen yhdistettynä kokemusasiantuntijuuden korostamiseen johtaa epäterveeseen mansplaining-tarran läiskimiseen ja ylivarovaisuuteen sen suhteen, ettei feministi itse vain ole mansplainaamassa (= selittämässä itsevarmasti asioita joista ei juuri mitään tiedä, mutta olettaa toisen tietävän vielä vähemmän). Erityisen hyvin tämä pelko näkyy feministien kyvyttömyydessä myöntää saati tuomita esimerkiksi islamilaisen maailman tasa-arvo-ongelmat. Parhaimmillaankin asia kuitataan sillä, että vyörytetään tosiasiassa kaikki vastuu islamilaisten feministien harteille ja pestään itse kädet. Artikkelin puolivälin paikkeilla Salami päästelee varsin löysiä heittoja Trumpista, #metoo'sta ja nykyisestä tasa-arvon tilasta. Millä perusteella Trumpin nousu on ”vastareaktio feminismille”? Salami pyrkii omimaan pettymyksen Obamaan ja yleensä politiikkaan feminismin ansioksi – ilman mitään todistusaineistoa. Ideologian kärkinimi valitettavasti osoittaa, että ympäripyöreä valitus ilman mitään konkretiaa tasa-arvosta riittää julkaisukynnyksen ylittämiseen. Provokaattori toivomassa avointa keskustelua on narri anomassa vakavastiotettavuutta.

Kohta sattuu Juhaa leukaan eli kuinka kieli pitää tuntea, jos kielipelejä haluaa pelata
Seuraavaksi toimittaja ottaa käsittelyyn Salamin twiitin mies-vaimo -sanojen ongelmallisuudesta. Minna Salami lupaa miettiä vaimolle vastinetta, kuten hen-pronomini ruotsissa. No, suomen kielessä on tehty työ jo puolestasi, hyvä feministi. Maistraatin vihkikaava kuuluu seuraavasti: ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (6) On hävettävän löysää journalismia ja ajattelua, että selvästi englannin kielestä alunperin ponnistanut ongelma siirretään suomeen ilman minkäänlaista taustatyötä. Okei, historiallisesti yleneminen neidistä rouvaksi ja vaimoksi on sellainen jäänne, joka jossain määrin vieläkin elää, mutta senkin esittäminen puhtaana ongelmana on, no, ongelmallista. Lähtökohtaisesti miehellekin tuli tässä konseptissa velvollisuuksia, kuten vaimonsa elättäminen. Mutta vaimo kotityöläisenä... väsynyttä heittelyä menneiltä vuosikymmeniltä! Eikö feminismin neljäs aalto todellakaan parempaan pysty?

”Feminismi on aina voitettu”
Lopussa Minna Salami esittää feminismin historian ideoiden ja vastaiskujen historiana. Vastareaktiot ovat nyt ”hienostuneempia” ja tähän mennessä vastareaktiot ovat aina voittaneet. Kyllä, niin Salami sanoo: ”[e]llei vastareaktio voita, kuten hänen mielestään on tähän mennessä aina käynyt.” Jos tällaista hölynpölyä ei feminismin piiristä kuitata tappiomielialaa lietsovana, niin, hölynpölynä, niin minä omaksun kyllä defaitistisen asenteen koko feminismin, myös sen tarpeellisen työsaran suhteen. Kannattaisiko nyt Salamin vaikkapa konsultoida Minna Canthin haamun mielipidettä sen suhteen, että onko tasa-arvo mennyt kaiman syntymästä 1844 yhtään eteenpäin? Naisten äänioikeus, missä pelaa? Oikeus avioeroon, ikinä kuullutkaan. Avioliitossakin voi nykyisin tapahtua raiskaus. Halutessaan saa pukea kaksilahkeiset housut... Kyllä on kaamea tappioiden sarja. (7)

Viitteet:
1) https://www.hs.fi/nyt/art-2000005601114.html
2) https://www.theguardian.com/profile/minna-salami
3) https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Nigeria#Living_conditions
4) https://en.wikipedia.org/wiki/Global_Gender_Gap_Report
5) https://fi.wikipedia.org/wiki/Boko_Haram
6) https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/vihkiminen_ja_parisuhteen_rekisterointi/Vihkiminen/
7) https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2797155-100-vuotta-jotka-mullistivat-naisten-elaman


Ps.
Jotta ”johtavan feministisen ajattelijan” advokaatit eivät voi mitätöidä esikuvansa hengessä ylläolevaa ”epärationaalisena ja tunteellisena”, niin korotetaan panoksia ensin osoittamalla edellisten huuhaa-tason ongelmien jälkeen myös löpinä ”naisen eurosta” häväistykseksi tilastotieteen soveltamisesta ja sitten vielä esitetään oikeiden ongelmien olemassaolo:
Naisen eurossa otetaan könttäsumma palkkoja sukupuolen mukaan jaoteltuina. Yhtälöstä häivytetään työtunnit ja eri ammattinimikkeet. Tämän brutaalin käsittelyn jälkeen puhe 83 sentistä läpäisee koko yhteiskunnan hengessä, josta Göbbels olisi kateellinen. 
Feminismillä olisi perkaamista esimerkiksi siinä, miksi hyvin maksaville STEM-aloille hakeutuu sitä vähemmän naisia, mitä suurempi on kansakunnan tasa-arvotilanne?
http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0956797617741719?journalCode=pssa&

]]>
5 http://arvopelttari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252274-kiitos-vaan-henkilokuva-karkifeministista-on-kuin-rontgenkuva-upseerin-paasta#comments Eriarvoisuus Etymologia Feminismi Suvaisevaisuus Vaimo Wed, 14 Mar 2018 14:24:42 +0000 Arvo Pelttari http://arvopelttari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252274-kiitos-vaan-henkilokuva-karkifeministista-on-kuin-rontgenkuva-upseerin-paasta
Avoin kirje Rosa Meriläiselle http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252185-avoin-kirje-rosa-merilaiselle <p>Hei Rosa!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kirjoitit kolumnissasi&nbsp;(<a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005600929.html">https://www.hs.fi/elama/art-2000005600929.html</a>) maamme mieskulttuurista ja halusin lähestyä sinua näin kirjeitse, koska olen kanssasi hieman eri mieltä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puhut&nbsp;kielletyistä tunteista, epävarmuuksista ja heikkouksista. Luulen, että <em>se</em>, mistä puhut, kulkee täällä meillä pohjoisessa nimellä &ldquo;sisu&rdquo;. Se on se suomalainen luonteenpiirre, ominaisuus, josta varmasti olet kuullut. Se, jonka avulla esimerkiksi taistelimme itsemme itsenäiseksi valtioksi ja rakensimme tämän maan, missä myös sinulla ja minulla on onni nyt elää.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Itse uskon perinteisiin, myös sukupuolirooleissa. Toki ymmärrän, että myös mies voi nauttia baletista, siinä missä nainen jääkiekosta, tämä on mielestäni ihan okei. Mies voi itkeä, näyttää tunteensa ja naisena olen vain otettu, jos olen yksi niistä harvoista, joille tunteet näytetään. Meillä niitä ei juurikaan näytetä. Miksi pitäisi? Eivät ihmisen<em> </em>syvimmät tunteet kuulu koko maailmalle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Paheksut avoimesti kaikkea sitä, mitä minä meidän suomalaisissa miehissä rakastan. Sitä juroa, murahtelevaa, ei kovin puheliasta miestä. Sitä miestä, joka on valmis antamaan henkensä tämän maan puolesta. Siinä vaiheessa, kun suomalainen mies ei enää saa olla se maskuliinisempi osapuoli, olemme ihan rehellisesti sanottuna kusessa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Enkä nyt sano, että hyväksyn esimerkiksi perheväkivallan ja kaljapäissään riehumisen, mistä kolumnissasi huolehdit. Väkivaltaa en hyväksy, oli kyseessä mies tai nainen. On todella ikävää, jos käsityksesi suomalaisesta miehestä on tämä ja toivon, että avaat silmäsi asian suhteen huomataksesi, että se suomalainen urho on parhaimmillaan turvallisin asia, mitä ikinä tulet kohtaamaan. Se, joka antaa tarvittaessa vaikka henkensä puolestasi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kirjoitit myös siitä, miten mies ei saa paljastaa &ldquo;kiellettyjä tunteita&rdquo;. Miten mies voisi enää mitään edes paljastaa, kun treffipyynnöistäkin huudetaan sosiaalisessa mediassa #metoo? Hankala siinä on sitten tunteista puhua, kenenkään.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Minä rakastan meidän suomalaisia miehiä. Niitä mörriköitä, &nbsp;jotka tuijottavat tissejä ja läpsäisevät takamukselle, kun avaavat oven. Niitä, jotka nauravat partaansa näitä mainitsemiasi naista halventavia juttuja. Enkä nyt sano, että erityisemmin nautin siitä, mutta rakastan meidän miehiä juuri sellaisina kuin he ovat. Ja toivon että he sellaisina myös pysyvät, koska minulla ainakin tulee hätä, jos mies ei saa olla mies. Silloin minä en saa olla nainen ja viihdyn naisena oikein hyvin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ystävällisin terveisin,</p> <p>Auri Siika-aho</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hei Rosa!

 

Kirjoitit kolumnissasi (https://www.hs.fi/elama/art-2000005600929.html) maamme mieskulttuurista ja halusin lähestyä sinua näin kirjeitse, koska olen kanssasi hieman eri mieltä.

 

Puhut kielletyistä tunteista, epävarmuuksista ja heikkouksista. Luulen, että se, mistä puhut, kulkee täällä meillä pohjoisessa nimellä “sisu”. Se on se suomalainen luonteenpiirre, ominaisuus, josta varmasti olet kuullut. Se, jonka avulla esimerkiksi taistelimme itsemme itsenäiseksi valtioksi ja rakensimme tämän maan, missä myös sinulla ja minulla on onni nyt elää.

 

Itse uskon perinteisiin, myös sukupuolirooleissa. Toki ymmärrän, että myös mies voi nauttia baletista, siinä missä nainen jääkiekosta, tämä on mielestäni ihan okei. Mies voi itkeä, näyttää tunteensa ja naisena olen vain otettu, jos olen yksi niistä harvoista, joille tunteet näytetään. Meillä niitä ei juurikaan näytetä. Miksi pitäisi? Eivät ihmisen syvimmät tunteet kuulu koko maailmalle.

 

Paheksut avoimesti kaikkea sitä, mitä minä meidän suomalaisissa miehissä rakastan. Sitä juroa, murahtelevaa, ei kovin puheliasta miestä. Sitä miestä, joka on valmis antamaan henkensä tämän maan puolesta. Siinä vaiheessa, kun suomalainen mies ei enää saa olla se maskuliinisempi osapuoli, olemme ihan rehellisesti sanottuna kusessa.

 

Enkä nyt sano, että hyväksyn esimerkiksi perheväkivallan ja kaljapäissään riehumisen, mistä kolumnissasi huolehdit. Väkivaltaa en hyväksy, oli kyseessä mies tai nainen. On todella ikävää, jos käsityksesi suomalaisesta miehestä on tämä ja toivon, että avaat silmäsi asian suhteen huomataksesi, että se suomalainen urho on parhaimmillaan turvallisin asia, mitä ikinä tulet kohtaamaan. Se, joka antaa tarvittaessa vaikka henkensä puolestasi.

 

Kirjoitit myös siitä, miten mies ei saa paljastaa “kiellettyjä tunteita”. Miten mies voisi enää mitään edes paljastaa, kun treffipyynnöistäkin huudetaan sosiaalisessa mediassa #metoo? Hankala siinä on sitten tunteista puhua, kenenkään.

 

Minä rakastan meidän suomalaisia miehiä. Niitä mörriköitä,  jotka tuijottavat tissejä ja läpsäisevät takamukselle, kun avaavat oven. Niitä, jotka nauravat partaansa näitä mainitsemiasi naista halventavia juttuja. Enkä nyt sano, että erityisemmin nautin siitä, mutta rakastan meidän miehiä juuri sellaisina kuin he ovat. Ja toivon että he sellaisina myös pysyvät, koska minulla ainakin tulee hätä, jos mies ei saa olla mies. Silloin minä en saa olla nainen ja viihdyn naisena oikein hyvin.

 

Ystävällisin terveisin,

Auri Siika-aho

 

]]>
30 http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252185-avoin-kirje-rosa-merilaiselle#comments Avoin kirje Feminismi Rosa Meriläinen Sukupuoliroolit Suomalainen mies Tue, 13 Mar 2018 05:00:00 +0000 Auri Siika-aho http://aurisiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252185-avoin-kirje-rosa-merilaiselle
Normaalia feminismiä http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252097-normaalia-feminismia <p>Kansanedustaja Laura Huhtasaari on ilmoittanut irtisanoutuvansa nykyajan feminismistä, koska erään hänen lahjaksi saamansa kirjan kansikuvituksena on ollut piirroskuva ja koska Tanskassa aiotaan kieltää tunnistamattomaksi naamioituminen julkisessa tilassa. Myös sukupuolivähemmistöt ärsyttävät kansanedustajaa&nbsp; ihan paljosti.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sosiaalisessa mediassa Huhtasaari on sittemmin kaivannut &quot;normaalia feminismiä&quot; takaisin,&nbsp; minkä termin voi hyvällä syyllä tässä aiheyhteydessä olettaa tarkoittavan ns. toisen aallon feminismiä - miesten ja naisten sukupuoliroolien tarkastelun kautta tapahtuvaa naisnäkökulmaista&nbsp; yhteiskunnallista kehittämistä siis.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Onko tällaiselle,&nbsp; mm. Helvi Sipilän edustamalle, selkeää sukupuolieroa tunnustavalle naisasia-asialle sitten tarvetta nykypäivän Suomessa, jossa globalisaatio ja rajojen avautumiset ovat muuttaneet sukupolvikokemus kerrallaan ihmisten käsityksiä omista toimintamahdollisuuksistaan yksilöistyvämpään suuntaan?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kyllä, mielestäni perinteiselle feminismille on edelleen oikeutettu paikkansa etenkin&nbsp; puoluepoliittisessa päätöksenteossa. Miesten ja naistenkaan välinen tasa-arvo kun ei vielä ole tosiasiallisesti toteutunut edes välttävässä määrin, sillä pelkästään taloudellisilla tasa-arvomittareilla arvioituna naisen palkkaeuro on yhä 83 senttiä, naisen toteutunut työeläke-euro&nbsp; 66 senttiä ja naisen osinko-euro vaivaiset 60 senttiä ainoastaan sen vuoksi, että taloudellinen valta on aikoinaan kasautunut pääosin miehille ja tämän sukupuolittuneen talouden perusrakennelmat ovat edelleen vahvoina esillä mm. työelämässä sukupuolittain eriytyneinä ammattialoina.&nbsp;</p> <p>Näiden karkeisiin sukupuolirooleihin sisäistyneiden käyttäytymisvinoumien oikaisemisen ja niistä juontuvan&nbsp; rakenteellisen syrjinnän lieventämisen rinnalla&nbsp; intersektionaalisella feminismillä riittää myös työsarkaa ilman, että yhteisistä tavoitteista tingittäisiin tai että erilaiset tasa-arvoa tavoittelevat toimijat ryhtyisivät kyseenalaistamaan toistensa tekemisiä&nbsp; ...</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustaja Laura Huhtasaari on ilmoittanut irtisanoutuvansa nykyajan feminismistä, koska erään hänen lahjaksi saamansa kirjan kansikuvituksena on ollut piirroskuva ja koska Tanskassa aiotaan kieltää tunnistamattomaksi naamioituminen julkisessa tilassa. Myös sukupuolivähemmistöt ärsyttävät kansanedustajaa  ihan paljosti.

 

Sosiaalisessa mediassa Huhtasaari on sittemmin kaivannut "normaalia feminismiä" takaisin,  minkä termin voi hyvällä syyllä tässä aiheyhteydessä olettaa tarkoittavan ns. toisen aallon feminismiä - miesten ja naisten sukupuoliroolien tarkastelun kautta tapahtuvaa naisnäkökulmaista  yhteiskunnallista kehittämistä siis.

 

Onko tällaiselle,  mm. Helvi Sipilän edustamalle, selkeää sukupuolieroa tunnustavalle naisasia-asialle sitten tarvetta nykypäivän Suomessa, jossa globalisaatio ja rajojen avautumiset ovat muuttaneet sukupolvikokemus kerrallaan ihmisten käsityksiä omista toimintamahdollisuuksistaan yksilöistyvämpään suuntaan?

 

Kyllä, mielestäni perinteiselle feminismille on edelleen oikeutettu paikkansa etenkin  puoluepoliittisessa päätöksenteossa. Miesten ja naistenkaan välinen tasa-arvo kun ei vielä ole tosiasiallisesti toteutunut edes välttävässä määrin, sillä pelkästään taloudellisilla tasa-arvomittareilla arvioituna naisen palkkaeuro on yhä 83 senttiä, naisen toteutunut työeläke-euro  66 senttiä ja naisen osinko-euro vaivaiset 60 senttiä ainoastaan sen vuoksi, että taloudellinen valta on aikoinaan kasautunut pääosin miehille ja tämän sukupuolittuneen talouden perusrakennelmat ovat edelleen vahvoina esillä mm. työelämässä sukupuolittain eriytyneinä ammattialoina. 

Näiden karkeisiin sukupuolirooleihin sisäistyneiden käyttäytymisvinoumien oikaisemisen ja niistä juontuvan  rakenteellisen syrjinnän lieventämisen rinnalla  intersektionaalisella feminismillä riittää myös työsarkaa ilman, että yhteisistä tavoitteista tingittäisiin tai että erilaiset tasa-arvoa tavoittelevat toimijat ryhtyisivät kyseenalaistamaan toistensa tekemisiä  ...

 

 

 

 

 

 

 

]]>
18 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252097-normaalia-feminismia#comments Feminismi Sun, 11 Mar 2018 08:20:05 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252097-normaalia-feminismia
Seksi rikolliseksi http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252020-seksi-rikolliseksi <p>Eduskunnan naisverkosto vaatii, että nykyään pitäisi naiselta saada semmoinen suostumus seksiin, ennen kuin aletaan römpöstelemään.&nbsp;</p><p>Noh, mikä ettei. Vaikka en minä ole kyllä koskaan keneltäkään mitään suostumuksia kysellyt. Eikä kukaan sen puoleen minulta. Aika hyvä yhteisymmärrys on ollut, kun on tinderissä ja grinderissä liketetty toisen naama- ja alastonkuvia. Koodin chatissakin aloitetaan keskustelu suomalaisella suoruudella &rdquo;millanen oot?&rdquo;. Ja siihen sitten vastataan yhtälaisella suoruudella antamalla neljän strategisen mitan tiedot numeroina. Kun sitä sinne tsättiin tulee kirjauduttua, niin se on aika selvää, että se suostumus on siinä vaiheessa annettu. Voi siellä joku joskus jopa kysellä, että mistä tykkää, ja jos tuntee omaa budoaarinpuoleista käyttäytymistään, niin voihan siinä antaa toiselle semmosia tipsejä, että jotta jos on vaikka herkkä terska, niin että pidäthän sitten ne hampaat piilossa, ja sen semmoista.&nbsp;</p><p>Mutta se naisverkoston ehdottama etukäteissuostumus voisi olla vaikka sellainen paperinpala, joka olisi vähän niin kuin avioehto. Siihen kirjattaisiin etukäteen kaikki, mitä aiotaan keskenään puuhastella. Siihen voisi vaikka kirjata, että mistä sopii ottaa kiinni ja kuinka kovaa (voimakkuusasteikko pitää määritellä), ja sopiiko käyttää vaikka leluja tai vaikka myskiöljyä piristämään paneskelua.</p><p>Minusta tuo vaikuttaa kuitenkin vähän epäkäytännölliseltä, sillä kuka sitä nyt sitten valvoisi, että menikö näytös käsikirjoituksen mukaisesti? Sen suostumussopimuksen voisi tietysti käydä leimauttamassa vaikka paikallisella notaarilla, ja jos siitä olisi sitten tunteiden tuoksinassa poikettu, voisi tehdä vaikka sellaisen rikosilmoituksen, että nyt se kamala mies käpälöitsi minua pakaroista vaikka en yhtään tykkää siitä, eikä siitä ollut paperilappusessa mitään mainintaa.<br />Siitä joutaisi miesparka sitten linnaan, jossa kenties hänen pakaroitaan käpälöitäisiin ilman hänen suostumustaan lajitoveriensa toimesta, kun vartijan silmä välttää.</p><p>Niinpä olisikin parempi, että seksi naisen kanssa muutettaisiin automaattisesti rikokseksi. Tällöin miehelle olisi selvää jo alusta alkaen, kun hän on sen senhetkisen naitosensa kanssa päässyt suhteessaan siihen pisteeseen, että kovasti tekisi kummankin mieli tutustua toistensa juhlallisiin alueisiin, niin nythän sitä tulee sitten väistämättä rikottua sitä lakia, ja sillä selvä.&nbsp;<br />Noh, jahka sänkypaini olisi suoritettu, köpöttelisi se neitoperho lähimmälle poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen miesystävästään. Tai jalona urhona tämä miesystävä voisi mennä itse itsensä ilmoittamaan paikalliselle konstaapelille, että nyt on kuulkaas tullut tehtyä syntiä.</p><p>Rangaistus olisi sitten eduskunnan naisverkoston ja naisjuristien yhdessä määrittelemä. Standardirangaistus voisi olla vaikka vuosi linnaa ja sakot päälle uhrille henkisestä ja fyysisestä kaltoinkohtelusta. Lieventävinä haarainasioina voitaisiin käyttää mm. sellaisia tekijöitä, että jos naikkonen nautti naiskentelusta, tai jos mies oli rikas tai kuuluisa tai hyvännäköinen tai mielellään kaikkia näitä. Tai, että miehellä oli punainen ferrari tai hän osti naiselle vaikka kalliita ja kauniita koruja. Nämä tietysti olisivat lieventäviä tekijöitä vain siinä tapauksessa, jos tämä rietas rikollinen sattuisi olemaan komea. Jos hän olisi paksu, kalju, rahaton ja ruma, niin sitten nuo edellämainitut asiainhaarat olisivat raskauttavia. Ja eihän rahattomalla miesparalla olisi edes varaa ostaa mitään tesikn bling-blingejä saati minkäänväristä ferraria.&nbsp;</p><p>Mutta entäs sitten lesboparit? No, eihän laki heitä koskisi, sillä kaksi naista osaavat kyllä keskenään rassata toistensa putket niin, ettei kumpikaan tule tapauksesta jälkeenpäin minkäänlaisia traumoja saamaan.<br />Ja homojahan laki ei myöskään tietenkään koskisi, sillä se, mitä miehet tekevät keskenään, ei kiinnosta ketään. Se olisi vähän samanlainen juttu kuin nuo polisiisien ja mustien keskinäiset jännitteet tuolla rapakon takana. Miehen makaaminen naisen kanssa olisi analoginen sen kanssa, kun valkoinen ampuu mustan. Johan olisi media paikalla repostelemassa tilanteella ja ottaisi irti kaiken lähtevän sosiaalipornon skandaalista. Mutta, kun musta ampuu mustan, niin se olisi kuin homoseksi. Semmoisiahan ne ovat. Ammuskelevat/homostelevat keskenään, minkä kerkiävät. Passipoliisi tekee raportin veikkauksen kynällä huoltiksen kahvilassa lottokupongin taakse ja jättää sokerinmuruisen lipukkeen arkistoneidille kirjattavaksi. Se siitä.</p><p>Ongelmana tuossa naisen kanssa harrastettavan seksin rikollistamisessa on vain tuo lisääntymisen puoli. Että kuinkas niitä mukuloita oikein saataisiin aikaiseksi, kun kerran peuhailu aviovuoteessakin olisi väärä teko ja lainrikkomus jo itsessään.&nbsp;<br />Tällaisen ongelman edessä sitä tulee todenneeksi, että taitaisi olla kaikkien kannalta parempi, jos kaikki miehet olisivat homoja. Miehet siinä sitten kävisivät luovuttamassa emäksisiä elämän eliksiirejään vaikka paikallisille terveyskeskuksille, joissa ne syötettäisiin keinotekoisiin munasoluihin ja sitten maailmaan putkahtaisi kasa iloisia ja pyöreäposkisia koeputkivauvoja.&nbsp;</p><p>Naiset taasen voisivat muuttaa vaikka jonkinlaiseen reservaattiin Keminjärvelle.&nbsp;<br />Muutetaan Keminjärven, vai onko Kemijärven, kunta yhdeksi isoksi M. Night Shyamalanin Kylä-elokuvan tyyliseksi reservaatiksi. Valtio ostaisi kyseisen kunnan ja Väyrynen saisi isot korvaukset. Vai oliko se Paavo sieltä Keminmaalta? Mikä ero niillä nyt oli? No se pinta-alaltaan iso kunta siellä Inarin alapuolella, minkä nimessä on sana Kemi. Kuitenkin. Sinne voisivat naiset perustaa oman utopiansa, jossa ei olisi lainkaan miehiä ja kaikki seksi olisi aina ja iankaikkisesti suostumuksellista. Siellä ne sitten kipsuttelisivat kuka kummoisenakin, vapaana kaikesta arvostelusta ja toksisesta maskuliinisuudesta ja patriarkaatin sorrosta tsiileläistä punaviiniä ja vihreää teetä juoden. Kaikki informaatio tulisi vauva.fi-sivustolta eikä kukaan tonepolisoisi tai direilaisi muita. Yhdeksästä hyvästä ja kahdeksasta kauniista tulisi totta. Saisi sinne mennä asustelemaan myös nämä muodikkaasti nykyään soijapojiksikin nimitetyt ihmisyksilöt. Siellä ne sitten meikattuina ja mekko päällä kulkisivat hattu kourassa ja selkä kyyryssä anteeksi pyytelemässä omaa toksista maskuliinisuuttaan ja vakuuttelemassa, että allyjahan tässä ollaan.&nbsp;<br />Ettei sitten vain kävisi siellä reservaatissa sillä lailla kuin entisessä Neuvostoliitossa, ja joku soijapoika sitten kirjoittaisi uuden eläinten vallankumouksen tai vaikka 2084:n petyttyään atooppiseen utopiaan.&nbsp;</p><p>Loppujen lopuksi se on aika kumma, kun aikaisemmat sukupolvet taistelivat valtiovallan pois makuukammareistaan mutta nyt se halutaan takaisin valvomaan yksityisten ihmisten intiimisialueidensa viihdekäyttöä. Heiluri heilahtelee koko ajan ajan myötä. Se, mikä on tänään sallittua, on huomenna kiellettyä. Ja päinvastoin. Milloin mikäkin subjektiivinen asia pyritään perustelemaan joillakin objektiivisuuksilla. Eihän siitä mitään muuta tule kuin retorinen ikiliikkuja. Ja paljon turhaa vaivaa ja harmia ihmispoloille.&nbsp;</p><p>Mutta nyt voisi ottaa ettonet ja jos tuli hyvin kuorsattua, käpälöitseä itseään myöhemmin. Annan itselleni suostumuksen seksiin itseni kanssa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan naisverkosto vaatii, että nykyään pitäisi naiselta saada semmoinen suostumus seksiin, ennen kuin aletaan römpöstelemään. 

Noh, mikä ettei. Vaikka en minä ole kyllä koskaan keneltäkään mitään suostumuksia kysellyt. Eikä kukaan sen puoleen minulta. Aika hyvä yhteisymmärrys on ollut, kun on tinderissä ja grinderissä liketetty toisen naama- ja alastonkuvia. Koodin chatissakin aloitetaan keskustelu suomalaisella suoruudella ”millanen oot?”. Ja siihen sitten vastataan yhtälaisella suoruudella antamalla neljän strategisen mitan tiedot numeroina. Kun sitä sinne tsättiin tulee kirjauduttua, niin se on aika selvää, että se suostumus on siinä vaiheessa annettu. Voi siellä joku joskus jopa kysellä, että mistä tykkää, ja jos tuntee omaa budoaarinpuoleista käyttäytymistään, niin voihan siinä antaa toiselle semmosia tipsejä, että jotta jos on vaikka herkkä terska, niin että pidäthän sitten ne hampaat piilossa, ja sen semmoista. 

Mutta se naisverkoston ehdottama etukäteissuostumus voisi olla vaikka sellainen paperinpala, joka olisi vähän niin kuin avioehto. Siihen kirjattaisiin etukäteen kaikki, mitä aiotaan keskenään puuhastella. Siihen voisi vaikka kirjata, että mistä sopii ottaa kiinni ja kuinka kovaa (voimakkuusasteikko pitää määritellä), ja sopiiko käyttää vaikka leluja tai vaikka myskiöljyä piristämään paneskelua.

Minusta tuo vaikuttaa kuitenkin vähän epäkäytännölliseltä, sillä kuka sitä nyt sitten valvoisi, että menikö näytös käsikirjoituksen mukaisesti? Sen suostumussopimuksen voisi tietysti käydä leimauttamassa vaikka paikallisella notaarilla, ja jos siitä olisi sitten tunteiden tuoksinassa poikettu, voisi tehdä vaikka sellaisen rikosilmoituksen, että nyt se kamala mies käpälöitsi minua pakaroista vaikka en yhtään tykkää siitä, eikä siitä ollut paperilappusessa mitään mainintaa.
Siitä joutaisi miesparka sitten linnaan, jossa kenties hänen pakaroitaan käpälöitäisiin ilman hänen suostumustaan lajitoveriensa toimesta, kun vartijan silmä välttää.

Niinpä olisikin parempi, että seksi naisen kanssa muutettaisiin automaattisesti rikokseksi. Tällöin miehelle olisi selvää jo alusta alkaen, kun hän on sen senhetkisen naitosensa kanssa päässyt suhteessaan siihen pisteeseen, että kovasti tekisi kummankin mieli tutustua toistensa juhlallisiin alueisiin, niin nythän sitä tulee sitten väistämättä rikottua sitä lakia, ja sillä selvä. 
Noh, jahka sänkypaini olisi suoritettu, köpöttelisi se neitoperho lähimmälle poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen miesystävästään. Tai jalona urhona tämä miesystävä voisi mennä itse itsensä ilmoittamaan paikalliselle konstaapelille, että nyt on kuulkaas tullut tehtyä syntiä.

Rangaistus olisi sitten eduskunnan naisverkoston ja naisjuristien yhdessä määrittelemä. Standardirangaistus voisi olla vaikka vuosi linnaa ja sakot päälle uhrille henkisestä ja fyysisestä kaltoinkohtelusta. Lieventävinä haarainasioina voitaisiin käyttää mm. sellaisia tekijöitä, että jos naikkonen nautti naiskentelusta, tai jos mies oli rikas tai kuuluisa tai hyvännäköinen tai mielellään kaikkia näitä. Tai, että miehellä oli punainen ferrari tai hän osti naiselle vaikka kalliita ja kauniita koruja. Nämä tietysti olisivat lieventäviä tekijöitä vain siinä tapauksessa, jos tämä rietas rikollinen sattuisi olemaan komea. Jos hän olisi paksu, kalju, rahaton ja ruma, niin sitten nuo edellämainitut asiainhaarat olisivat raskauttavia. Ja eihän rahattomalla miesparalla olisi edes varaa ostaa mitään tesikn bling-blingejä saati minkäänväristä ferraria. 

Mutta entäs sitten lesboparit? No, eihän laki heitä koskisi, sillä kaksi naista osaavat kyllä keskenään rassata toistensa putket niin, ettei kumpikaan tule tapauksesta jälkeenpäin minkäänlaisia traumoja saamaan.
Ja homojahan laki ei myöskään tietenkään koskisi, sillä se, mitä miehet tekevät keskenään, ei kiinnosta ketään. Se olisi vähän samanlainen juttu kuin nuo polisiisien ja mustien keskinäiset jännitteet tuolla rapakon takana. Miehen makaaminen naisen kanssa olisi analoginen sen kanssa, kun valkoinen ampuu mustan. Johan olisi media paikalla repostelemassa tilanteella ja ottaisi irti kaiken lähtevän sosiaalipornon skandaalista. Mutta, kun musta ampuu mustan, niin se olisi kuin homoseksi. Semmoisiahan ne ovat. Ammuskelevat/homostelevat keskenään, minkä kerkiävät. Passipoliisi tekee raportin veikkauksen kynällä huoltiksen kahvilassa lottokupongin taakse ja jättää sokerinmuruisen lipukkeen arkistoneidille kirjattavaksi. Se siitä.

Ongelmana tuossa naisen kanssa harrastettavan seksin rikollistamisessa on vain tuo lisääntymisen puoli. Että kuinkas niitä mukuloita oikein saataisiin aikaiseksi, kun kerran peuhailu aviovuoteessakin olisi väärä teko ja lainrikkomus jo itsessään. 
Tällaisen ongelman edessä sitä tulee todenneeksi, että taitaisi olla kaikkien kannalta parempi, jos kaikki miehet olisivat homoja. Miehet siinä sitten kävisivät luovuttamassa emäksisiä elämän eliksiirejään vaikka paikallisille terveyskeskuksille, joissa ne syötettäisiin keinotekoisiin munasoluihin ja sitten maailmaan putkahtaisi kasa iloisia ja pyöreäposkisia koeputkivauvoja. 

Naiset taasen voisivat muuttaa vaikka jonkinlaiseen reservaattiin Keminjärvelle. 
Muutetaan Keminjärven, vai onko Kemijärven, kunta yhdeksi isoksi M. Night Shyamalanin Kylä-elokuvan tyyliseksi reservaatiksi. Valtio ostaisi kyseisen kunnan ja Väyrynen saisi isot korvaukset. Vai oliko se Paavo sieltä Keminmaalta? Mikä ero niillä nyt oli? No se pinta-alaltaan iso kunta siellä Inarin alapuolella, minkä nimessä on sana Kemi. Kuitenkin. Sinne voisivat naiset perustaa oman utopiansa, jossa ei olisi lainkaan miehiä ja kaikki seksi olisi aina ja iankaikkisesti suostumuksellista. Siellä ne sitten kipsuttelisivat kuka kummoisenakin, vapaana kaikesta arvostelusta ja toksisesta maskuliinisuudesta ja patriarkaatin sorrosta tsiileläistä punaviiniä ja vihreää teetä juoden. Kaikki informaatio tulisi vauva.fi-sivustolta eikä kukaan tonepolisoisi tai direilaisi muita. Yhdeksästä hyvästä ja kahdeksasta kauniista tulisi totta. Saisi sinne mennä asustelemaan myös nämä muodikkaasti nykyään soijapojiksikin nimitetyt ihmisyksilöt. Siellä ne sitten meikattuina ja mekko päällä kulkisivat hattu kourassa ja selkä kyyryssä anteeksi pyytelemässä omaa toksista maskuliinisuuttaan ja vakuuttelemassa, että allyjahan tässä ollaan. 
Ettei sitten vain kävisi siellä reservaatissa sillä lailla kuin entisessä Neuvostoliitossa, ja joku soijapoika sitten kirjoittaisi uuden eläinten vallankumouksen tai vaikka 2084:n petyttyään atooppiseen utopiaan. 

Loppujen lopuksi se on aika kumma, kun aikaisemmat sukupolvet taistelivat valtiovallan pois makuukammareistaan mutta nyt se halutaan takaisin valvomaan yksityisten ihmisten intiimisialueidensa viihdekäyttöä. Heiluri heilahtelee koko ajan ajan myötä. Se, mikä on tänään sallittua, on huomenna kiellettyä. Ja päinvastoin. Milloin mikäkin subjektiivinen asia pyritään perustelemaan joillakin objektiivisuuksilla. Eihän siitä mitään muuta tule kuin retorinen ikiliikkuja. Ja paljon turhaa vaivaa ja harmia ihmispoloille. 

Mutta nyt voisi ottaa ettonet ja jos tuli hyvin kuorsattua, käpälöitseä itseään myöhemmin. Annan itselleni suostumuksen seksiin itseni kanssa.

 

]]>
4 http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252020-seksi-rikolliseksi#comments Feminismi Seksi Fri, 09 Mar 2018 13:56:42 +0000 Marcus Petäjä http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252020-seksi-rikolliseksi
Pussy Riot kuusi vuotta myöhemmin http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251951-pussy-riot-kuusi-vuotta-myohemmin <p><em>Tämän jutun editoitu ja lyhennety versio on <a href="http://voima.fi/artikkeli/2018/pussy-riot-kuusi-vuotta-myohemmin/">julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2018</a>.</em></p><p>21. helmikuuta tulee kuusi vuotta Pussy Riot-yhtyeen performanssista Moskovan Kristus vapahtajan kirkossa, jonka seurauksena Nadežda Tolokonnikova ja Maria Aljohina joutuivat vankilaan lähes kahdeksi vuodeksi &rdquo;huliganismista&rdquo;, jossa oli raskauttavana tekijänä &rdquo;uskovaisten tunteiden loukkaaminen&rdquo;. Venäjän rikoslain &rdquo;huliganismi&rdquo; on erikoinen konsepti, joka keksittiin 20-luvulla &rdquo;yleiskategoriaksi&rdquo; jonka nojalla voidaan tuomita rikoksista jotka sovi mihinkään muuhun pykälään. Pussy Riotin tapauksen seurauksena Venäjän rikoslakiin lisättiin pykälä 148 uskovaisten tunteiden loukkaamisesta, ikäänkuin tuomion oikeuttamiseksi jälkeenpäin.</p><p>Moskovassa Pussy Riot oli välitön menestys jo lokakuussa 2011, sen julkaistua ensimmäisen videonsa &rdquo;vapauta katukivi&rdquo;, joka kuvasi &rdquo;kiertuetta&rdquo; jossa esiinnyttiin luvatta johdinauton katolla ja metroasemilla. Kappaleessa viitattii Kairon Tahrir-aukion tapahtumiin, ja samana keväänä alkaneeseen arabikevääseen jonka siis toivottiin leviävän myös Venäjälle. Pussy Riot oli tuulahdus vapautta ja toivoa aikana, jolloin Venäjä valmistautui Putinin kolmanteen valintaan ilman merkittävää oppositiota. Yhtye, jonka kaikki konsertit järjestettiin laittomasti kaduilla ilman ennakkovaroitusta, edelsi valtavaa liikettä vaalivilppiä vastaan, joka vyöryi kaduille vain kaksi kuukautta myöhemmin. Pussy Riotista tuli yksi liikkeen symboleista. Kun vaalivilpin vastainen liike murskattiin ja kymmeniä vuoden 2012 toukokuun 6. päivän Moskovan Bolotnajan aukion mielenosoittajia tuomittiin vankilaan, tuli Pussy Riotin samana keväänä vangituista jäsenistä Venäjän näkyvimpiä poliittisia vankeja. Viimeinen Bolotnajan tapahtumista vangittu pääsi vapauteen vasta tammikuussa, ja osa syytetyistä on yhä maanpaossa.</p><p>Tiistaina 6. maaliskuuta Helsingin kulttuuritalolle saapuu Pussy Riotin Riot Days, jota Australian Stage-lehti kuvasi &rdquo;alkukantaiseksi, vallankumoukselliseksi ja uudeksi sähköiseksi punk-oopperaksi&rdquo;. Esitys perustuu Aljohinan omaelämänkerralliseen kirjaan Riot Days, joka ilmestyi viime vuonna. Yhtyeen julkisuudessa olleista jäsenistä projektiin on osallistunut vain Aljohina, ja se kertoo hänen versionsa tapahtumista. Esityksen taustayhtyeenä on Asian Women on the Telephone-yhtyeen Nastja AWOTT ja Vasili Bo, joilla on myös yhteys alkuperäiseen Pussy Riotiin, vaikka heitä ei koskaan syytetty osallistumisesta. Nastja AWOTT oli tekemässä alkuperäisen Pussy Riotin sävellyksiä, ja Vasili Bo oli mukana editoimassa sen videoita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aktionismista riot grrrliin</p><p>&nbsp;</p><p>Pussy Riot ei tullut tyhjästä. Sitä edelsi taiteilijaryhmä Voina (Sota), ja lähes 40 vuotta neuvostoliittolaista ja venäläistä aktionismia. Wienissä 1960-luvulla syntyneet aktionismin tarkoitus on häivyttää todellisuuden ja taiteen rajat ja synnyttää uudenlaisia taiteellisen ilmaisun tapoja. Neuvostoliittoon aktionismi levisi 70-luvulla, vuonna 1975 Igor Zaharov-Ros poltti Leningradissa neuvostopassin kuvan osana performanssiaan &rdquo;haluan länteen&rdquo;. Voina-ryhmä piti tärkeimpänä esikuvanaan vuonna 2007 kuollutta konseptualistia ja avantgarde-runoilijaa Dmitri Prigovia, jonka kuoltua kesällä 2007 Voina-ryhmä järjestimuistojuhlan Moskovan metron kehälinjalla. Se oli Voina-ryhmän ensimmäinen itsenäinen aktio. Mukana oli myös vasta 17-vuotias Tolokonnikova. Prigov on hänelle edelleen tärkeä hahmo, viime vuonna Tolokonnikova julkaisi wearepussyriot youtube-kanavalla kokoelman Prigovin haastatteluja. Aljohina on kertonut esikuvakseen aktionisti Aleksandr Brenerin, joka vangittiin vuonna 1997 hänen piirrettyään vihreän dollarimerkin Kasimir Malevitšin maalaukseen, &rdquo;käydäkseen kuolleen taiteilijan kanssa dialogia korruptiosta kaupallisessa taidemaailmassa&rdquo;.</p><p>Samana vuonna 2007 Tolokonnikova tutustui Pjotr Verziloviin, josta tuli hänen aviomiehensä ja Voinan jäsen. Ehdonalaisen tuomion Kristus vapahtajan kirkon performanssista saanut Jekaterina Samusevitš liittyi Voina-ryhmään myöhemmin, Aljohina tuli mukaan vasta Pussy Riotiin.</p><p>Voina-ryhmä hajosi vuonna 2011. Kuten genreen kuuluu, osapuolten versiot hajoamisen syistä eroavat jyrkästi. Tolokonnikova ja Samusevitš perustivat Pussy Riotin jota Verzilov tuki. Tarinan mukaan ennen Pussy Riotia Tolokonnikova ja Samusevitš järjestivät luennon feministisestä punkista opposition Viimeinen syksy-festivaaleilla syksyllä 2011, ja koska Venäjällä ei ollut feminististä punkkia (tai ainakaan he eivät sellaisesta tienneet), he esittelivät luennolla yhtyeitä joita ei oikeasti ollut olemassa. Yksi näistä kuvitelluista yhtyeistä oli Pussy Riot, joka sitten perustettiin myös oikeasti. Toinen Voina-ryhmän fraktio kehittyi jyrkempään suuntaan. Sen viimeiseksi taide-performanssiksi jäi poliisiauton polttaminen Pietarissa joulukuussa 2011, minkä jälkeen keskeisimmät osanottajat pakenivat ulkomaille.</p><p>Syksyllä 2011 ja talvella 2012 Pussy Riot julkaisi nopeaan tahtiin viisi videota. &rdquo;Katukiven vapauttamista&rdquo; seurasi kulutuskulttuuria ja tulevia vaaleja kritisoinut, kaduilla supermarketeissa kuvattu &rdquo;Kropotkin vodka&rdquo;. Tämän jälkeen Pussy Riot otti kantaa vaalivilpin vastaisen liikkeen mielenosoittajien lyhyisiin vankeustuomioihin, vankilan katolla kuvatulla videolla &rdquo;Kuolema vankilalle, vapaus protestille&rdquo;. Ennen kristus vapahtajan kirkon performanssia kuvattiin vielä &rdquo;Putin kusi housuun&rdquo; punaisella torilla. Tolokonnikovan, Aljohinan ja Samusevitšin jälkeen, yhtyeen tuomitsemispäivänä kuvattiin &rdquo;Putin sytyttää vallankumouksen palon&rdquo; oikeustaloa vastapäätä. Tämä oli viimeinen alkuperäisellä, underground-tyylillä tehty video. Seuraavan video, Venäjän valtion öljy-yhtiötä Rosneftia kritisoinut &rdquo;Kuin punaisessa vankilassa&rdquo; oli jo tehty tyylillä, rahalla ja Verzilovin suhteilla.</p><p>Pussy Riot yhdisti menestyksekkäästi neuvostoliittolaisen aktionismin perinteen länsimaiseen riot grrrl-tyyliin. Musikaalisesti se palasi punkin alkuaikoihin, jolloin soittotaito oli toisarvoista. Ensimmäisissä haastatteluissa ryhmä ei tosin listannut musikaalisiksi esikuvakseen Bikini Killiä, vaan Angelic Upstartsin, Cockney Rejectsin ja 4 Skinsin, tarkoituksenaan arvatenkin rikkoa stereotypioita ja ärsyttää äijäileviä oi!-puritaaneja. Muiksi esikuviksi alkuaikojen haastatteluissa listattiin Valie Export, Yes Men,venäläinen &quot;My&quot;-liike, Vladimir Sorokin, Michel Foucault, John Cage, Pierre Boulez, Nina Simone, Simone de Beauvoir, Shulamith Firestone, Julia Kristeva, Judith Butler, Elizabeth Grosz, Igor Kon, Gayatri <em>Spivak</em><em>, </em> bell hooks, Eve Sedgwick ja Rosi Braidotti. Kristus vapahtajan kirkon aktion oikeudenkäynnin aikana Pussy Riotin konseptista tuli globaali menestys.</p><p>Näkymätön kasvo</p><p>Oikeudenkäynnin ja vankilatuomion aikana Pussy Riotin jäsenet ottivat yhteen toistensa, asianajajien ja viranomaisten kanssa. Ensimmäisenä potkut asianajajalleen antoi Samusevitš, joka vaihtoi puolustusstrategian poliittisesta performanssista pragmaattiseen. Samusevitš otti yhteen Tolokonnikovan asianajajan Mark Feiginin kanssa, joka yritti rekisteröidä vaimonsa nimiin Pussy Riot-tavaramerkin. Lisäksi Samusevitš riitaantui Petr Verzilovin kanssa, joka hänen mielestään puhui liikaa Pussy Riotin puolesta, vaikka ei ollut varsinainen jäsen. Myös Tolokonnikova ja Aljohina kritisoivat Verzilovia julkisesti toimittajien kutsuttua tätä virheellisesti yhtyeen tuottajaksi, ja antoivat omille asianajajilleen potkut. Tätä ennen välit Samusevitšiin ehtivät viiletä pysyvästi. Massiivinen tukikampanja, johon osallistuivat muun muassa Paul McCartney, Yoko Ono ja Madonna oli pitkälti Verzilovin ansiota.</p><p>Pussy Riotin alkuperäinen blogi ja youtube-kanava jäivät Samusevitšin ja vapaalle jalalle jääneiden, anonyymien tai pseudonyymien suojassa esiintyneiden jäsenien haltuun. Vuonna 2015 blogi aktivoitui hetkeksi ryhmän alkuperäisellä konseptilla. &rdquo;Pussy riot is for sale, Pussy riot is dead&rdquo; oli sarja laittomia ja anonyymejä konsertteja Moskovan supermarketeissa, mutta kritiikin kärki oli suunnattu lähinnä Pussy Riotin avulla menestyneitä ja maailmaa kiertäviä Aljohinaa ja Tolokonnikovaa vastaan. Tämän jälkeen alkuperäisen blogin ja kanavan haltuun saanut fraktio ilmoitti lakkauttamisestaan.</p><p>Vapautumisensa jälkeen Samusevitš on vältellyt julkisuutta. Vuosi sitten hän antoi harvinaisen haastattelun Wonderzine-verkkolehdelle. Samusevitšin mielestä Pussy Riotin historia loppui vangittujen jäsenien vapauduttua, ja hän sanoi kulkevansa eri tietä kuin he. Hän kertoi, että työllistymien koulutusta vastaavalle IT-alalle osoittautui mahdottomaksi Pussy Riot-menneisyyden vuoksi, ja hän lähti opiskelemaan tietokonelingvistiikkaa.</p><p>Avoin suhde</p><p>Tuomiolle joutuneiden jäsenten kovimmat yhteenotot tapahtuivat kuitenkin vankilaviranomaisten kanssa. Naisvankilat ovat Venäjällä usein pahempia kuin miesten vankilat, koska vastarinnan mahdollistava rikollinen alakulttuuri puuttuu ja vankien keskeinen solidaarisuus on siten heikompaa. Aljohina ja Tolokonnikova istuivat eri vankiloissa ja joutuivat käymään taistelunsa yksin. Aseet olivat epätasaiset, vankilahallinnon arsenaali vastarinnan murtamiseen koostui uhkailuista toisten vankien kautta, eristysselleistä, 17-tuntisista työpäivistä ja mustamaalaamisesta julkisuudessa. Pussy Riotin vangittujen jäsenten keinot olivat julkisuus, valitukset ja nälkälakot. Peräänantamattomalla ja oman terveyden vaarantavalla vastarinnalla vangitut jäsenet saivat lisää liikkumavaraa vankilassa, ja julkisuutta huonoille olosuhteille.</p><p>Vapauduttuaan Aljohina ja Tolokonnikova halusivat jatkaa toimintaa vankilaolosuhteita vastaan. Yhdessä Verzilovin kanssa he perustivat Zona Prava-kansalaisjärjestön, ja Mediazona-median. Nimillä on kaksi merkitystä, toisaalta ne tarkoittavat &rdquo;Oikeuden vyöhykettä&rdquo; ja &rdquo;Mediavyöhykettä&rdquo;, mutta &rdquo;vyöhyke&rdquo; on venäjässä myös vankilaa tarkoittava slangisana. Mediazona osui tärkeään rakoon, tyhjästä aloittanut projekti nousi muutamassa vuodessa Venäjän kymmenen suosituimman verkkomedian joukkoon.</p><p>Mediazona ja Zona Prava näyttävät tällä hetkellä olevan myös ainoita projekteja, joita Aljohina, Tolokonnikova ja Verzilov tekevät yhä yhdessä. Meduza-lehden haastattelussa Tolokonnikova kuvaili, että hän ja Aljohina ovat &rdquo;vapaassa suhteessa&rdquo;: &rdquo;emme olleet naimisissa, emmekä myöskään ole eronneet&rdquo;. Aljohinan ja Tolokonnikovan rooli Mediazonan ja Zona Pravan suhteen on ollut pääasiassa varainhankintaa ja promootiota. Hallinnointi, oikeusapu ja journalismi on delegoitu ammattilaisille.</p><p>Venäjän GQ-lehden Olesja Gersimenkon Verzilovista tekemän henkilökuvan mukaan yksi syy Aljohinan ja Tolokonnikovan etääntymiseen on lyhyt romanssi, joka leihahti Verzilovin ja Aljohinan välillä Tolokonnikovan lähdettyä hetkeksi toisen miehen matkaan. Muutaman kuukauden draaman jälkeen kolmikko sopi, että Aljohina saa tehdä Pussy Riotin nimissä mitä haluaa, kunhan tekee sen erillään.</p><p>Musiikkia ja näyttely Lontoossa</p><p>Tolokonnikovaa kiinnostaa yhä musiikkivideoiden tekeminen. Videoita tulee youtuben wearepussyriot-kanavalle muutamia vuosittain, ja niissä otetaan kantaa Yhdysvaltain ja Venäjän politiikkaan ja seksismiä vastaan. Toisin kuin alkuperäisen Pussy Riotin videot, tuotanto on ammattimaista eikä genre ole enää punk. Kieli on useammin englanti kuin venäjä. Viimeisin venäjänkielinen video on kaksi vuotta sitten julkaistu &rdquo;Chaika&rdquo;, joka kritisoi Venäjän valtakunnansyyttäjää Juri Tšaikaa, joka on ollut oppositiopoliitikko Aleksei Navalnin tutkimusten kohteena. Tolokonnikovan mukaan videon venäläiset osanottajat joutuivat vakaviin ongelmiin työntantajiensa kanssa. Aljohina on näkynyt viimeksi kolme vuotta sitten julkaistulla, I can&#39;t breath-videolla. Sitä uudemmissa esiintyy julkisuudessa olleista jäsenistä enää Tolokonnikova.</p><p>Tolokonnikova toi oman näkemyksensä Pussy Riotista Lontoon Saatchi-galleriaan loka-joulukuussa. Inside Pussy Riot-näyttely oli ennemminkin interaktiivista teatteria kuin taidenäyttely. Tolokonnikova puhui katsojien kautta kuulokkeiden avulla ja osanottajat katsojat joutuivat käymään läpi oikeudenkäynnin ja vankilan ja päätyivät poliittiseen protestiin. Spektaakkeli oli osa laajempaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen aktionismin retrospektiiviä.</p><p>Ensimmäiset Pussy Riot-kirjat julkaistiin jo vankila-aikana. Näistä ainoa suomeksi käännetty kirja, &rdquo;Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta&rdquo; on kokoelma ryhmän, asianajajien ja tukijoiden julkilausumia, eivätkä kaikki ryhmän jäsenet olleet siihen tyytyväisiä. Osan vastaavan asianajajien Venäjällä omin päin julkaisemasta julkilausumakokoelmasta Samusevitš onnistui saamaan takavarikkoon.</p><p>Tolokonnikova ehti kertomaan oman tarinansa ensimmäisenä kirjamuodossa, saksaksi vuonna 2016 julkaistussa &rdquo;Oppaassa vallankumoukseen&rdquo; (Anleitung für eine Revolution). Kirjan julkaisu englanniksi on jostain syystä jatkuvasti viivästynyt.</p><p>Meduza-verkkolehden haastattelussa viime vuonna elokuussa Tolokonnikova sanoi, että &rdquo;Vuonna 2012 meillä ei ollut mitään pidemmän aikavälin suunnitelmia. Tiesimme, että Putin valitaan kolmannelle kaudelle. Kaikki taiteilijat muuttuvat aikojen ja olosuhteiden mukana. Kun meidät vapautettiin vuonna 2014, karnevaalien järjestäminen tuntui ongelmalliselta. Se oli kaikista traagisin vuosi, tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä, (Ukrainan Donbassissa alas ammuttu) lentokone&hellip; silloin me vaikenimme, ja sen jälkeen perustimme Mediazonan&rdquo;.</p><p>Kirja, taidennäyttely ja maailmankiertue</p><p>Maria Aljohinan kirja on siis ensimmäinen englanniksi julkaistu Pussy Riot-omaelämänkerta. Riot days-kirjan julkaisi briteissä Penguin books viime vuonna, mutta Venäjällä se on julkaistu vain maanalaisena Samizdat-painoksena. Syksyn ja talven aikana ohjaaja Juri Muravitskin lavalle sovittama versio on kiertänyt maailmaa.</p><p>Teatteriprojekti ei ole Aljohinan ensimmäinen. Vuonna 2016 hän näytteli (usein maanpaossa toimivan) Valko-Venäjän vapaan teatterin Burning doors-näytelmässä, joka kertoi kolmen Venäjällä poliittisista syistä vangitun taiteilijan, eli aktionisti Pjotr Pavlenskin, Krimillä vangitun elokuva-ohjaaja Oleg Sentsovin ja Aljohinan itsensä tarinan. Burning Doorsia kehuttiin laajasti, New York Timesin Ben Brantley listasi sen viime vuoden kymmenen parhaimman näytelmän joukkoon.</p><p>Aljohina on jatkanut myös aktioiden järjestämistä. Lokakuussa Aljohina tovereineen pudotti New Yorkin Trump towerista poliittisten vankien vapauttamista vaativan banderollin. Aktio tehtiin Pussy Riotin nimissä ja asuissa, ja sillä haluttiin kiinnittää huomiota Krimillä vangitun elokuvaohjaajan Oleg Sentsovin ja anarkisti Aleksandr Koltšenkon tilanteeseen. Heitä syytettiin Venäjän miehitystä vastustavan aseellisen ryhmän perustamisesta, ja tuomittiin 20 ja 10 vuoden vankeustuomioihin. Venäjä kohtelee molempia omina kansalaisinaan, vaikka kumpikaan ei ole missään vaiheessa suostunut ottamaan Venäjän kansalaisuutta.</p><p>Elokuussa Aljohina matkusti Siperian Jakutiaan, asuttujen mantereiden kylmimmälle alueelle jossa Oleg Sentsovia pidetään vangittuna pudottamaan banderollin vankilan läheiseltä sillalta. Seuraava aktio tehtiin joulukuussa. 20 joulukuuta on Neuvostoliiton ensimmäisen salaisen palvelun TšeKan perustamispäivä, &rdquo;tšekistin päivä&rdquo;. Maria ja hänen toverinsa ripustivat Moskovan Lubjankan aukiolla nykyisen salaisen palvelun FSB:n päämajaan banderollin &rdquo;Hyvää syntymäpäivää, pyövelit&rdquo; ja he päätyivät putkaan.</p><p>Rakkauden voitto fundamentalismista</p><p>Poliisin ja vankilaviranomaisten lisäksi Aljohina on onnistunut järkyttämään myös oppositiopiirejä. Joulukuussa 2016 hän saapui oppositioaktivisti Artem Tšapajevin uudenvuodenjuhliin avecinaan Dmitri Enteo (Tsorionov), joka on tunnettu äärioikeistoaktivisti, kristitty fundamentalisti sekä aborttioikeuden ja seksuaalivähemmistöjen vastustaja. Vuonna 2012 Enteo järjesti mielenosoituksia, joissa vaadittiin Pussy Riotille rangaistusta. Enteon järjestö &rdquo;Jumalan tahto&rdquo; on nauttinut ortodoksikirkon hierarkian tukea, ja se on vuosien ajan hyökkäillyt esimerkiksi uskontokriittisiä taidenäyttelyitä ja seksuaalivähemmistöjen tapahtumia vastaan. Toisin kuin natsimielinen äärioikeisto, Enteon järjestö ei ole ensisijaisesti pyrkinyt pahoinpitelämään ihmisiä, vaan lähinnä tuhoamaan omaisuutta ja häiriköimään. Toiminta on kuitenkin johtanut myös nujakointiin.</p><p>Enteota ei päästetty opposition juhliin, ja tuore pari päätyi juhlimaan uutta vuotta rappukäytävässä. Alkaneen vuoden 2017 tammikuussa pari marssi yhdessä natsien murhaamien asianajaja Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasia Baburovan muistomielenosoituksessa, johon Enteo tovereineen oli aikaisempina vuosina tullut repimään seksuaalivähemmistöjen sateenkaarikylttejä. Lopulta Enteo erotettiin &rdquo;Jumalan tahto&rdquo;-järjestöstä, jota hän oli itse aikasemmin johtanut. Hän luopui aikaisemmasta poliittisesta linjastaan joten rakkaus voitti.</p><p>Länsimaissa ei useinkaan huomioida, että sekä Aljohina että Tolokonnikova identifioivat itsensä ortodoksikristityiksi, eikä se ole Venäjän radikaalissa oppositiossa poikkeuksellista. Aktio kristus pelastajan kirkossa vuonna 2012 ei ollut suunnattu ortodoksikirkkoa, vaan sen korruptiota, kaupallisuutta ja Putinille osoitettua tukea vastaan. Se ei ollut ulkopuolelta tehty hyökkäys kirkkoa vastaan, vaan sen toteuttivat naiset, jotka pitävät itseään osana ortodoksista uskonyhteisöä, ja jotka kokevat sen ongelmat omikseen. Enteon ja Aljohinan maailmankatsomukset eivät siis ole niin kaukana toisistaan, kuin ensinäkemältä voisi kuvitella. Vaikka venäläisten enemmistö tuomitsi Pussy Riotin aktion kirkossa ja ymmärsi sen tekijöiden tuomitsemisen vankilaan, ryhmän viesti (enemmän kuin sen muoto) sai vastakaikua myös uskovaisten ja jopa kirkon itsensä sisältä. Aktio oli selvä viittaus raamatun kertomukseen, jossa Jeesus ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä.</p><p>Antti Rautiainen</p><p><br /><em>Juttuun on korjattu lehdessä ollut virhe - Brener vangittiin vuonna 1997 Hollannissa, ei Venäjällä.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän jutun editoitu ja lyhennety versio on julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2018.

21. helmikuuta tulee kuusi vuotta Pussy Riot-yhtyeen performanssista Moskovan Kristus vapahtajan kirkossa, jonka seurauksena Nadežda Tolokonnikova ja Maria Aljohina joutuivat vankilaan lähes kahdeksi vuodeksi ”huliganismista”, jossa oli raskauttavana tekijänä ”uskovaisten tunteiden loukkaaminen”. Venäjän rikoslain ”huliganismi” on erikoinen konsepti, joka keksittiin 20-luvulla ”yleiskategoriaksi” jonka nojalla voidaan tuomita rikoksista jotka sovi mihinkään muuhun pykälään. Pussy Riotin tapauksen seurauksena Venäjän rikoslakiin lisättiin pykälä 148 uskovaisten tunteiden loukkaamisesta, ikäänkuin tuomion oikeuttamiseksi jälkeenpäin.

Moskovassa Pussy Riot oli välitön menestys jo lokakuussa 2011, sen julkaistua ensimmäisen videonsa ”vapauta katukivi”, joka kuvasi ”kiertuetta” jossa esiinnyttiin luvatta johdinauton katolla ja metroasemilla. Kappaleessa viitattii Kairon Tahrir-aukion tapahtumiin, ja samana keväänä alkaneeseen arabikevääseen jonka siis toivottiin leviävän myös Venäjälle. Pussy Riot oli tuulahdus vapautta ja toivoa aikana, jolloin Venäjä valmistautui Putinin kolmanteen valintaan ilman merkittävää oppositiota. Yhtye, jonka kaikki konsertit järjestettiin laittomasti kaduilla ilman ennakkovaroitusta, edelsi valtavaa liikettä vaalivilppiä vastaan, joka vyöryi kaduille vain kaksi kuukautta myöhemmin. Pussy Riotista tuli yksi liikkeen symboleista. Kun vaalivilpin vastainen liike murskattiin ja kymmeniä vuoden 2012 toukokuun 6. päivän Moskovan Bolotnajan aukion mielenosoittajia tuomittiin vankilaan, tuli Pussy Riotin samana keväänä vangituista jäsenistä Venäjän näkyvimpiä poliittisia vankeja. Viimeinen Bolotnajan tapahtumista vangittu pääsi vapauteen vasta tammikuussa, ja osa syytetyistä on yhä maanpaossa.

Tiistaina 6. maaliskuuta Helsingin kulttuuritalolle saapuu Pussy Riotin Riot Days, jota Australian Stage-lehti kuvasi ”alkukantaiseksi, vallankumoukselliseksi ja uudeksi sähköiseksi punk-oopperaksi”. Esitys perustuu Aljohinan omaelämänkerralliseen kirjaan Riot Days, joka ilmestyi viime vuonna. Yhtyeen julkisuudessa olleista jäsenistä projektiin on osallistunut vain Aljohina, ja se kertoo hänen versionsa tapahtumista. Esityksen taustayhtyeenä on Asian Women on the Telephone-yhtyeen Nastja AWOTT ja Vasili Bo, joilla on myös yhteys alkuperäiseen Pussy Riotiin, vaikka heitä ei koskaan syytetty osallistumisesta. Nastja AWOTT oli tekemässä alkuperäisen Pussy Riotin sävellyksiä, ja Vasili Bo oli mukana editoimassa sen videoita. 

 

Aktionismista riot grrrliin

 

Pussy Riot ei tullut tyhjästä. Sitä edelsi taiteilijaryhmä Voina (Sota), ja lähes 40 vuotta neuvostoliittolaista ja venäläistä aktionismia. Wienissä 1960-luvulla syntyneet aktionismin tarkoitus on häivyttää todellisuuden ja taiteen rajat ja synnyttää uudenlaisia taiteellisen ilmaisun tapoja. Neuvostoliittoon aktionismi levisi 70-luvulla, vuonna 1975 Igor Zaharov-Ros poltti Leningradissa neuvostopassin kuvan osana performanssiaan ”haluan länteen”. Voina-ryhmä piti tärkeimpänä esikuvanaan vuonna 2007 kuollutta konseptualistia ja avantgarde-runoilijaa Dmitri Prigovia, jonka kuoltua kesällä 2007 Voina-ryhmä järjestimuistojuhlan Moskovan metron kehälinjalla. Se oli Voina-ryhmän ensimmäinen itsenäinen aktio. Mukana oli myös vasta 17-vuotias Tolokonnikova. Prigov on hänelle edelleen tärkeä hahmo, viime vuonna Tolokonnikova julkaisi wearepussyriot youtube-kanavalla kokoelman Prigovin haastatteluja. Aljohina on kertonut esikuvakseen aktionisti Aleksandr Brenerin, joka vangittiin vuonna 1997 hänen piirrettyään vihreän dollarimerkin Kasimir Malevitšin maalaukseen, ”käydäkseen kuolleen taiteilijan kanssa dialogia korruptiosta kaupallisessa taidemaailmassa”.

Samana vuonna 2007 Tolokonnikova tutustui Pjotr Verziloviin, josta tuli hänen aviomiehensä ja Voinan jäsen. Ehdonalaisen tuomion Kristus vapahtajan kirkon performanssista saanut Jekaterina Samusevitš liittyi Voina-ryhmään myöhemmin, Aljohina tuli mukaan vasta Pussy Riotiin.

Voina-ryhmä hajosi vuonna 2011. Kuten genreen kuuluu, osapuolten versiot hajoamisen syistä eroavat jyrkästi. Tolokonnikova ja Samusevitš perustivat Pussy Riotin jota Verzilov tuki. Tarinan mukaan ennen Pussy Riotia Tolokonnikova ja Samusevitš järjestivät luennon feministisestä punkista opposition Viimeinen syksy-festivaaleilla syksyllä 2011, ja koska Venäjällä ei ollut feminististä punkkia (tai ainakaan he eivät sellaisesta tienneet), he esittelivät luennolla yhtyeitä joita ei oikeasti ollut olemassa. Yksi näistä kuvitelluista yhtyeistä oli Pussy Riot, joka sitten perustettiin myös oikeasti. Toinen Voina-ryhmän fraktio kehittyi jyrkempään suuntaan. Sen viimeiseksi taide-performanssiksi jäi poliisiauton polttaminen Pietarissa joulukuussa 2011, minkä jälkeen keskeisimmät osanottajat pakenivat ulkomaille.

Syksyllä 2011 ja talvella 2012 Pussy Riot julkaisi nopeaan tahtiin viisi videota. ”Katukiven vapauttamista” seurasi kulutuskulttuuria ja tulevia vaaleja kritisoinut, kaduilla supermarketeissa kuvattu ”Kropotkin vodka”. Tämän jälkeen Pussy Riot otti kantaa vaalivilpin vastaisen liikkeen mielenosoittajien lyhyisiin vankeustuomioihin, vankilan katolla kuvatulla videolla ”Kuolema vankilalle, vapaus protestille”. Ennen kristus vapahtajan kirkon performanssia kuvattiin vielä ”Putin kusi housuun” punaisella torilla. Tolokonnikovan, Aljohinan ja Samusevitšin jälkeen, yhtyeen tuomitsemispäivänä kuvattiin ”Putin sytyttää vallankumouksen palon” oikeustaloa vastapäätä. Tämä oli viimeinen alkuperäisellä, underground-tyylillä tehty video. Seuraavan video, Venäjän valtion öljy-yhtiötä Rosneftia kritisoinut ”Kuin punaisessa vankilassa” oli jo tehty tyylillä, rahalla ja Verzilovin suhteilla.

Pussy Riot yhdisti menestyksekkäästi neuvostoliittolaisen aktionismin perinteen länsimaiseen riot grrrl-tyyliin. Musikaalisesti se palasi punkin alkuaikoihin, jolloin soittotaito oli toisarvoista. Ensimmäisissä haastatteluissa ryhmä ei tosin listannut musikaalisiksi esikuvakseen Bikini Killiä, vaan Angelic Upstartsin, Cockney Rejectsin ja 4 Skinsin, tarkoituksenaan arvatenkin rikkoa stereotypioita ja ärsyttää äijäileviä oi!-puritaaneja. Muiksi esikuviksi alkuaikojen haastatteluissa listattiin Valie Export, Yes Men,venäläinen "My"-liike, Vladimir Sorokin, Michel Foucault, John Cage, Pierre Boulez, Nina Simone, Simone de Beauvoir, Shulamith Firestone, Julia Kristeva, Judith Butler, Elizabeth Grosz, Igor Kon, Gayatri Spivak, bell hooks, Eve Sedgwick ja Rosi Braidotti. Kristus vapahtajan kirkon aktion oikeudenkäynnin aikana Pussy Riotin konseptista tuli globaali menestys.

Näkymätön kasvo

Oikeudenkäynnin ja vankilatuomion aikana Pussy Riotin jäsenet ottivat yhteen toistensa, asianajajien ja viranomaisten kanssa. Ensimmäisenä potkut asianajajalleen antoi Samusevitš, joka vaihtoi puolustusstrategian poliittisesta performanssista pragmaattiseen. Samusevitš otti yhteen Tolokonnikovan asianajajan Mark Feiginin kanssa, joka yritti rekisteröidä vaimonsa nimiin Pussy Riot-tavaramerkin. Lisäksi Samusevitš riitaantui Petr Verzilovin kanssa, joka hänen mielestään puhui liikaa Pussy Riotin puolesta, vaikka ei ollut varsinainen jäsen. Myös Tolokonnikova ja Aljohina kritisoivat Verzilovia julkisesti toimittajien kutsuttua tätä virheellisesti yhtyeen tuottajaksi, ja antoivat omille asianajajilleen potkut. Tätä ennen välit Samusevitšiin ehtivät viiletä pysyvästi. Massiivinen tukikampanja, johon osallistuivat muun muassa Paul McCartney, Yoko Ono ja Madonna oli pitkälti Verzilovin ansiota.

Pussy Riotin alkuperäinen blogi ja youtube-kanava jäivät Samusevitšin ja vapaalle jalalle jääneiden, anonyymien tai pseudonyymien suojassa esiintyneiden jäsenien haltuun. Vuonna 2015 blogi aktivoitui hetkeksi ryhmän alkuperäisellä konseptilla. ”Pussy riot is for sale, Pussy riot is dead” oli sarja laittomia ja anonyymejä konsertteja Moskovan supermarketeissa, mutta kritiikin kärki oli suunnattu lähinnä Pussy Riotin avulla menestyneitä ja maailmaa kiertäviä Aljohinaa ja Tolokonnikovaa vastaan. Tämän jälkeen alkuperäisen blogin ja kanavan haltuun saanut fraktio ilmoitti lakkauttamisestaan.

Vapautumisensa jälkeen Samusevitš on vältellyt julkisuutta. Vuosi sitten hän antoi harvinaisen haastattelun Wonderzine-verkkolehdelle. Samusevitšin mielestä Pussy Riotin historia loppui vangittujen jäsenien vapauduttua, ja hän sanoi kulkevansa eri tietä kuin he. Hän kertoi, että työllistymien koulutusta vastaavalle IT-alalle osoittautui mahdottomaksi Pussy Riot-menneisyyden vuoksi, ja hän lähti opiskelemaan tietokonelingvistiikkaa.

Avoin suhde

Tuomiolle joutuneiden jäsenten kovimmat yhteenotot tapahtuivat kuitenkin vankilaviranomaisten kanssa. Naisvankilat ovat Venäjällä usein pahempia kuin miesten vankilat, koska vastarinnan mahdollistava rikollinen alakulttuuri puuttuu ja vankien keskeinen solidaarisuus on siten heikompaa. Aljohina ja Tolokonnikova istuivat eri vankiloissa ja joutuivat käymään taistelunsa yksin. Aseet olivat epätasaiset, vankilahallinnon arsenaali vastarinnan murtamiseen koostui uhkailuista toisten vankien kautta, eristysselleistä, 17-tuntisista työpäivistä ja mustamaalaamisesta julkisuudessa. Pussy Riotin vangittujen jäsenten keinot olivat julkisuus, valitukset ja nälkälakot. Peräänantamattomalla ja oman terveyden vaarantavalla vastarinnalla vangitut jäsenet saivat lisää liikkumavaraa vankilassa, ja julkisuutta huonoille olosuhteille.

Vapauduttuaan Aljohina ja Tolokonnikova halusivat jatkaa toimintaa vankilaolosuhteita vastaan. Yhdessä Verzilovin kanssa he perustivat Zona Prava-kansalaisjärjestön, ja Mediazona-median. Nimillä on kaksi merkitystä, toisaalta ne tarkoittavat ”Oikeuden vyöhykettä” ja ”Mediavyöhykettä”, mutta ”vyöhyke” on venäjässä myös vankilaa tarkoittava slangisana. Mediazona osui tärkeään rakoon, tyhjästä aloittanut projekti nousi muutamassa vuodessa Venäjän kymmenen suosituimman verkkomedian joukkoon.

Mediazona ja Zona Prava näyttävät tällä hetkellä olevan myös ainoita projekteja, joita Aljohina, Tolokonnikova ja Verzilov tekevät yhä yhdessä. Meduza-lehden haastattelussa Tolokonnikova kuvaili, että hän ja Aljohina ovat ”vapaassa suhteessa”: ”emme olleet naimisissa, emmekä myöskään ole eronneet”. Aljohinan ja Tolokonnikovan rooli Mediazonan ja Zona Pravan suhteen on ollut pääasiassa varainhankintaa ja promootiota. Hallinnointi, oikeusapu ja journalismi on delegoitu ammattilaisille.

Venäjän GQ-lehden Olesja Gersimenkon Verzilovista tekemän henkilökuvan mukaan yksi syy Aljohinan ja Tolokonnikovan etääntymiseen on lyhyt romanssi, joka leihahti Verzilovin ja Aljohinan välillä Tolokonnikovan lähdettyä hetkeksi toisen miehen matkaan. Muutaman kuukauden draaman jälkeen kolmikko sopi, että Aljohina saa tehdä Pussy Riotin nimissä mitä haluaa, kunhan tekee sen erillään.

Musiikkia ja näyttely Lontoossa

Tolokonnikovaa kiinnostaa yhä musiikkivideoiden tekeminen. Videoita tulee youtuben wearepussyriot-kanavalle muutamia vuosittain, ja niissä otetaan kantaa Yhdysvaltain ja Venäjän politiikkaan ja seksismiä vastaan. Toisin kuin alkuperäisen Pussy Riotin videot, tuotanto on ammattimaista eikä genre ole enää punk. Kieli on useammin englanti kuin venäjä. Viimeisin venäjänkielinen video on kaksi vuotta sitten julkaistu ”Chaika”, joka kritisoi Venäjän valtakunnansyyttäjää Juri Tšaikaa, joka on ollut oppositiopoliitikko Aleksei Navalnin tutkimusten kohteena. Tolokonnikovan mukaan videon venäläiset osanottajat joutuivat vakaviin ongelmiin työntantajiensa kanssa. Aljohina on näkynyt viimeksi kolme vuotta sitten julkaistulla, I can't breath-videolla. Sitä uudemmissa esiintyy julkisuudessa olleista jäsenistä enää Tolokonnikova.

Tolokonnikova toi oman näkemyksensä Pussy Riotista Lontoon Saatchi-galleriaan loka-joulukuussa. Inside Pussy Riot-näyttely oli ennemminkin interaktiivista teatteria kuin taidenäyttely. Tolokonnikova puhui katsojien kautta kuulokkeiden avulla ja osanottajat katsojat joutuivat käymään läpi oikeudenkäynnin ja vankilan ja päätyivät poliittiseen protestiin. Spektaakkeli oli osa laajempaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen aktionismin retrospektiiviä.

Ensimmäiset Pussy Riot-kirjat julkaistiin jo vankila-aikana. Näistä ainoa suomeksi käännetty kirja, ”Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta” on kokoelma ryhmän, asianajajien ja tukijoiden julkilausumia, eivätkä kaikki ryhmän jäsenet olleet siihen tyytyväisiä. Osan vastaavan asianajajien Venäjällä omin päin julkaisemasta julkilausumakokoelmasta Samusevitš onnistui saamaan takavarikkoon.

Tolokonnikova ehti kertomaan oman tarinansa ensimmäisenä kirjamuodossa, saksaksi vuonna 2016 julkaistussa ”Oppaassa vallankumoukseen” (Anleitung für eine Revolution). Kirjan julkaisu englanniksi on jostain syystä jatkuvasti viivästynyt.

Meduza-verkkolehden haastattelussa viime vuonna elokuussa Tolokonnikova sanoi, että ”Vuonna 2012 meillä ei ollut mitään pidemmän aikavälin suunnitelmia. Tiesimme, että Putin valitaan kolmannelle kaudelle. Kaikki taiteilijat muuttuvat aikojen ja olosuhteiden mukana. Kun meidät vapautettiin vuonna 2014, karnevaalien järjestäminen tuntui ongelmalliselta. Se oli kaikista traagisin vuosi, tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä, (Ukrainan Donbassissa alas ammuttu) lentokone… silloin me vaikenimme, ja sen jälkeen perustimme Mediazonan”.

Kirja, taidennäyttely ja maailmankiertue

Maria Aljohinan kirja on siis ensimmäinen englanniksi julkaistu Pussy Riot-omaelämänkerta. Riot days-kirjan julkaisi briteissä Penguin books viime vuonna, mutta Venäjällä se on julkaistu vain maanalaisena Samizdat-painoksena. Syksyn ja talven aikana ohjaaja Juri Muravitskin lavalle sovittama versio on kiertänyt maailmaa.

Teatteriprojekti ei ole Aljohinan ensimmäinen. Vuonna 2016 hän näytteli (usein maanpaossa toimivan) Valko-Venäjän vapaan teatterin Burning doors-näytelmässä, joka kertoi kolmen Venäjällä poliittisista syistä vangitun taiteilijan, eli aktionisti Pjotr Pavlenskin, Krimillä vangitun elokuva-ohjaaja Oleg Sentsovin ja Aljohinan itsensä tarinan. Burning Doorsia kehuttiin laajasti, New York Timesin Ben Brantley listasi sen viime vuoden kymmenen parhaimman näytelmän joukkoon.

Aljohina on jatkanut myös aktioiden järjestämistä. Lokakuussa Aljohina tovereineen pudotti New Yorkin Trump towerista poliittisten vankien vapauttamista vaativan banderollin. Aktio tehtiin Pussy Riotin nimissä ja asuissa, ja sillä haluttiin kiinnittää huomiota Krimillä vangitun elokuvaohjaajan Oleg Sentsovin ja anarkisti Aleksandr Koltšenkon tilanteeseen. Heitä syytettiin Venäjän miehitystä vastustavan aseellisen ryhmän perustamisesta, ja tuomittiin 20 ja 10 vuoden vankeustuomioihin. Venäjä kohtelee molempia omina kansalaisinaan, vaikka kumpikaan ei ole missään vaiheessa suostunut ottamaan Venäjän kansalaisuutta.

Elokuussa Aljohina matkusti Siperian Jakutiaan, asuttujen mantereiden kylmimmälle alueelle jossa Oleg Sentsovia pidetään vangittuna pudottamaan banderollin vankilan läheiseltä sillalta. Seuraava aktio tehtiin joulukuussa. 20 joulukuuta on Neuvostoliiton ensimmäisen salaisen palvelun TšeKan perustamispäivä, ”tšekistin päivä”. Maria ja hänen toverinsa ripustivat Moskovan Lubjankan aukiolla nykyisen salaisen palvelun FSB:n päämajaan banderollin ”Hyvää syntymäpäivää, pyövelit” ja he päätyivät putkaan.

Rakkauden voitto fundamentalismista

Poliisin ja vankilaviranomaisten lisäksi Aljohina on onnistunut järkyttämään myös oppositiopiirejä. Joulukuussa 2016 hän saapui oppositioaktivisti Artem Tšapajevin uudenvuodenjuhliin avecinaan Dmitri Enteo (Tsorionov), joka on tunnettu äärioikeistoaktivisti, kristitty fundamentalisti sekä aborttioikeuden ja seksuaalivähemmistöjen vastustaja. Vuonna 2012 Enteo järjesti mielenosoituksia, joissa vaadittiin Pussy Riotille rangaistusta. Enteon järjestö ”Jumalan tahto” on nauttinut ortodoksikirkon hierarkian tukea, ja se on vuosien ajan hyökkäillyt esimerkiksi uskontokriittisiä taidenäyttelyitä ja seksuaalivähemmistöjen tapahtumia vastaan. Toisin kuin natsimielinen äärioikeisto, Enteon järjestö ei ole ensisijaisesti pyrkinyt pahoinpitelämään ihmisiä, vaan lähinnä tuhoamaan omaisuutta ja häiriköimään. Toiminta on kuitenkin johtanut myös nujakointiin.

Enteota ei päästetty opposition juhliin, ja tuore pari päätyi juhlimaan uutta vuotta rappukäytävässä. Alkaneen vuoden 2017 tammikuussa pari marssi yhdessä natsien murhaamien asianajaja Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasia Baburovan muistomielenosoituksessa, johon Enteo tovereineen oli aikaisempina vuosina tullut repimään seksuaalivähemmistöjen sateenkaarikylttejä. Lopulta Enteo erotettiin ”Jumalan tahto”-järjestöstä, jota hän oli itse aikasemmin johtanut. Hän luopui aikaisemmasta poliittisesta linjastaan joten rakkaus voitti.

Länsimaissa ei useinkaan huomioida, että sekä Aljohina että Tolokonnikova identifioivat itsensä ortodoksikristityiksi, eikä se ole Venäjän radikaalissa oppositiossa poikkeuksellista. Aktio kristus pelastajan kirkossa vuonna 2012 ei ollut suunnattu ortodoksikirkkoa, vaan sen korruptiota, kaupallisuutta ja Putinille osoitettua tukea vastaan. Se ei ollut ulkopuolelta tehty hyökkäys kirkkoa vastaan, vaan sen toteuttivat naiset, jotka pitävät itseään osana ortodoksista uskonyhteisöä, ja jotka kokevat sen ongelmat omikseen. Enteon ja Aljohinan maailmankatsomukset eivät siis ole niin kaukana toisistaan, kuin ensinäkemältä voisi kuvitella. Vaikka venäläisten enemmistö tuomitsi Pussy Riotin aktion kirkossa ja ymmärsi sen tekijöiden tuomitsemisen vankilaan, ryhmän viesti (enemmän kuin sen muoto) sai vastakaikua myös uskovaisten ja jopa kirkon itsensä sisältä. Aktio oli selvä viittaus raamatun kertomukseen, jossa Jeesus ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä.

Antti Rautiainen


Juttuun on korjattu lehdessä ollut virhe - Brener vangittiin vuonna 1997 Hollannissa, ei Venäjällä. 

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251951-pussy-riot-kuusi-vuotta-myohemmin#comments Feminismi Ortodoksinen kirkko Pussy Riot Venäjä Vladimir Putin Thu, 08 Mar 2018 11:28:53 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251951-pussy-riot-kuusi-vuotta-myohemmin
Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi – jälkikirjoitus http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251866-intersektionaalinen-feminismi-ja-antikapitalismi-jalkikirjoitus <p>Julkaisin joulukuussa tässä blogissa neliosaisen kirjoitussarjan &rdquo;intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi&rdquo; (<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247554-intersektionaalinen-feminismi-ja-sosialismi">ensimmäinen osa)</a>. Kirjoituksista ei syntynyt paljoakaan keskustelua, mutta enpä sellaista odottanutkaan. Sellainen itersektionalismin kritiikki, jossa toivotaan intersektionalismilta selvempää kannanottoa kapitalismiin, leviää yleensä vain antikapitalistien, mutta ei feministien kesken. Näin kävi myös K<a href="https://takku.net/article.php/20180129112855855">apinatyöläisen artikkelille</a> samasta aiheesta, joka oli kirjoitettu omaa juttuani aikaisemmin mutta julkaistiin netissä myöhemmin .</p><p>Onko intersektionalismi sittenkin antikapitalistista?</p><p>Olisin toivonut, että kirjoitukseni pääpointit olisi todistettu vääriksi, että minulle olisi osoitettu että kapitalismikritiikki läpäisee intersektionalismin. En ollut pointeistani täysin varma, enkä ole vieläkään. Minulla ei ollut tyhjentävää määrää lähdemateriaalia. Valikoin materiaaliksi muutamia sukupuolentutkimuksen tenttikirjoja ja otoksen nettikirjoituksia. Nykyisen intersektionalistisen keskustelun virtausten analyysi edellyttäisi sosiaalisen median perkaamista, ja niin valtavaa tekstimateriaalia että sen käsittely pitäisi mahdollisesti jotenkin automatisoida. Suurin osa nykyiseen keskusteluun osallistuvista ammentaa tietonsa pääosin sosiaalisesta mediasta ja verkkosivuista, ei tenttikirjoista.</p><p><a href="https://www.facebook.com/antti.i.rautiainen/posts/2027162757560273">Tässä ketjussa</a> väitteeni pyrittiin kumoamaan&nbsp;viittaamalla Everydayfeminism.comin&nbsp; ja Bitchmedia.orgin &rdquo;antikapitalistisuuteen&rdquo;. Tarkistin googlen avulla mitä Everydayfeminismissä on kirjotettu anarkismista, sosialismista ja kapitalismista. Anarkismista ja sosialismista ei ole kirjotettu mitään joka käsittelisi aiheita, kapitalismiin viitataan ajoittain kielteisessä mielessä (<a href="https://everydayfeminism.com/2014/12/diet-culture-upholds-capitalism/">esimerkki</a>), mutta jutuissa ei mitenkään määritellä mitä kapitalismilla tarkotetaan, ja sanan voisi vaihtaa vaikkapa &quot;epätasa-arvoksi&quot;, &quot;ahneudeksi&quot; tai &quot;uusliberalismiksi&quot; ilman että sisältö muuttuisi. Eli tämän otoksen perusteella Everydayfeminism vahvistaa pointtini siitä, miten kapitalismia käsitellään intersektionalistisissa kirjoituksissa.</p><p>Bitchmedia.org on erilainen projekti kuin everydayfeminism. Sillä on kytkökset punk-alakulttuuriin. On kirjoituksia kuolleista anarkisteista (mm. Lucy Parsons, joka tosin vastusti feminismiä eikä sitä mainita jutussa), tosin nämä kirjoitukset näyttävät olevan ulkopuolisten ja harjoittelijoiden, ei toimituskunnan tekemiä. Lisäksi sivulla on <a href="http://www.bitchmedia.org/article/popaganda/life-late-capitalism">eksplisiittisesti antikapitalistinen podcast</a>.&nbsp;Mutta myöskään Bitchmediassa ei ole yhtäkään juttua jossa kapitalismi määriteltäisiin, tai jossa pohdittaisiin, minkälaista olisi elämä ilman kapitalismia. Alexa rankingin perusteella kävijöitä Bitchmedialla on kertaluokkaa vähemmän kun Everydayfeminismillä. On kiinnostavaa, ettei Bitchmedia ei kuvaile itseään intersektionaaliseksi vaan pelkästään feministiseksi, eikä siellä juurikaan käydä keskustelua intersektionalismista. Se näyttääkin olevan enemmän osa toisen aallon sosialistisen feminismin jatkumoa.</p><p>Eli Everydayfeminism on todistusaineistoa pointtini puolesta, Bitchmedia sitä vastaan. Koska jälkimmäisen kävijämäärät ovat nousussa, se voi onnistua muuttamaan feminististä keskustelua kapitalismista. Mitään lopullista ei tämänkään lisäaineiston perusteella voi sanoa intersektionalismin nykytilasta, joten toivoisin että joku joskus tutkisi aihetta perusteellisesti, ja keräisi systemaattisen aineiston jossa mukana olisivat myös blogit ja sosiaalinen media.</p><p>En pettyisi mikäli joku todistaisi pointtini vääräksi. Kirjoitusprosessin aikana jouduin muutenkin luopumaan joistain ennakkokäsityksistäni. Olen esimerkiksi luullut, että feminismin hegemoninen suuntaus olisi aina ollut liberaali feminismi. Nyt tiedän, että 60- ja 70-luvulla sosialistinen feminismi oli vahvempi suuntaus. Nykyään toisen aallon feminismiin ja radikaalifeminismiin viitataan usein vain kun halutaan puhua sen kapea-alaisuudesta (esimerkiksi transihmisiä vastaan). Tämä kritiikki pitääkin pitkälti paikkansa, vaikka poikkeuksiakin oli. Mutta suhteessa kapitalismiin toisen aallon feminismi oli yleensä &rdquo;intersektionalistisempaa&rdquo; kuin nykyinen intersektionalismi.</p><p>Anarkismi ja antikapitalismi</p><p>Takussa julkaistu pitkä vastine<em> </em><em>Analyysia etsimässä: Anarkismi, sorron muodot ja kamppailu systeemiä vastaan</em>, käsitteli lähinnä anarkismin historiaa ja tarttui kirjoitukseni yksittäiseen kappaleeseen (<a href="https://takku.net/article.php/20180113171201522">ensimmäinen osa</a>). Jutussa on tyypillisiä splainauksen ongelmia: parin lauseen perusteella tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ja lisäksi kirjoitussarjan kahdeksannessa ja yhdeksännessä osassa toisaalta toistetaan alkuperäisen juttuni pointteja sellaisenaan, ja toisaalta niitä jätetään niitä tyystin huomiotta. Esimerkiksi vastineen yhdeksännessä luvussa väitetään, että intersektionalismi olisi suoraa jatkoa 70-luvun mustalle ja sosialistiselle feminismille, vaikka olin käyttänyt tuhansia merkkejä näiden välisten erojen osoittamiseen ja analysointiin.</p><p>Vastineessa kritisoitiin tätä kirjoitukseni kohtaa:</p><p><em>Anarkismi olisi siis myös voinut keskittyä keskusteluun luokkasyrjinnästä kapitalismin sijasta, ja individualistianarkistit ovatkin usein kamppailleet enemmän &rdquo;porvareita ja porvarillisuutta&rdquo; kuin kapitalismia vastaan. Antikapitalismi tuli anarkismin keskiöön, koska Kropotkin omaksui Marxin kapitalismianalyysin sellaisenaan ja integroi sen osaksi anarkismia.</em></p><p>Minun olisi pitänyt olla tarkempi siitä mitä tarkoitan antikapitalismilla. Itse määrittelen sosialismin yleensä &rdquo;kapitalismin kritiikkinä&rdquo;, johon kuitenkin sisältyy suuntauksia jotka eivät halua täysin lopettaa kapitalismia, vaan pelkästään kontroloida sitä (kuten nykyinen sosialidemokratia). Antikapitalismi taas tarkoittaa liikkeitä, jotka haluavat lopettaa kapitalismin. Tämän määritelmän mukaan kaikki sosialistit eivät ole antikapitalisteja, mutta kaikki antikapitalistit ovat sosialisteja.</p><p>Kun Stirner ja Proudhon loivat nykyisen anarkistiliikkeen aatteellisen perustan 1840-luvulla, he olivat selvästi sosialisteja tässä laajassa mielessä. Mutta toisin kuin <em>Analyysia etsimässä: Anarkismi, sorron muodot ja kamppailu systeemiä vastaan</em> -kirjoituksessa annetaan ymmärtää, tuolloin kaikki anarkistinen ja sosialistinen ajattelu oli osa tasavaltalaista liikettä monarkiaa ja yksinvaltiutta vastaan. On siis aikamoista vähättelyä välttää, että &rdquo;Anarkismilla on myös pieni, epäsuora yhteys liberaaliin ajatteluun ja liikehdintään&rdquo;. Vuosien 1848 vallankumouksessa ja Pariisin kommuunissa 1871 anarkistit ja sosialistit taistelivat rinta rinnan jakobiinien, eli aikansa radikaalien liberaalien kanssa (tosin tämä liittolaisuus ei läheskään aina sujunut ilman <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/June_Days_uprising">väkivaltaisia kupruja</a>). Bakunin oli tasavaltalainen (eli liberaali) yli 20 vuoden ajan ennen kuin hänestä tuli anarkisti, ja vielä anarkistinakin hän sanoi, että &rdquo;epätäydellisinkin tasavalta on parempi kuin valistuneinkaan yksinvaltius&rdquo;.</p><p>Vaikka Stirner vastusti kapitalismia, hänen filosofiansa on ristiriidassa kaikenlaisten järjestöjen kanssa. Proudhon ei kannattanut vallankumousta, vaan työväen osuuskuntia ja &rdquo;kansan pankkia&rdquo;, joka olisi vaihtoehto kaupalliselle pankkitoiminnalle. Stirnerin ideat saivat ja saavat eniten vastakaikua itsensä työllistävien parissa, osuuskunta-aate taas on perinteisesti vedonnut eniten ammattitaitoisimpaan ja parhaiten palkattuun työväenluokan osaan, &rdquo;työläisaristokratiaan&rdquo;. Suomessa Väinö Tannerin kaltaiset merkittävimmät osuuskuntaliikkeen vaikuttajat ovat yleensä olleet työväenliikkeen maltillisinta laitaa. On hankalaa spekuloida mitä työväenliikkeelle olisi käynyt ilman Marxia, Bakuninia ja Kropotkinia. Todennäköisesti joku muu olisi keksinyt samat ideat ja Proudhonin näkemys olisi jäänyt vähemmistöön joka tapauksessa. Olen täysin varma siitä, etteivät Stirnerin ja Proudhonin ideat olisi voineet sellaisenaan synnyttää vallankumouksellista työväen järjestäytymistä, yksinkertaisesti siksi että Proudhon vastusti vallankumousta ja Stirner vastusti järjestäytymistä.</p><p>Voi olla, että minun olisi pitänyt antaa Bakuninille yhtä paljon kiitosta kuin Kropotkinille anarkismin nykyisestä johdonmukaisesta antikapitalismista. Mielestäni Kropotkinin kommunismi on uskottavampi visio kuin Bakuninin kollektivismi. Mutta ei ole mitään selkeää syytä etteikö vallankumouksellinen, järjestäytynyt työväenliike olisi voinut järjestäytyä myös kollektivismin ympärille, mikäli kommunismi olisi jostain syystä jäänyt keksimättä. Mutta Bakunin lainasi Marxilta lähes yhtä paljon kuin Kropotkin, joten marxilaisuuden merkitystä synteesille ei tässä pääse mitenkään pakoon. Mikäli kukaan anarkisti ei olisi lainannut Marxilta ja liike olisi keskittynyt Omaan Egoon tai osuuskuntien perustamiseen kuten Stirner ja Proudhon, ei anarkismilla olisi välttämättä ollut mitään roolia missään vallankumouksessa.</p><p>Individualismista ja George Sandista</p><p>Vastine kirjoitukseeni on oikeassa siinä, että anarko-individualismi tarkoittaa useampaa eri asiaa. Sillä on ainakin neljä eri merkitystä:</p><p>&nbsp;</p><p>1) Filosofinen individualismi</p><p>2) Organisaatioiden vastustaminen</p><p>3) Yksilövaikuttaminen yhteisöllisen vaikuttamisen sijasta, vaihtoehtoinen elämäntapa</p><p>4) Yksilöiden tekemät iskut</p><p>&nbsp;</p><p>Näistä ensimmäinen liittyy kiintästi toiseen ja kolmanteen. Neljäs merkitys on kauempana, koska yksilöiden tekemiä iskuja ovat tehneet paljon myös muiden anarkismin suuntausten edustajat. Kun viittasin kamppailuun &rdquo;porvareita ja porvarillisuutta vastaan&rdquo;, mielessäni olivat lähinnä Oscar Wilde ja Ranskan 1800-luvun taidepiirit. Nämä piirit vilisivät anarkisteja, ja sieltä on peräisin termi &rdquo;boheemi&rdquo; sen nykymerkityksessä. Voi olla, että mielikuvani on väärä, Oscar Wilde on poikkeus, muut taidepiirien anarkistit viettivät porvarillista perhe-elämää ja sellaiset porvariston paheksuman paheellisen elämän harrastajat kuten Paul Verlaine olivat poliittisilta kannoiltaan pikemminkin jakobiineja tai marxilaisia. Tai sitten ei. Individualistisen anarkismin ja vaihtoehtoisten elämäntapojen suhteen analyysi vaatisi tarkempaa perehtymistä. Vaihtoehtoisista elämäntavoista vegetarismilla ja nudismilla oli suosiota myös varhaisten anarkosyndikalistien parissa, joten ne eivät olleet mikään individualistianarkistien yksinoikeus.</p><p><br />Vastineen kahdeksannen luvun väite &rdquo;feminismin juontaminen George Sandista ja feminismin analyysin juontaminen kaunokirjallisuudesta on aika kyseenalainen genealogia&rdquo; osoittaa, ettei kirjottaja ole kovin syvällisesti perehtynyt feminismin historiaan. Napoleonin jälkeinen restauraatio tuhosi Ranskan vallankumouksen aikaisen sosialistisen ja feministisen kirjallisuuden, 1830-luvulla näitä ei enää ollut saatavilla. Vuoden 1830-luvun vallankumous oli Ranskassa jonkinlainen nollapiste, jolloin näitä keskusteluja alettiin luomaan alusta. Ranskan vallankumouksen aikaiset kirjoitukset, kuten Godwinin</p><p><em>Enquiry Concerning Political Justice </em>ja vastaavat feministiset kirjoitukset löydettiin uudestaan arkistojen kätköistä vasta 1800-luvun toisella puoliskolla. Godwinin teos ei ollut tuttu Stirnerille eikä Proudhonille, osaksi anarkismin kaanonia sen liitti vasta englantilaiseen historiaan paremmin perehtynyt Kropotkin. <em>Analyysiä etsimässä</em> -kirjoittaja on siis väärässä yrittäessään esittää suoran historiallisen jatkumon. Sama koskee yrityksiä yhdistää varhainen naisliike Ranskan vallankumoukseen. Sandia edeltäviä kaunokirjallisia feministisiä, naisten kirjoittamia teoksia ovat esimerkiksi Betje Wolffin ja Aagje Deckenin <em>Sarah Burgerhart</em> (1782) ja Germaine de Staëlin <em>Corinne </em>(1807). Naisasiaa ajanut pamflettikirjallisuus alkoi jo Marie Le Jars de Gournayn <em>Égalité des Hommes et des Femmes</em>illä vuonna 1622. Näistä ja lukuisista muista Napoleonin aikaisista ja sitä edeltävistä kirjoista ei kuitenkaan enää keskusteltu 1830- ja 1840-luvulla. Tämän vuoksi George Sandilla oli tuolloin suuri merkitys. Toisin kuin Suzanne Voilquin, Sand oli aikansa megajulkkis joka herätti pahennusta Venäjällä asti. Vaikuttaa siltä, että <em>Analyysiä etsimässä</em> -kirjoittaja on tutustunut huomattavasti paremmin Yhdysvaltain liikkeiden historiaan kuin mannermaisiin liikkeisiin. Feminismin historiassa Ranska on yhtä keskeinen maa kuin Yhdysvallat, siitä huolimatta että Ranskassa äänioikeus saavutettiin Euroopan suurten maiden joukossa viimeisenä, koska sosialistimiehet pelkäsivät naisten äänestävän konservatiiveja.</p><p>&nbsp;</p><p>Nippelitietoa eurooppalaisen feminismin historiasta</p><p>&nbsp;</p><p>Antoisin kirjoitussarjaa varten lukemani kirja oli Karen Offenin todella huolellisesti kirjoitettu <em>European </em><em>F</em><em>eminisms 1700-1950: </em><em>A Political History</em><em>, </em>siitä huolimatta että kirjoittaja suhtautuu sosialismiin melko kielteisesti (osin hyvistä syistä). Kirjasta opin paljon myös sellaista nippelitietoa, jota en saanut mahtumaan alkuperäiseen kirjoitukseeni.</p><p>Esimerkiksi sen, että toisin kuin netissä edelleen usein väitetään, Charles Fourier ei keksinyt feminismiä liikkeen määritelmänä 1830-luvulla, vaan termi levisi vasta 1880- ja 1890-luvulla (s. 19). Mutta koska varhaisemman naisliikkeen ohjelma on olennaisesti samanlainen kuin 1890-luvun feminismin, mielestäni sitäkin voi kutsua feministiseksi liikkeeksi.</p><p>Feminististen puolueiden historiaan liittyen kirjassa oli kiinnostava anekdootti, että yksi ensimmäisistä naisten puolueista oli Itävallan naispuolue Österreichische Frauenpartei, joka kampainoi vuoden 1930 vaaleissa Nationaler Wirtschaftsblock-puolueen ehdokkaan Maria Schneiderin puolesta joka liittyi natseihin vuonna 1934.</p><p>Lisäksi oli kiinnostavaa, että naisen laillinen asema viktoriaanisessa Iso-Britanniassa oli huonompi kuin missään muualla länsimaissa, ja naisliikkeen ohjelmaan kohdistunut sensuuri oli siellä tiukinta (s. 194). Usein ajatellaan, että liberalismi on edennyt rinta rinnan teollistumisen myötä. Naisten aseman suhteen kehitys on kuitenkin ollut päinvastainen, koska 1800-luvun Iso-Britannia oli varmasti aikansa taloudellisesti edistynein maa. Naisten aseman heikentyminen 1800-luvulla on arvatenkin johtunut tarpeesta tuottaa lisää väestöä teollista sodankäyntiä varten.</p><p>&nbsp;</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin joulukuussa tässä blogissa neliosaisen kirjoitussarjan ”intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi” (ensimmäinen osa). Kirjoituksista ei syntynyt paljoakaan keskustelua, mutta enpä sellaista odottanutkaan. Sellainen itersektionalismin kritiikki, jossa toivotaan intersektionalismilta selvempää kannanottoa kapitalismiin, leviää yleensä vain antikapitalistien, mutta ei feministien kesken. Näin kävi myös Kapinatyöläisen artikkelille samasta aiheesta, joka oli kirjoitettu omaa juttuani aikaisemmin mutta julkaistiin netissä myöhemmin .

Onko intersektionalismi sittenkin antikapitalistista?

Olisin toivonut, että kirjoitukseni pääpointit olisi todistettu vääriksi, että minulle olisi osoitettu että kapitalismikritiikki läpäisee intersektionalismin. En ollut pointeistani täysin varma, enkä ole vieläkään. Minulla ei ollut tyhjentävää määrää lähdemateriaalia. Valikoin materiaaliksi muutamia sukupuolentutkimuksen tenttikirjoja ja otoksen nettikirjoituksia. Nykyisen intersektionalistisen keskustelun virtausten analyysi edellyttäisi sosiaalisen median perkaamista, ja niin valtavaa tekstimateriaalia että sen käsittely pitäisi mahdollisesti jotenkin automatisoida. Suurin osa nykyiseen keskusteluun osallistuvista ammentaa tietonsa pääosin sosiaalisesta mediasta ja verkkosivuista, ei tenttikirjoista.

Tässä ketjussa väitteeni pyrittiin kumoamaan viittaamalla Everydayfeminism.comin  ja Bitchmedia.orgin ”antikapitalistisuuteen”. Tarkistin googlen avulla mitä Everydayfeminismissä on kirjotettu anarkismista, sosialismista ja kapitalismista. Anarkismista ja sosialismista ei ole kirjotettu mitään joka käsittelisi aiheita, kapitalismiin viitataan ajoittain kielteisessä mielessä (esimerkki), mutta jutuissa ei mitenkään määritellä mitä kapitalismilla tarkotetaan, ja sanan voisi vaihtaa vaikkapa "epätasa-arvoksi", "ahneudeksi" tai "uusliberalismiksi" ilman että sisältö muuttuisi. Eli tämän otoksen perusteella Everydayfeminism vahvistaa pointtini siitä, miten kapitalismia käsitellään intersektionalistisissa kirjoituksissa.

Bitchmedia.org on erilainen projekti kuin everydayfeminism. Sillä on kytkökset punk-alakulttuuriin. On kirjoituksia kuolleista anarkisteista (mm. Lucy Parsons, joka tosin vastusti feminismiä eikä sitä mainita jutussa), tosin nämä kirjoitukset näyttävät olevan ulkopuolisten ja harjoittelijoiden, ei toimituskunnan tekemiä. Lisäksi sivulla on eksplisiittisesti antikapitalistinen podcast. Mutta myöskään Bitchmediassa ei ole yhtäkään juttua jossa kapitalismi määriteltäisiin, tai jossa pohdittaisiin, minkälaista olisi elämä ilman kapitalismia. Alexa rankingin perusteella kävijöitä Bitchmedialla on kertaluokkaa vähemmän kun Everydayfeminismillä. On kiinnostavaa, ettei Bitchmedia ei kuvaile itseään intersektionaaliseksi vaan pelkästään feministiseksi, eikä siellä juurikaan käydä keskustelua intersektionalismista. Se näyttääkin olevan enemmän osa toisen aallon sosialistisen feminismin jatkumoa.

Eli Everydayfeminism on todistusaineistoa pointtini puolesta, Bitchmedia sitä vastaan. Koska jälkimmäisen kävijämäärät ovat nousussa, se voi onnistua muuttamaan feminististä keskustelua kapitalismista. Mitään lopullista ei tämänkään lisäaineiston perusteella voi sanoa intersektionalismin nykytilasta, joten toivoisin että joku joskus tutkisi aihetta perusteellisesti, ja keräisi systemaattisen aineiston jossa mukana olisivat myös blogit ja sosiaalinen media.

En pettyisi mikäli joku todistaisi pointtini vääräksi. Kirjoitusprosessin aikana jouduin muutenkin luopumaan joistain ennakkokäsityksistäni. Olen esimerkiksi luullut, että feminismin hegemoninen suuntaus olisi aina ollut liberaali feminismi. Nyt tiedän, että 60- ja 70-luvulla sosialistinen feminismi oli vahvempi suuntaus. Nykyään toisen aallon feminismiin ja radikaalifeminismiin viitataan usein vain kun halutaan puhua sen kapea-alaisuudesta (esimerkiksi transihmisiä vastaan). Tämä kritiikki pitääkin pitkälti paikkansa, vaikka poikkeuksiakin oli. Mutta suhteessa kapitalismiin toisen aallon feminismi oli yleensä ”intersektionalistisempaa” kuin nykyinen intersektionalismi.

Anarkismi ja antikapitalismi

Takussa julkaistu pitkä vastine Analyysia etsimässä: Anarkismi, sorron muodot ja kamppailu systeemiä vastaan, käsitteli lähinnä anarkismin historiaa ja tarttui kirjoitukseni yksittäiseen kappaleeseen (ensimmäinen osa). Jutussa on tyypillisiä splainauksen ongelmia: parin lauseen perusteella tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ja lisäksi kirjoitussarjan kahdeksannessa ja yhdeksännessä osassa toisaalta toistetaan alkuperäisen juttuni pointteja sellaisenaan, ja toisaalta niitä jätetään niitä tyystin huomiotta. Esimerkiksi vastineen yhdeksännessä luvussa väitetään, että intersektionalismi olisi suoraa jatkoa 70-luvun mustalle ja sosialistiselle feminismille, vaikka olin käyttänyt tuhansia merkkejä näiden välisten erojen osoittamiseen ja analysointiin.

Vastineessa kritisoitiin tätä kirjoitukseni kohtaa:

Anarkismi olisi siis myös voinut keskittyä keskusteluun luokkasyrjinnästä kapitalismin sijasta, ja individualistianarkistit ovatkin usein kamppailleet enemmän ”porvareita ja porvarillisuutta” kuin kapitalismia vastaan. Antikapitalismi tuli anarkismin keskiöön, koska Kropotkin omaksui Marxin kapitalismianalyysin sellaisenaan ja integroi sen osaksi anarkismia.

Minun olisi pitänyt olla tarkempi siitä mitä tarkoitan antikapitalismilla. Itse määrittelen sosialismin yleensä ”kapitalismin kritiikkinä”, johon kuitenkin sisältyy suuntauksia jotka eivät halua täysin lopettaa kapitalismia, vaan pelkästään kontroloida sitä (kuten nykyinen sosialidemokratia). Antikapitalismi taas tarkoittaa liikkeitä, jotka haluavat lopettaa kapitalismin. Tämän määritelmän mukaan kaikki sosialistit eivät ole antikapitalisteja, mutta kaikki antikapitalistit ovat sosialisteja.

Kun Stirner ja Proudhon loivat nykyisen anarkistiliikkeen aatteellisen perustan 1840-luvulla, he olivat selvästi sosialisteja tässä laajassa mielessä. Mutta toisin kuin Analyysia etsimässä: Anarkismi, sorron muodot ja kamppailu systeemiä vastaan -kirjoituksessa annetaan ymmärtää, tuolloin kaikki anarkistinen ja sosialistinen ajattelu oli osa tasavaltalaista liikettä monarkiaa ja yksinvaltiutta vastaan. On siis aikamoista vähättelyä välttää, että ”Anarkismilla on myös pieni, epäsuora yhteys liberaaliin ajatteluun ja liikehdintään”. Vuosien 1848 vallankumouksessa ja Pariisin kommuunissa 1871 anarkistit ja sosialistit taistelivat rinta rinnan jakobiinien, eli aikansa radikaalien liberaalien kanssa (tosin tämä liittolaisuus ei läheskään aina sujunut ilman väkivaltaisia kupruja). Bakunin oli tasavaltalainen (eli liberaali) yli 20 vuoden ajan ennen kuin hänestä tuli anarkisti, ja vielä anarkistinakin hän sanoi, että ”epätäydellisinkin tasavalta on parempi kuin valistuneinkaan yksinvaltius”.

Vaikka Stirner vastusti kapitalismia, hänen filosofiansa on ristiriidassa kaikenlaisten järjestöjen kanssa. Proudhon ei kannattanut vallankumousta, vaan työväen osuuskuntia ja ”kansan pankkia”, joka olisi vaihtoehto kaupalliselle pankkitoiminnalle. Stirnerin ideat saivat ja saavat eniten vastakaikua itsensä työllistävien parissa, osuuskunta-aate taas on perinteisesti vedonnut eniten ammattitaitoisimpaan ja parhaiten palkattuun työväenluokan osaan, ”työläisaristokratiaan”. Suomessa Väinö Tannerin kaltaiset merkittävimmät osuuskuntaliikkeen vaikuttajat ovat yleensä olleet työväenliikkeen maltillisinta laitaa. On hankalaa spekuloida mitä työväenliikkeelle olisi käynyt ilman Marxia, Bakuninia ja Kropotkinia. Todennäköisesti joku muu olisi keksinyt samat ideat ja Proudhonin näkemys olisi jäänyt vähemmistöön joka tapauksessa. Olen täysin varma siitä, etteivät Stirnerin ja Proudhonin ideat olisi voineet sellaisenaan synnyttää vallankumouksellista työväen järjestäytymistä, yksinkertaisesti siksi että Proudhon vastusti vallankumousta ja Stirner vastusti järjestäytymistä.

Voi olla, että minun olisi pitänyt antaa Bakuninille yhtä paljon kiitosta kuin Kropotkinille anarkismin nykyisestä johdonmukaisesta antikapitalismista. Mielestäni Kropotkinin kommunismi on uskottavampi visio kuin Bakuninin kollektivismi. Mutta ei ole mitään selkeää syytä etteikö vallankumouksellinen, järjestäytynyt työväenliike olisi voinut järjestäytyä myös kollektivismin ympärille, mikäli kommunismi olisi jostain syystä jäänyt keksimättä. Mutta Bakunin lainasi Marxilta lähes yhtä paljon kuin Kropotkin, joten marxilaisuuden merkitystä synteesille ei tässä pääse mitenkään pakoon. Mikäli kukaan anarkisti ei olisi lainannut Marxilta ja liike olisi keskittynyt Omaan Egoon tai osuuskuntien perustamiseen kuten Stirner ja Proudhon, ei anarkismilla olisi välttämättä ollut mitään roolia missään vallankumouksessa.

Individualismista ja George Sandista

Vastine kirjoitukseeni on oikeassa siinä, että anarko-individualismi tarkoittaa useampaa eri asiaa. Sillä on ainakin neljä eri merkitystä:

 

1) Filosofinen individualismi

2) Organisaatioiden vastustaminen

3) Yksilövaikuttaminen yhteisöllisen vaikuttamisen sijasta, vaihtoehtoinen elämäntapa

4) Yksilöiden tekemät iskut

 

Näistä ensimmäinen liittyy kiintästi toiseen ja kolmanteen. Neljäs merkitys on kauempana, koska yksilöiden tekemiä iskuja ovat tehneet paljon myös muiden anarkismin suuntausten edustajat. Kun viittasin kamppailuun ”porvareita ja porvarillisuutta vastaan”, mielessäni olivat lähinnä Oscar Wilde ja Ranskan 1800-luvun taidepiirit. Nämä piirit vilisivät anarkisteja, ja sieltä on peräisin termi ”boheemi” sen nykymerkityksessä. Voi olla, että mielikuvani on väärä, Oscar Wilde on poikkeus, muut taidepiirien anarkistit viettivät porvarillista perhe-elämää ja sellaiset porvariston paheksuman paheellisen elämän harrastajat kuten Paul Verlaine olivat poliittisilta kannoiltaan pikemminkin jakobiineja tai marxilaisia. Tai sitten ei. Individualistisen anarkismin ja vaihtoehtoisten elämäntapojen suhteen analyysi vaatisi tarkempaa perehtymistä. Vaihtoehtoisista elämäntavoista vegetarismilla ja nudismilla oli suosiota myös varhaisten anarkosyndikalistien parissa, joten ne eivät olleet mikään individualistianarkistien yksinoikeus.


Vastineen kahdeksannen luvun väite ”feminismin juontaminen George Sandista ja feminismin analyysin juontaminen kaunokirjallisuudesta on aika kyseenalainen genealogia” osoittaa, ettei kirjottaja ole kovin syvällisesti perehtynyt feminismin historiaan. Napoleonin jälkeinen restauraatio tuhosi Ranskan vallankumouksen aikaisen sosialistisen ja feministisen kirjallisuuden, 1830-luvulla näitä ei enää ollut saatavilla. Vuoden 1830-luvun vallankumous oli Ranskassa jonkinlainen nollapiste, jolloin näitä keskusteluja alettiin luomaan alusta. Ranskan vallankumouksen aikaiset kirjoitukset, kuten Godwinin

Enquiry Concerning Political Justice ja vastaavat feministiset kirjoitukset löydettiin uudestaan arkistojen kätköistä vasta 1800-luvun toisella puoliskolla. Godwinin teos ei ollut tuttu Stirnerille eikä Proudhonille, osaksi anarkismin kaanonia sen liitti vasta englantilaiseen historiaan paremmin perehtynyt Kropotkin. Analyysiä etsimässä -kirjoittaja on siis väärässä yrittäessään esittää suoran historiallisen jatkumon. Sama koskee yrityksiä yhdistää varhainen naisliike Ranskan vallankumoukseen. Sandia edeltäviä kaunokirjallisia feministisiä, naisten kirjoittamia teoksia ovat esimerkiksi Betje Wolffin ja Aagje Deckenin Sarah Burgerhart (1782) ja Germaine de Staëlin Corinne (1807). Naisasiaa ajanut pamflettikirjallisuus alkoi jo Marie Le Jars de Gournayn Égalité des Hommes et des Femmesillä vuonna 1622. Näistä ja lukuisista muista Napoleonin aikaisista ja sitä edeltävistä kirjoista ei kuitenkaan enää keskusteltu 1830- ja 1840-luvulla. Tämän vuoksi George Sandilla oli tuolloin suuri merkitys. Toisin kuin Suzanne Voilquin, Sand oli aikansa megajulkkis joka herätti pahennusta Venäjällä asti. Vaikuttaa siltä, että Analyysiä etsimässä -kirjoittaja on tutustunut huomattavasti paremmin Yhdysvaltain liikkeiden historiaan kuin mannermaisiin liikkeisiin. Feminismin historiassa Ranska on yhtä keskeinen maa kuin Yhdysvallat, siitä huolimatta että Ranskassa äänioikeus saavutettiin Euroopan suurten maiden joukossa viimeisenä, koska sosialistimiehet pelkäsivät naisten äänestävän konservatiiveja.

 

Nippelitietoa eurooppalaisen feminismin historiasta

 

Antoisin kirjoitussarjaa varten lukemani kirja oli Karen Offenin todella huolellisesti kirjoitettu European Feminisms 1700-1950: A Political History, siitä huolimatta että kirjoittaja suhtautuu sosialismiin melko kielteisesti (osin hyvistä syistä). Kirjasta opin paljon myös sellaista nippelitietoa, jota en saanut mahtumaan alkuperäiseen kirjoitukseeni.

Esimerkiksi sen, että toisin kuin netissä edelleen usein väitetään, Charles Fourier ei keksinyt feminismiä liikkeen määritelmänä 1830-luvulla, vaan termi levisi vasta 1880- ja 1890-luvulla (s. 19). Mutta koska varhaisemman naisliikkeen ohjelma on olennaisesti samanlainen kuin 1890-luvun feminismin, mielestäni sitäkin voi kutsua feministiseksi liikkeeksi.

Feminististen puolueiden historiaan liittyen kirjassa oli kiinnostava anekdootti, että yksi ensimmäisistä naisten puolueista oli Itävallan naispuolue Österreichische Frauenpartei, joka kampainoi vuoden 1930 vaaleissa Nationaler Wirtschaftsblock-puolueen ehdokkaan Maria Schneiderin puolesta joka liittyi natseihin vuonna 1934.

Lisäksi oli kiinnostavaa, että naisen laillinen asema viktoriaanisessa Iso-Britanniassa oli huonompi kuin missään muualla länsimaissa, ja naisliikkeen ohjelmaan kohdistunut sensuuri oli siellä tiukinta (s. 194). Usein ajatellaan, että liberalismi on edennyt rinta rinnan teollistumisen myötä. Naisten aseman suhteen kehitys on kuitenkin ollut päinvastainen, koska 1800-luvun Iso-Britannia oli varmasti aikansa taloudellisesti edistynein maa. Naisten aseman heikentyminen 1800-luvulla on arvatenkin johtunut tarpeesta tuottaa lisää väestöä teollista sodankäyntiä varten.

 

Antti Rautiainen

 

]]>
3 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251866-intersektionaalinen-feminismi-ja-antikapitalismi-jalkikirjoitus#comments Anarkismi Antikapitalismi Feminismi Intersektionalismi Sosialismi Tue, 06 Mar 2018 16:33:31 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251866-intersektionaalinen-feminismi-ja-antikapitalismi-jalkikirjoitus
Lupa seksiin http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251863-lupa-seksiin <p>Lupa seksiin tulee vastaisuudessa hakea käräjäoikeudelta. Tätä varten tarvitaan sosiaalitoimen- ja lääkärinlausunnot. Syiksi kelpaavat lapsen hankinta, hääyö, hääpäivän vietto tai terveydelliset syyt, kuten rentoutuminen tai parisuhteen hoito.&nbsp;<br />Jälkimmäiseen tarvitaan myös terapeutin lausunto.</p> <p>Huom! Lupa seksiin myönnetään vain, jos kumpikin osapuoli on halukas aktiin.&nbsp;</p> <p>Seksin aikana suoritettavat toimenpiteet on kirjattava tarkasti ylös hakemukseen, ja niitä on rikoslain nojalla aktin aikana noudatettava.<br />Sovitusta poikkeamisesta tuomitaan rikoksesta annetun lain mukaisesti.</p> <p>Itse akti tulee suorittaa käräjäoikeuden määräämissä tiloissa (paikallinen terveyskeskus, kunnan tai kaupungin sosiaalitoimi tai KELAn toimisto).<br />Akti tullaan videoimaan ja sitä tullaan seuraamaan lääkärin, sosiaalityöntekijän, oikeuden määräämän henkilön ja poliisin toimesta.&nbsp;</p> <p>Lupahakemus maksaa 250 euroa ja itse aktin suorittaminen 350 euroa. Anomuksen voi perua korkeintaan seitsemän päivää ennen aktia.&nbsp;Muussa tapauksessa rahoja ei palauteta. Anomus seksin harrastamisesta tulee toimittaa lähimpään käräjäoikeuteen viimeistään 270 päivää ennen aiottua aktin suorittamista. Hakemuksen arvioitu käsittelyaika on noin kuusi kuukautta.&nbsp;Kielteisestä päätöksestä ei voi valittaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lupa seksiin tulee vastaisuudessa hakea käräjäoikeudelta. Tätä varten tarvitaan sosiaalitoimen- ja lääkärinlausunnot. Syiksi kelpaavat lapsen hankinta, hääyö, hääpäivän vietto tai terveydelliset syyt, kuten rentoutuminen tai parisuhteen hoito. 
Jälkimmäiseen tarvitaan myös terapeutin lausunto.

Huom! Lupa seksiin myönnetään vain, jos kumpikin osapuoli on halukas aktiin. 

Seksin aikana suoritettavat toimenpiteet on kirjattava tarkasti ylös hakemukseen, ja niitä on rikoslain nojalla aktin aikana noudatettava.
Sovitusta poikkeamisesta tuomitaan rikoksesta annetun lain mukaisesti.

Itse akti tulee suorittaa käräjäoikeuden määräämissä tiloissa (paikallinen terveyskeskus, kunnan tai kaupungin sosiaalitoimi tai KELAn toimisto).
Akti tullaan videoimaan ja sitä tullaan seuraamaan lääkärin, sosiaalityöntekijän, oikeuden määräämän henkilön ja poliisin toimesta. 

Lupahakemus maksaa 250 euroa ja itse aktin suorittaminen 350 euroa. Anomuksen voi perua korkeintaan seitsemän päivää ennen aktia. Muussa tapauksessa rahoja ei palauteta. Anomus seksin harrastamisesta tulee toimittaa lähimpään käräjäoikeuteen viimeistään 270 päivää ennen aiottua aktin suorittamista. Hakemuksen arvioitu käsittelyaika on noin kuusi kuukautta. Kielteisestä päätöksestä ei voi valittaa.

]]>
25 http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251863-lupa-seksiin#comments Feminismi Metoo-kampanja Seksi Tue, 06 Mar 2018 15:56:43 +0000 Marcus Petäjä http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251863-lupa-seksiin
Macho-Venäjä muuttuu netissä http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251713-macho-venaja-muuttuu-netissa <p>Viime vuosina Venäjä on yrittänyt olla jonkinlainen murentuvan maskuliinisuuden viimeinen reservaatti. Homopropaganda on kielletty lailla, länsimaiden sukupuolineutraalisuudella pelotellaan ja Vladimir Putin pullistelee valokuvissa ilman paitaa. Mutta vanhat sukupuolihierarkiat ja mieheyden mallit eivät välttämättä säilytä asemiaan internetissä.</p><p>Tammikuussa netissä levisi video, jossa Uljanovskin siviili-ilmailuopiston vähäpukeiset miesopiskelijat tanssivat Benny Benassin&nbsp;<em>Satisfaction</em>-kappaleen tahtiin puolialastomina Tom of Finlandin sarjakuvahahmoina.</p><p>Venäläisten standardien mukaan video oli pornografinen, ja viranomaisten reaktio oli jyrkkä. Liittovaltion ilmavalvontavirasto kokosi komitean tutkimaan tapahtunutta, lisäksi syyttäjänvirasto ilmoitti ryhtyneensä toimiin.<br />&nbsp;</p><p>Mutta internet iski takaisin. Samanlaisia videoita julkaisivat rakennus-, maatalous- ja pelastusopiston opiskelijat, sairaanhoitajat ja jopa Venäjän naisten ampumahiihtojoukkue. Virkavalta joutui perääntymään: syyttäjänvirasto luopui tutkinnasta ja ilmailuopiskelijat selvisivät pelkällä opiston antamalla varoituksella.</p><p>(Loput kirjoituksesta luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862439-macho-venaja-muuttuu-netissa">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862439-macho-venaja-muuttuu-netissa</a>)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosina Venäjä on yrittänyt olla jonkinlainen murentuvan maskuliinisuuden viimeinen reservaatti. Homopropaganda on kielletty lailla, länsimaiden sukupuolineutraalisuudella pelotellaan ja Vladimir Putin pullistelee valokuvissa ilman paitaa. Mutta vanhat sukupuolihierarkiat ja mieheyden mallit eivät välttämättä säilytä asemiaan internetissä.

Tammikuussa netissä levisi video, jossa Uljanovskin siviili-ilmailuopiston vähäpukeiset miesopiskelijat tanssivat Benny Benassin Satisfaction-kappaleen tahtiin puolialastomina Tom of Finlandin sarjakuvahahmoina.

Venäläisten standardien mukaan video oli pornografinen, ja viranomaisten reaktio oli jyrkkä. Liittovaltion ilmavalvontavirasto kokosi komitean tutkimaan tapahtunutta, lisäksi syyttäjänvirasto ilmoitti ryhtyneensä toimiin.
 

Mutta internet iski takaisin. Samanlaisia videoita julkaisivat rakennus-, maatalous- ja pelastusopiston opiskelijat, sairaanhoitajat ja jopa Venäjän naisten ampumahiihtojoukkue. Virkavalta joutui perääntymään: syyttäjänvirasto luopui tutkinnasta ja ilmailuopiskelijat selvisivät pelkällä opiston antamalla varoituksella.

(Loput kirjoituksesta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3862439-macho-venaja-muuttuu-netissa)

]]>
5 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251713-macho-venaja-muuttuu-netissa#comments Feminismi Lgbtiq Maskuliinisuus Venäjä Vladimir Putin Sat, 03 Mar 2018 10:41:18 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251713-macho-venaja-muuttuu-netissa
Feminismi tasa-arvon tiellä http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250508-feminismi-tasa-arvon-tiella <p>Tasa-arvosta puhutaan Suomessa aktiivisesti. Siitä puhuttiin presidentinvaaleissa, aktiivimallia käsittelevissä keskusteluissa ja niin edelleen, mikä on hienoa. Tasa-arvoa pitää edistää ja puolustaa, niin kansaivälisesti kuin kansallisestikkin. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin tai kansalaisuuteen katsomatta. Meillä kaikilla pitää olla lähtökohtaisesti oikeus ihmisarvoiseen elämään ja mahdollisuus menestyä katsomatta, mihin yhteiskuntaluokkaan ihminen kuuluu. Suomessa tämä onnistuu hyvin, kansainvälisesti katsottuna tilanne on ikävempi.</p><p>Muutamat asiat minua kumminkin ärsyttävät tasa-arvokeskusteluissa. Ensimmäisenä feminismi. Eikä feministikään ärsytä sen ideologian takia, feminismin alkuperäisenä tavoitteenahan oli aatten syntyessä miesten ja naisten samanarvoisuuden tavoittelu yhteiskunnallisessa elämässä[1]. Hieno tavoite jota pitää edistää kansainvälisesti! Entä Suomessa?</p><p>Suomessa feministejä, aivan kuten muissa länsimaissa ei tarvita, koska lainsäädäntö antaa sukupuoleen katsomatta samat oikeudet ja velvoitteet. Toki muutamia vipukanvarsia on, esim. äitiyslomat ja varusmiespalvelu. Näihinkö asioihin ns. moderni feminismi muutoksia ajaa? Ei. Nykymuotoinen feminismi estää tasa-arvoa. Puhutaan naisia kohtaan käydystä seksuaalisesta härinnästä, naisia kohtaan käydystä pahoinpitelystä, naisia kohtaan käydystä syrjinnästä jne, vaikka meidän pitäisi puhua häirinnästä, pahoinpitelystä ja syrjinnästä ylipäätänsä, katsomatta sukupuolia. Ikäänkuin tuodaan väärää mielikuvaa, että vain toinen sukupuoli kokee seksuaalista häirintää.</p><p>Toinen asia mikä minua feminismissä ärsyttää on näenäiset palkka-erot. Olette varmasti kuulleet sanonnan &rdquo;naisen euro on 80 senttiä&rdquo;. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa, koska lainsäädännön mukaan työntekijän pitää maksaa samasta työstä sama palkka sukupuoleen katsomatta. Sanonalla viitataan usein tilastoihin ja keskimääriin jossa on tutkittu sukupuolten välisiä kokonaistuloja kokonaistuloja. Yksinkertainen syy, miksi naisilla on keskimäärin pienempi palkka kuin miehillä johtuu siitä, että naiset työskentelevät enemmän kunnallisella- ja muuten pienipalkkaisemmilla aloilla kuin miehet. Lisäksi tutkimusten mukaan miehet tekevät enemmän ylitöitä[2] ja ottavat vähemmän sairaslomaa[3].</p><p>Kolmannekseen, ja ehkä eniten ärsyttää käsitys siitä, että johonkin, esim. luottamustehtävään pitää päästä nainen. Siis pelkästään siksi, että hän on nainen. Oikea tasa-arvo katsoisi ihmisiä osaamisen, eikä sukupuolen perusteella. Politiikassa, kuten yrityselämässä tätä tapahtuu paljon. Esimerkiksi kun Paula Risikko valittiin tänään eduskunnan puhemieheksi, niin Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo iloitsi &nbsp;todeten &rdquo;halusin tehtävään naisen&rdquo;. Valitettavaa todeta, että Orpon lausunto oli seksismiä, eli sukupuolisyrjintää. Muina esimerkkeinä voidaan sanoa sukupuolikiintiöt (puolin ja toisin). Tällainen lokerointi ei ole tasa-arvoa. On monia tapauksia jossa yrityksen arvo on laskenut, koska on pitänyt lain nojalla suosia tietyn sukupuolen henkilöitä. Esim &rdquo;Norjan vuoden 2003 laki 40 %:n sukupuolikiintiöistä johti nuorempiin ja kokemattomampiin hallituksiin, huomattavaan yritysten markkina-arvon laskuun, yritysten suorituskyvyn heikkenemiseen. Osin kokemattomat hallitukset myös tekivät kannattamattomia yritysostoja ja velkaantuivat enemmän, lisäksi kulut nousivat.&rdquo;[4]</p><p>Tasa-arvossa tehtäviin valitaan pätevin henkilö sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin tai kansalaisuuteen katsomatta. Sitä on tasa-arvo. Feminismi äärimmäisyydellään menee misandriaan, eli miesvihaan. Sen tapaisia tapauksia on kuitenkin ilmeisen vähän.</p><p>Näitten kommentien jälkeen on perusteltua sanoa, että olen antifeministi. Anitifeministisyys ei tarkoita naisvihaa, vaan feministivastuisuutta. Olen feministivastainen, koska feministisyys estää tasa-arvoa toteutumasta. Antifeministisyys ei missään määrin tarkoita misogyniaa, eli naisvihaa, vaikka joillakin misogyneilla on tapana sanoa itseäänsä antifeministeiksi. Selvennykseksi haluan sanoa, että on feministejä jotka sanovat itseäänsä feministeiksi, mutta ajaa molempien oikeuksia, eli tasa-arvoa. Iso kiitos heille. Minua ei haittaisi, vaikka kaikki suomen ministerit pääministeriä myöten olisivat naisia, homoja tai maahanmuuttajia kuhan valintaperusteet olisivat tasa-arvoisia. Kunnioitan kaikkia naisia siinä missä miehiäkin.</p><p>Toisekseen tasa-arvokeskustelussa ärsyttää positiivisen syrjinnän puolustaminen. Jo sanana positiivinen syrjintä on surrealistista, koska &rdquo;positiivista&rdquo; syrjintää ei ole olemassakaan. Syrjintä on aina syrjintää, tapahtukoot sitä kenelle tahansa.</p><p>&rdquo;Positiivinen syrjintä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1960-luvulla tavoitteena suosia mustia pääsyssä yliopistoihin ja tiettyihin ammatteihin. Yhdysvaltain lisäksi Etelä-Afrikka ja Intia, joissa on aikoinaan harjoitettu rotuerottelua ovat ottaneet käyttöön tällaisia toimia&rdquo;[5]. Voisin todeta perusajatuksen olleen hyvä, mutta kun otetaan huomioon myös muut kulttuurien edustajat, huomaamme, että ihmisiä jaotellaan eriarvoiseen asemaan. Tasa-arvoa eri kulttuurien välillä paremmaksi saadaan kitkettyä rasismia. Suomessa positiivinen syrjintä on tarkoittanut esimerkiksi maahanmuuttajien suosimista kunnallisissa työpaikoissa, joka taas vuorostaan on rotusyrjintää.</p><p>Tasa-arvoon ei tarvita isompaa ideologiaa, vaan tieto siitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa. Mielestäni tasa-arvo tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on ihmisarvo, lähtökohtaisesti oikeus ihmisarvoiseen elämään, yhtenäiset säännöt, yhtenäiset velvoitteet ja samat mahdollisuudet edetä elämässä yhteiskuntaluokkaa katsomatta. Tällaista tasa-arvoa meidän pitää kotimaassa kuin kansainvälisesti edistää. Tehdään maailmasta parempi paikka yhdessä! Meille kaikille.</p><p>Lähteet:</p><p>[1] <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi">https://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi</a></p><p>[2] <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001668757.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001668757.html">https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001668757.html</a></p><p>[3] <a href="http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/the-most-acceptable-reasons-to-take-a-sick-day-revealed-a6725831.html#commentsDiv" title="http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/the-most-acceptable-reasons-to-take-a-sick-day-revealed-a6725831.html#commentsDiv">http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/...</a></p><p>[4] <a href="http://liberalismi.net/wiki/Sukupuolikiinti%C3%B6" title="http://liberalismi.net/wiki/Sukupuolikiinti%C3%B6">http://liberalismi.net/wiki/Sukupuolikiinti%C3%B6</a></p><p>[5] <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4">https://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4</a></p><p>Käsitteitä paljon sain kyseisestä videosta <object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/iCLMiUs4xQ8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/iCLMiUs4xQ8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasa-arvosta puhutaan Suomessa aktiivisesti. Siitä puhuttiin presidentinvaaleissa, aktiivimallia käsittelevissä keskusteluissa ja niin edelleen, mikä on hienoa. Tasa-arvoa pitää edistää ja puolustaa, niin kansaivälisesti kuin kansallisestikkin. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin tai kansalaisuuteen katsomatta. Meillä kaikilla pitää olla lähtökohtaisesti oikeus ihmisarvoiseen elämään ja mahdollisuus menestyä katsomatta, mihin yhteiskuntaluokkaan ihminen kuuluu. Suomessa tämä onnistuu hyvin, kansainvälisesti katsottuna tilanne on ikävempi.

Muutamat asiat minua kumminkin ärsyttävät tasa-arvokeskusteluissa. Ensimmäisenä feminismi. Eikä feministikään ärsytä sen ideologian takia, feminismin alkuperäisenä tavoitteenahan oli aatten syntyessä miesten ja naisten samanarvoisuuden tavoittelu yhteiskunnallisessa elämässä[1]. Hieno tavoite jota pitää edistää kansainvälisesti! Entä Suomessa?

Suomessa feministejä, aivan kuten muissa länsimaissa ei tarvita, koska lainsäädäntö antaa sukupuoleen katsomatta samat oikeudet ja velvoitteet. Toki muutamia vipukanvarsia on, esim. äitiyslomat ja varusmiespalvelu. Näihinkö asioihin ns. moderni feminismi muutoksia ajaa? Ei. Nykymuotoinen feminismi estää tasa-arvoa. Puhutaan naisia kohtaan käydystä seksuaalisesta härinnästä, naisia kohtaan käydystä pahoinpitelystä, naisia kohtaan käydystä syrjinnästä jne, vaikka meidän pitäisi puhua häirinnästä, pahoinpitelystä ja syrjinnästä ylipäätänsä, katsomatta sukupuolia. Ikäänkuin tuodaan väärää mielikuvaa, että vain toinen sukupuoli kokee seksuaalista häirintää.

Toinen asia mikä minua feminismissä ärsyttää on näenäiset palkka-erot. Olette varmasti kuulleet sanonnan ”naisen euro on 80 senttiä”. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa, koska lainsäädännön mukaan työntekijän pitää maksaa samasta työstä sama palkka sukupuoleen katsomatta. Sanonalla viitataan usein tilastoihin ja keskimääriin jossa on tutkittu sukupuolten välisiä kokonaistuloja kokonaistuloja. Yksinkertainen syy, miksi naisilla on keskimäärin pienempi palkka kuin miehillä johtuu siitä, että naiset työskentelevät enemmän kunnallisella- ja muuten pienipalkkaisemmilla aloilla kuin miehet. Lisäksi tutkimusten mukaan miehet tekevät enemmän ylitöitä[2] ja ottavat vähemmän sairaslomaa[3].

Kolmannekseen, ja ehkä eniten ärsyttää käsitys siitä, että johonkin, esim. luottamustehtävään pitää päästä nainen. Siis pelkästään siksi, että hän on nainen. Oikea tasa-arvo katsoisi ihmisiä osaamisen, eikä sukupuolen perusteella. Politiikassa, kuten yrityselämässä tätä tapahtuu paljon. Esimerkiksi kun Paula Risikko valittiin tänään eduskunnan puhemieheksi, niin Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo iloitsi  todeten ”halusin tehtävään naisen”. Valitettavaa todeta, että Orpon lausunto oli seksismiä, eli sukupuolisyrjintää. Muina esimerkkeinä voidaan sanoa sukupuolikiintiöt (puolin ja toisin). Tällainen lokerointi ei ole tasa-arvoa. On monia tapauksia jossa yrityksen arvo on laskenut, koska on pitänyt lain nojalla suosia tietyn sukupuolen henkilöitä. Esim ”Norjan vuoden 2003 laki 40 %:n sukupuolikiintiöistä johti nuorempiin ja kokemattomampiin hallituksiin, huomattavaan yritysten markkina-arvon laskuun, yritysten suorituskyvyn heikkenemiseen. Osin kokemattomat hallitukset myös tekivät kannattamattomia yritysostoja ja velkaantuivat enemmän, lisäksi kulut nousivat.”[4]

Tasa-arvossa tehtäviin valitaan pätevin henkilö sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin tai kansalaisuuteen katsomatta. Sitä on tasa-arvo. Feminismi äärimmäisyydellään menee misandriaan, eli miesvihaan. Sen tapaisia tapauksia on kuitenkin ilmeisen vähän.

Näitten kommentien jälkeen on perusteltua sanoa, että olen antifeministi. Anitifeministisyys ei tarkoita naisvihaa, vaan feministivastuisuutta. Olen feministivastainen, koska feministisyys estää tasa-arvoa toteutumasta. Antifeministisyys ei missään määrin tarkoita misogyniaa, eli naisvihaa, vaikka joillakin misogyneilla on tapana sanoa itseäänsä antifeministeiksi. Selvennykseksi haluan sanoa, että on feministejä jotka sanovat itseäänsä feministeiksi, mutta ajaa molempien oikeuksia, eli tasa-arvoa. Iso kiitos heille. Minua ei haittaisi, vaikka kaikki suomen ministerit pääministeriä myöten olisivat naisia, homoja tai maahanmuuttajia kuhan valintaperusteet olisivat tasa-arvoisia. Kunnioitan kaikkia naisia siinä missä miehiäkin.

Toisekseen tasa-arvokeskustelussa ärsyttää positiivisen syrjinnän puolustaminen. Jo sanana positiivinen syrjintä on surrealistista, koska ”positiivista” syrjintää ei ole olemassakaan. Syrjintä on aina syrjintää, tapahtukoot sitä kenelle tahansa.

”Positiivinen syrjintä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1960-luvulla tavoitteena suosia mustia pääsyssä yliopistoihin ja tiettyihin ammatteihin. Yhdysvaltain lisäksi Etelä-Afrikka ja Intia, joissa on aikoinaan harjoitettu rotuerottelua ovat ottaneet käyttöön tällaisia toimia”[5]. Voisin todeta perusajatuksen olleen hyvä, mutta kun otetaan huomioon myös muut kulttuurien edustajat, huomaamme, että ihmisiä jaotellaan eriarvoiseen asemaan. Tasa-arvoa eri kulttuurien välillä paremmaksi saadaan kitkettyä rasismia. Suomessa positiivinen syrjintä on tarkoittanut esimerkiksi maahanmuuttajien suosimista kunnallisissa työpaikoissa, joka taas vuorostaan on rotusyrjintää.

Tasa-arvoon ei tarvita isompaa ideologiaa, vaan tieto siitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa. Mielestäni tasa-arvo tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on ihmisarvo, lähtökohtaisesti oikeus ihmisarvoiseen elämään, yhtenäiset säännöt, yhtenäiset velvoitteet ja samat mahdollisuudet edetä elämässä yhteiskuntaluokkaa katsomatta. Tällaista tasa-arvoa meidän pitää kotimaassa kuin kansainvälisesti edistää. Tehdään maailmasta parempi paikka yhdessä! Meille kaikille.

Lähteet:

[1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi

[2] https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001668757.html

[3] http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/the-most-acceptable-reasons-to-take-a-sick-day-revealed-a6725831.html#commentsDiv

[4] http://liberalismi.net/wiki/Sukupuolikiinti%C3%B6

[5] https://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_syrjint%C3%A4

Käsitteitä paljon sain kyseisestä videosta www.youtube.com/watch?v=iCLMiUs4xQ8&t=

]]>
2 http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250508-feminismi-tasa-arvon-tiella#comments Antifeminismi Epätasa-arvo Feminismi Positiivinen syrjintä Mon, 05 Feb 2018 19:15:57 +0000 Leevi Deppner http://deppnerleevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250508-feminismi-tasa-arvon-tiella
3F - Blackface http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248638-3f-blackface <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/0NuB_73HfX0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/0NuB_73HfX0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Kuten kaikki jenkkifeministien keksimä hömppä, myös blackface-loukkaantuminen on tehnyt pari vuotta tuloaan Suomeen toimien jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka moderni feminismi on juhlapuheista huolimatta umpirasistinen aate. Siinä valkoihoisuudesta yritetään tehdä halveksuttavaa luomalla apartheidin tyylisesti omat säännöt eri etnisyyksille.</p><p>Viimeisin esimerkki tästä sairaalloisesta uhripääoman kaipuusta saatiin joulun alla, kun somessa päivystävät feministit pöyristyivät Stockmannin Tiernapoika-mainoksesta. Eivät sen takia, että siinä murhataan poikia sukupuolensa takia, vaan siksi, että, hui kauhia, tätä ei heikkohermoiset kestäkään, yhdellä tiernapojalla oli naamassa tummaa maalia! Miettikääpä, jos meillä olisi perinteenä fiktiivinen joulunäytelmä, jossa kuningas määräisi kaikki alle kolmevuotiaat tyttölapset murhattaviksi, niin kiinnostaisiko feministejä näyttelijöiden naamat? No ei todellakaan, mutta nyt Murjaanien kuningasta esittävän näyttelijän naamassa oleva tumma maali on karmiva ongelma, historiallisista syistä kuulemma.</p><p>Blackface-termin historia kuitenkin alkaa jo 1830-luvulla syntyneestä minstrel show-näyttämötaiteesta, jossa valkoihoisen näyttelijän kasvot maalattiin mustaksi. Tyypillisesti näyttelijä esitti afroamerikkalaisen karikatyyriä pilkaten heidän ulkonäköään ja kulttuuriaan luoden samalla mielikuvaa mustaihoisista ihmisistä laiskoina, tyhminä ja varastelevina villeinä. Tällaista voidaan sinällään pitää perustellusti etnisyyteen tai ihonväriin perustuvana syrjintänä eli rasismina.</p><p>On tärkeää huomata, että blackfacen mahdollinen rasistisuus on siis termin alusta asti kytkeytynyt selkeästi tietynlaiseen käytökseen ja feministienkin ahkerasti korostamaan asiayhteyteen eli kontekstiin, ei suinkaan vain tietyn väriseen maaliin tietyn värisessä naamassa. Blackface, tai sen sukulaistermit yellowface, brownface, redface ja niin edespäin, eivät siis automaattisesti tarkoita rasistisuutta, toisin kuin sisälukutaidottomat feministit väittävät.</p><p>Tiernapoika-valituksen saattaisikin ymmärtää, jos se loisi Murjaanien kuninkaasta halventavaa stereotyyppiä esimerkiksi vähä-älyisenä villi-ihmisenä, mutta kun ei luo. Tiernapoika-näytelmän koskaan nähneet tietävät, että Murjaanien kuningas on se näytelmän hyvis ja valkoinen Herodes taas pahis. Murjaanien kuningas, tuo itämaan viisas tietäjä, nimenomaan vastustaa oman henkensä uhalla Herodesta kutsumalla häntä oikeutetusti styrängiksi, eli tyranniksi. Herodes uhkaa tätä Tiernapoika-näytelmän sankaria kuolemalla, jolloin hän joutuu polvistumaan Herodeksen edessä säilyttääkseen henkensä.&nbsp;</p><p>Tumma maali Murjaanien kuningasta esittävän ihmisen naamassa toimii siis vain keinona tunnistaa näyttelijän rooli, eikä siihen liity rasistista alavirettä. Suomen ja suomalaisten tapauksessa taustalta ei myöskään löydy mitään kolonialismiin, rotuerotteluun, orjuuteen tai muihin vastaaviin ilmiöihin viittaavaa kytköstä, joilla jenkkifeministejä kritiikittä apinoivat suomalaisfeministit yrittävät blackface-hysteriansa perustella. Se, että uuden aallon feministit eivät tunne sen enempää kritisoimansa asian sisältöä, tai näe näytelmän roolihahmojen ihonväriä pidemmälle, kertoo kaiken olennaisen feministisen filosofian kelvollisuudesta osana yhteiskunnallista keskustelua.</p><p>Vuosi sitten otsikoihin nousi myös Pomo piilossa-reality-sarjan jakso, jossa Powerpark-huvipuiston toimitusjohtaja Mikko Kiviluoma maskeerattiin työyhteisöönsä soluttautumista varten romanimies Allaniksi. Asia ei oikeastaan herättänyt suurta kiinnostusta muualla kuin neuroottisesti loukkaantumiseen tekosyitä etsivässä Twitter-feministien kuplassa. Sattumoisin siinä pienenpienessä kuplassa elää myös kasvava osa suomalaisista journalisteista, eritoten Hesarin NYT-liitteen toimituksen henkilökuntaa. Ei ollutkaan yllättävää, että NYT nosti asian otsikoihin antaen ymmärtää, että kyseinen TV-jakso olisi herättänyt isonkin kohun rasistisuudellaan.</p><p>Ikävästi hyvän kohun alku kuivui kasaan, kun Kiviluoma ilmoitti lainanneensa vaatteensa romaniystäviltään, jotka eivät kuulemma pitäneet kokeilua mitenkään rasistisena. Omassa kuplassaan raivoaan kypsyttävistä feministeistä poiketen Kiviluoma täysjärkisine ystävineen ymmärsi, että tällaista kokeilua voisi pitää rasistisena korkeintaan sitten, jos hän käyttäisi roolinsa halventaakseen romanivähemmistöä.</p><p>Journalistisen etiikan tuolla puolen toimiville feministitoimittajille tyypilliseen tapaan feministisistä teemoista kertovissa artikkeleissa kuullaan &ldquo;asiantuntijoita&rdquo; täysin yksipuolisesti. Edes sellaisissa epätieteellisissä tai kiistanalaisissa aiheissa, joissa muun muassa maalataan yleistävää kuvaa Suomesta muukalais- ja naisvihaajien yhteiskuntana, näkemystä asiaan ei kysytä kuin toimittajan omasta viiteryhmästään valitsemilta feministeiltä.</p><p>Onneksi miesten kanssa makaavista sukupuolenpetturinaisista hourinut, ja humanistisen akatemian rappiotilalle kasvot antanut, raivofeministi Tiina Rosenberg ei ole viime vuosina enää vienyt tilaa mediasta, mutta uusia tuttavuuksia on seurannut perästä. Yksi mediakentän suosikkifeministeistä on Ruskeat tytöt-blogin pitäjä Koko Hubara, jonka rotufantasiat ja patologinen viha valkoisia ihmisiä kohtaan on sulattanut aivan erityisen paikan rotuhäpeää potevissa nuorissa media-alan työntekijöissä. Pomo piilossa-artikkeliin, kuten myös Ylen Tiernapoika-artikkeliin, taas lainattiin feministisen Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja sekä Feministisen puolueen perustajajäsen Maryan Abdulkarimia. Ylen juttuun haastateltiin myös feministisen Bluestocking-blogin pitäjä Minja Koskelaa, jonka asiaosaaminen ja asema auktoriteettina jää lukijalle täydeksi mysteeriksi. Eikä sovi unohtaa kestosuosikkeja, feministisen ajatushautomo Hatun Rosa Meriläistä ja Saara Särmää, jotka taistelevat patriarkaatin sortorakenteita vastaan mm. huutamalla vittua sekä tuhertelemalla pillunkuvia aina käsitöistä väitöskirjoihin asti.&nbsp;</p><p>Minusta tämä kaikki alleviivaa feministisellä kentällä vallitsevaa akateemisen asiantuntijuuden tasoa varsin mainiosti. Ei argumenttien testaamista avoimessa debatissa, omaan kuplaan sulkeutuminen somen blokki-nappien avulla sekä tietysti kaiken kritiikin mitätöinti identiteettipolitiikalla, jossa kriitikon valkoisuus, mieheys, heterous tai ei-feministisyys nähdään argumentaatiovirheistä pahimpina. Tämä kaikki näkyy niin feministisen järjestökentän kuin toimittajienkin tekemisessä, jonka ympärillä kaksinaismoraalin ja kognitiivinen dissonanssin ummehtunut haju leijuu sakeana.</p><p>Muistatteko esimerkiksi, kun Perussuomalaisten Riikka Slunga-Poutsalo pari vuotta sitten lohkaisi kuolemattomat sanat &ldquo;näin nämä asiat koetaan&rdquo;? Intelligentsia villiintyi päiväkausiksi ja ihan syystäkin. Tuo sanonta itse asiassa elää edelleen sosiaalisessa mediassa alleviivaamassa sitä, kuinka huono musta tuntuu-argumentti voi olla, koska niin huono se todella on.</p><p>Mutta kuten arvata saattaa, samat säännöt eivät koske meitä kaikkia. Esimerkiksi Ylen Tiernapoika-artikkelissa asiantuntijafeministi Minja Koskela kertoo, että blackface on rasistinen käytäntö vaikkei sitä sellaiseksi koettaisi. Toisaalta NYT:n jutussa Helsingin yliopiston sosiologian professori Lena Näre kertoo, että blackface on rasistinen, jos joku sen sellaiseksi kokee. Ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen tietysti komppaa. &ldquo;Musta tuntuu&rdquo; ja &ldquo;näin nämä asiat koetaan&rdquo; ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vakavasti otettaviksi argumenteiksi.</p><p>Noiden lausuntojen mukaan kokemus rasistisuudesta siis on todiste rasismista siinä, missä kokemus rasistisuuden puutteesta on MYÖS todiste rasismista? Missä vakavasti otettavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa tällainen epäloogisuus hyväksyttäisiin kritiikittä niin &ldquo;journalistien&rdquo; kuin väitettyjen alan &ldquo;asiantuntijoidenkin&rdquo; keskuudessa? Feministinen filosofia näyttääkin olevan vain työkalu vahvistaa omia ennakkoluuloja, ei suinkaan keino etsiä johdonmukaisesti totuutta monimutkaisesta maailmasta.&nbsp;</p><p>Samalla feministisellä &ldquo;näin nämä asiat koetaan&rdquo;-logiikalla meidän täytyisi pitää absoluuttisena totuutena joidenkin suomalaisten kokemusta pakolaisten luomasta sisäisestä turvallisuusuhasta, eikö vain? Mitä tehdään, jos minä koen olevani etnisen vähemmistön edustaja? Suostuvatko valkoiset sosiologit ja feministit silloin pitämään turpansa kiinni, kun minä kerron, miten tämän yhteiskunnan tulee pyöriä? Ei tietenkään, eikä pidäkään. Minun oikeuteni eivät lopu siihen, mistä sinun tunteesi alkavat ja taas toisinpäin.</p><p>Näennäisfilosofiallaan feministit myös maalaavat toisinaan itsensä nolosti nurkkaan. Esimerkiksi Vihreiden nuorten puheenjohtaja, äärifeministinä profiloitunut Iiris Suomela, leimasi Facebook-sivullaan blackfacen rasistiseksi, mutta unohti, että oli aikaisemmin postannut blackface-kuvan instagramiinsa. Tällä kertaa ei onneksi tarvittu tukikonsertteja, mielenosoituksia ja A-studion teemailtoja, mutta kuvan poistaminen kertoo karua tarinaa feministisen aivopesun voimasta. Miettikää, joku poistaa somestaan kuvan mustiksi makkaroiksi pukeutuneista tamperelaisopiskelijoista, ettei vain leimautuisi omissa piireissään kolonialistisen sortovallan ylläpitäjäksi!</p><p>Mitähän sanovat ne entisissä siirtomaissa asuvat mustat, joiden ihmisoikeuksia valkoinen suomalainen feministi käsittelee ryynimakkaran funktiona? Odotan innolla sitä päivää, kun joku sukupuolentutkija väittelee tohtoriksi ryynimakkaran rasistisesta luonteesta mm. orjuuden, kolonialismin ja rotuerottelun taustalla. Toki on mahdollista, että tämä akatemian oma kolmosdivarin jumbojoukkue on sellaisen jo tuottanut, en yhtään ihmettelisi.</p><p>Sitä minä olen feministejä tarkkaillessa monesti itseltäni kysynyt, että millainen trauma laukaisee ihmisessä noin sairaalloisen vihan itseä, omaa kansallisuutta ja eritoten omaa ihonväriä kohtaan? Eikö feministisen politiikan pitänyt vapautta ihmiset ihonvärin, sukupuolen ja muiden ominaisuuksien mukanaan tuomista stereotypioista? Ja jos kyllä, niin miksi juuri feministipiireissä opetetaan häpeämään näitä ominaisuuksia tavalla, joka on tuttu lähinnä ääriuskonnollisista kulteista ja lahkoista?</p><p>Suomella ei yksinkertaisesti ole kansana historiaa sen enempää orjuuden, rotuerottelun, kolonialismin tai muidenkaan sellaisten historian häpeäpaalujen kanssa, joiden takia mustaa maalia valkoisen ihmisen naamassa voisi automaattisesti väittää rasismiksi. Valkoihoisilla ihmisillä ei myöskään ole mitään kollektiivista historiallista vastuuta yhtään mistään, ei sen enempää kuin kaikki saksalaiset ovat natseja tai kaikki somalit raiskaajia. Kenenkään ei tarvitse tässä asiassa pyydellä toisten puolesta anteeksi vaikka feministinen propaganda yrittääkin saada väärän väriset ihmiset tuntemaan perisynnin tuskaa. Se kannattaisi pitää siellä Stockmannin markkinoinnissakin mielessä. Kuka helvetti viitsii investoida yritykseen, jossa painetaan paniikkinappia parin anonyymin nettiräyhääjän takia?</p><p>Uuden aallon feminismi on lähinnä Josef Mengelen jalanjäljissä marssiva rotuteorioiden ja rodunjalostusopin moderni ilmentymä, jossa yksilön kyvyt, sanat ja teot arvioidaan puhtaasti ihonvärin tai etnisen perimän mukaan. Tämän voi helposti todeta blackfacesta karjuvien Schutzstaffel-feministien jutuista, joissa valkoihoisiin ihmisiin yritetään lyödä rasistin leimaa ja viedä puheoikeus yhteiskunnallisessa keskustelussa ihonvärinsä takia. Tällainen ihmisten vaientaminen syntyperäisten ominaisuuksiensa perusteella on leimallista nimenomaan uuden aallon feministeille, ja se on juuri sitä rasismia, jota meidän kaikkien tulisi vastustaa.</p><p><a href="https://www.facebook.com/stockmannhki/posts/1201498159993852" title="https://www.facebook.com/stockmannhki/posts/1201498159993852">https://www.facebook.com/stockmannhki/posts/1201498159993852</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9981348" title="https://yle.fi/uutiset/3-9981348">https://yle.fi/uutiset/3-9981348</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Minstrel_show" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Minstrel_show">https://fi.wikipedia.org/wiki/Minstrel_show</a><br /><a href="https://nmaahc.si.edu/blog-post/blackface-birth-american-stereotype" title="https://nmaahc.si.edu/blog-post/blackface-birth-american-stereotype">https://nmaahc.si.edu/blog-post/blackface-birth-american-stereotype</a><br /><a href="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/ylelle-ja-ohjelmapaallikko-pentti-valiahdetille" title="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/ylelle-ja-ohjelmapaallikko-pentti-valiahdetille">http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/ylelle-ja-ohjelmapaallikko-pentti...</a><br /><a href="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/blackfacesta-ja-tiernapojista" title="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/blackfacesta-ja-tiernapojista">http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/blackfacesta-ja-tiernapojista</a><br /><a href="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/nettifeministin-vastine-koomikko-iikka-kivelle" title="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/nettifeministin-vastine-koomikko-iikka-kivelle">http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/nettifeministin-vastine-koomikko-...</a><br /><a href="http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pojat.htm" title="http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pojat.htm">http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pojat.htm</a><br /><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000002925124.html" title="https://www.hs.fi/nyt/art-2000002925124.html">https://www.hs.fi/nyt/art-2000002925124.html</a><br /><a href="https://twitter.com/minjakoskela" title="https://twitter.com/minjakoskela">https://twitter.com/minjakoskela</a><br /><a href="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking" title="http://www.lily.fi/blogit/bluestocking">http://www.lily.fi/blogit/bluestocking</a><br /><a href="https://www.facebook.com/ruskeattytot/posts/1116931205051693" title="https://www.facebook.com/ruskeattytot/posts/1116931205051693">https://www.facebook.com/ruskeattytot/posts/1116931205051693</a><br /><a href="https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita" title="https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita">https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita</a><br /><a href="https://www.ruskeattytot.fi/rakenteet/valtaontietoa" title="https://www.ruskeattytot.fi/rakenteet/valtaontietoa">https://www.ruskeattytot.fi/rakenteet/valtaontietoa</a><br /><a href="https://www.ruskeattytot.fi/sielu/maovenavaan" title="https://www.ruskeattytot.fi/sielu/maovenavaan">https://www.ruskeattytot.fi/sielu/maovenavaan</a><br /><a href="http://tampub.uta.fi/handle/10024/95961" title="http://tampub.uta.fi/handle/10024/95961">http://tampub.uta.fi/handle/10024/95961</a><br /><a href="http://www.hautomohattu.fi/vitun-asiat/" title="http://www.hautomohattu.fi/vitun-asiat/">http://www.hautomohattu.fi/vitun-asiat/</a><br /><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002818437.html" title="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002818437.html">https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002818437.html</a><br /><a href="http://liberalismi.net/wiki/Tiina_Rosenberg" title="http://liberalismi.net/wiki/Tiina_Rosenberg">http://liberalismi.net/wiki/Tiina_Rosenberg</a><br /><a href="https://www.aftonbladet.se/nyheter/article10666944.ab" title="https://www.aftonbladet.se/nyheter/article10666944.ab">https://www.aftonbladet.se/nyheter/article10666944.ab</a><br /><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000970489.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000970489.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000970489.html</a><br /><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005505954.html" title="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005505954.html">https://www.hs.fi/nyt/art-2000005505954.html</a><br /><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504630.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504630.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504630.html</a><br /><a href="https://www.facebook.com/iirisssuomela/posts/748595602007458" title="https://www.facebook.com/iirisssuomela/posts/748595602007458">https://www.facebook.com/iirisssuomela/posts/748595602007458</a><br /><a href="https://archive.is/ONyOm" title="https://archive.is/ONyOm">https://archive.is/ONyOm</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=0NuB_73HfX0

Kuten kaikki jenkkifeministien keksimä hömppä, myös blackface-loukkaantuminen on tehnyt pari vuotta tuloaan Suomeen toimien jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka moderni feminismi on juhlapuheista huolimatta umpirasistinen aate. Siinä valkoihoisuudesta yritetään tehdä halveksuttavaa luomalla apartheidin tyylisesti omat säännöt eri etnisyyksille.

Viimeisin esimerkki tästä sairaalloisesta uhripääoman kaipuusta saatiin joulun alla, kun somessa päivystävät feministit pöyristyivät Stockmannin Tiernapoika-mainoksesta. Eivät sen takia, että siinä murhataan poikia sukupuolensa takia, vaan siksi, että, hui kauhia, tätä ei heikkohermoiset kestäkään, yhdellä tiernapojalla oli naamassa tummaa maalia! Miettikääpä, jos meillä olisi perinteenä fiktiivinen joulunäytelmä, jossa kuningas määräisi kaikki alle kolmevuotiaat tyttölapset murhattaviksi, niin kiinnostaisiko feministejä näyttelijöiden naamat? No ei todellakaan, mutta nyt Murjaanien kuningasta esittävän näyttelijän naamassa oleva tumma maali on karmiva ongelma, historiallisista syistä kuulemma.

Blackface-termin historia kuitenkin alkaa jo 1830-luvulla syntyneestä minstrel show-näyttämötaiteesta, jossa valkoihoisen näyttelijän kasvot maalattiin mustaksi. Tyypillisesti näyttelijä esitti afroamerikkalaisen karikatyyriä pilkaten heidän ulkonäköään ja kulttuuriaan luoden samalla mielikuvaa mustaihoisista ihmisistä laiskoina, tyhminä ja varastelevina villeinä. Tällaista voidaan sinällään pitää perustellusti etnisyyteen tai ihonväriin perustuvana syrjintänä eli rasismina.

On tärkeää huomata, että blackfacen mahdollinen rasistisuus on siis termin alusta asti kytkeytynyt selkeästi tietynlaiseen käytökseen ja feministienkin ahkerasti korostamaan asiayhteyteen eli kontekstiin, ei suinkaan vain tietyn väriseen maaliin tietyn värisessä naamassa. Blackface, tai sen sukulaistermit yellowface, brownface, redface ja niin edespäin, eivät siis automaattisesti tarkoita rasistisuutta, toisin kuin sisälukutaidottomat feministit väittävät.

Tiernapoika-valituksen saattaisikin ymmärtää, jos se loisi Murjaanien kuninkaasta halventavaa stereotyyppiä esimerkiksi vähä-älyisenä villi-ihmisenä, mutta kun ei luo. Tiernapoika-näytelmän koskaan nähneet tietävät, että Murjaanien kuningas on se näytelmän hyvis ja valkoinen Herodes taas pahis. Murjaanien kuningas, tuo itämaan viisas tietäjä, nimenomaan vastustaa oman henkensä uhalla Herodesta kutsumalla häntä oikeutetusti styrängiksi, eli tyranniksi. Herodes uhkaa tätä Tiernapoika-näytelmän sankaria kuolemalla, jolloin hän joutuu polvistumaan Herodeksen edessä säilyttääkseen henkensä. 

Tumma maali Murjaanien kuningasta esittävän ihmisen naamassa toimii siis vain keinona tunnistaa näyttelijän rooli, eikä siihen liity rasistista alavirettä. Suomen ja suomalaisten tapauksessa taustalta ei myöskään löydy mitään kolonialismiin, rotuerotteluun, orjuuteen tai muihin vastaaviin ilmiöihin viittaavaa kytköstä, joilla jenkkifeministejä kritiikittä apinoivat suomalaisfeministit yrittävät blackface-hysteriansa perustella. Se, että uuden aallon feministit eivät tunne sen enempää kritisoimansa asian sisältöä, tai näe näytelmän roolihahmojen ihonväriä pidemmälle, kertoo kaiken olennaisen feministisen filosofian kelvollisuudesta osana yhteiskunnallista keskustelua.

Vuosi sitten otsikoihin nousi myös Pomo piilossa-reality-sarjan jakso, jossa Powerpark-huvipuiston toimitusjohtaja Mikko Kiviluoma maskeerattiin työyhteisöönsä soluttautumista varten romanimies Allaniksi. Asia ei oikeastaan herättänyt suurta kiinnostusta muualla kuin neuroottisesti loukkaantumiseen tekosyitä etsivässä Twitter-feministien kuplassa. Sattumoisin siinä pienenpienessä kuplassa elää myös kasvava osa suomalaisista journalisteista, eritoten Hesarin NYT-liitteen toimituksen henkilökuntaa. Ei ollutkaan yllättävää, että NYT nosti asian otsikoihin antaen ymmärtää, että kyseinen TV-jakso olisi herättänyt isonkin kohun rasistisuudellaan.

Ikävästi hyvän kohun alku kuivui kasaan, kun Kiviluoma ilmoitti lainanneensa vaatteensa romaniystäviltään, jotka eivät kuulemma pitäneet kokeilua mitenkään rasistisena. Omassa kuplassaan raivoaan kypsyttävistä feministeistä poiketen Kiviluoma täysjärkisine ystävineen ymmärsi, että tällaista kokeilua voisi pitää rasistisena korkeintaan sitten, jos hän käyttäisi roolinsa halventaakseen romanivähemmistöä.

Journalistisen etiikan tuolla puolen toimiville feministitoimittajille tyypilliseen tapaan feministisistä teemoista kertovissa artikkeleissa kuullaan “asiantuntijoita” täysin yksipuolisesti. Edes sellaisissa epätieteellisissä tai kiistanalaisissa aiheissa, joissa muun muassa maalataan yleistävää kuvaa Suomesta muukalais- ja naisvihaajien yhteiskuntana, näkemystä asiaan ei kysytä kuin toimittajan omasta viiteryhmästään valitsemilta feministeiltä.

Onneksi miesten kanssa makaavista sukupuolenpetturinaisista hourinut, ja humanistisen akatemian rappiotilalle kasvot antanut, raivofeministi Tiina Rosenberg ei ole viime vuosina enää vienyt tilaa mediasta, mutta uusia tuttavuuksia on seurannut perästä. Yksi mediakentän suosikkifeministeistä on Ruskeat tytöt-blogin pitäjä Koko Hubara, jonka rotufantasiat ja patologinen viha valkoisia ihmisiä kohtaan on sulattanut aivan erityisen paikan rotuhäpeää potevissa nuorissa media-alan työntekijöissä. Pomo piilossa-artikkeliin, kuten myös Ylen Tiernapoika-artikkeliin, taas lainattiin feministisen Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja sekä Feministisen puolueen perustajajäsen Maryan Abdulkarimia. Ylen juttuun haastateltiin myös feministisen Bluestocking-blogin pitäjä Minja Koskelaa, jonka asiaosaaminen ja asema auktoriteettina jää lukijalle täydeksi mysteeriksi. Eikä sovi unohtaa kestosuosikkeja, feministisen ajatushautomo Hatun Rosa Meriläistä ja Saara Särmää, jotka taistelevat patriarkaatin sortorakenteita vastaan mm. huutamalla vittua sekä tuhertelemalla pillunkuvia aina käsitöistä väitöskirjoihin asti. 

Minusta tämä kaikki alleviivaa feministisellä kentällä vallitsevaa akateemisen asiantuntijuuden tasoa varsin mainiosti. Ei argumenttien testaamista avoimessa debatissa, omaan kuplaan sulkeutuminen somen blokki-nappien avulla sekä tietysti kaiken kritiikin mitätöinti identiteettipolitiikalla, jossa kriitikon valkoisuus, mieheys, heterous tai ei-feministisyys nähdään argumentaatiovirheistä pahimpina. Tämä kaikki näkyy niin feministisen järjestökentän kuin toimittajienkin tekemisessä, jonka ympärillä kaksinaismoraalin ja kognitiivinen dissonanssin ummehtunut haju leijuu sakeana.

Muistatteko esimerkiksi, kun Perussuomalaisten Riikka Slunga-Poutsalo pari vuotta sitten lohkaisi kuolemattomat sanat “näin nämä asiat koetaan”? Intelligentsia villiintyi päiväkausiksi ja ihan syystäkin. Tuo sanonta itse asiassa elää edelleen sosiaalisessa mediassa alleviivaamassa sitä, kuinka huono musta tuntuu-argumentti voi olla, koska niin huono se todella on.

Mutta kuten arvata saattaa, samat säännöt eivät koske meitä kaikkia. Esimerkiksi Ylen Tiernapoika-artikkelissa asiantuntijafeministi Minja Koskela kertoo, että blackface on rasistinen käytäntö vaikkei sitä sellaiseksi koettaisi. Toisaalta NYT:n jutussa Helsingin yliopiston sosiologian professori Lena Näre kertoo, että blackface on rasistinen, jos joku sen sellaiseksi kokee. Ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen tietysti komppaa. “Musta tuntuu” ja “näin nämä asiat koetaan” ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vakavasti otettaviksi argumenteiksi.

Noiden lausuntojen mukaan kokemus rasistisuudesta siis on todiste rasismista siinä, missä kokemus rasistisuuden puutteesta on MYÖS todiste rasismista? Missä vakavasti otettavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa tällainen epäloogisuus hyväksyttäisiin kritiikittä niin “journalistien” kuin väitettyjen alan “asiantuntijoidenkin” keskuudessa? Feministinen filosofia näyttääkin olevan vain työkalu vahvistaa omia ennakkoluuloja, ei suinkaan keino etsiä johdonmukaisesti totuutta monimutkaisesta maailmasta. 

Samalla feministisellä “näin nämä asiat koetaan”-logiikalla meidän täytyisi pitää absoluuttisena totuutena joidenkin suomalaisten kokemusta pakolaisten luomasta sisäisestä turvallisuusuhasta, eikö vain? Mitä tehdään, jos minä koen olevani etnisen vähemmistön edustaja? Suostuvatko valkoiset sosiologit ja feministit silloin pitämään turpansa kiinni, kun minä kerron, miten tämän yhteiskunnan tulee pyöriä? Ei tietenkään, eikä pidäkään. Minun oikeuteni eivät lopu siihen, mistä sinun tunteesi alkavat ja taas toisinpäin.

Näennäisfilosofiallaan feministit myös maalaavat toisinaan itsensä nolosti nurkkaan. Esimerkiksi Vihreiden nuorten puheenjohtaja, äärifeministinä profiloitunut Iiris Suomela, leimasi Facebook-sivullaan blackfacen rasistiseksi, mutta unohti, että oli aikaisemmin postannut blackface-kuvan instagramiinsa. Tällä kertaa ei onneksi tarvittu tukikonsertteja, mielenosoituksia ja A-studion teemailtoja, mutta kuvan poistaminen kertoo karua tarinaa feministisen aivopesun voimasta. Miettikää, joku poistaa somestaan kuvan mustiksi makkaroiksi pukeutuneista tamperelaisopiskelijoista, ettei vain leimautuisi omissa piireissään kolonialistisen sortovallan ylläpitäjäksi!

Mitähän sanovat ne entisissä siirtomaissa asuvat mustat, joiden ihmisoikeuksia valkoinen suomalainen feministi käsittelee ryynimakkaran funktiona? Odotan innolla sitä päivää, kun joku sukupuolentutkija väittelee tohtoriksi ryynimakkaran rasistisesta luonteesta mm. orjuuden, kolonialismin ja rotuerottelun taustalla. Toki on mahdollista, että tämä akatemian oma kolmosdivarin jumbojoukkue on sellaisen jo tuottanut, en yhtään ihmettelisi.

Sitä minä olen feministejä tarkkaillessa monesti itseltäni kysynyt, että millainen trauma laukaisee ihmisessä noin sairaalloisen vihan itseä, omaa kansallisuutta ja eritoten omaa ihonväriä kohtaan? Eikö feministisen politiikan pitänyt vapautta ihmiset ihonvärin, sukupuolen ja muiden ominaisuuksien mukanaan tuomista stereotypioista? Ja jos kyllä, niin miksi juuri feministipiireissä opetetaan häpeämään näitä ominaisuuksia tavalla, joka on tuttu lähinnä ääriuskonnollisista kulteista ja lahkoista?

Suomella ei yksinkertaisesti ole kansana historiaa sen enempää orjuuden, rotuerottelun, kolonialismin tai muidenkaan sellaisten historian häpeäpaalujen kanssa, joiden takia mustaa maalia valkoisen ihmisen naamassa voisi automaattisesti väittää rasismiksi. Valkoihoisilla ihmisillä ei myöskään ole mitään kollektiivista historiallista vastuuta yhtään mistään, ei sen enempää kuin kaikki saksalaiset ovat natseja tai kaikki somalit raiskaajia. Kenenkään ei tarvitse tässä asiassa pyydellä toisten puolesta anteeksi vaikka feministinen propaganda yrittääkin saada väärän väriset ihmiset tuntemaan perisynnin tuskaa. Se kannattaisi pitää siellä Stockmannin markkinoinnissakin mielessä. Kuka helvetti viitsii investoida yritykseen, jossa painetaan paniikkinappia parin anonyymin nettiräyhääjän takia?

Uuden aallon feminismi on lähinnä Josef Mengelen jalanjäljissä marssiva rotuteorioiden ja rodunjalostusopin moderni ilmentymä, jossa yksilön kyvyt, sanat ja teot arvioidaan puhtaasti ihonvärin tai etnisen perimän mukaan. Tämän voi helposti todeta blackfacesta karjuvien Schutzstaffel-feministien jutuista, joissa valkoihoisiin ihmisiin yritetään lyödä rasistin leimaa ja viedä puheoikeus yhteiskunnallisessa keskustelussa ihonvärinsä takia. Tällainen ihmisten vaientaminen syntyperäisten ominaisuuksiensa perusteella on leimallista nimenomaan uuden aallon feministeille, ja se on juuri sitä rasismia, jota meidän kaikkien tulisi vastustaa.

https://www.facebook.com/stockmannhki/posts/1201498159993852
https://yle.fi/uutiset/3-9981348
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minstrel_show
https://nmaahc.si.edu/blog-post/blackface-birth-american-stereotype
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/ylelle-ja-ohjelmapaallikko-pentti-valiahdetille
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/blackfacesta-ja-tiernapojista
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/nettifeministin-vastine-koomikko-iikka-kivelle
http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/pojat.htm
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002925124.html
https://twitter.com/minjakoskela
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking
https://www.facebook.com/ruskeattytot/posts/1116931205051693
https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita
https://www.ruskeattytot.fi/rakenteet/valtaontietoa
https://www.ruskeattytot.fi/sielu/maovenavaan
http://tampub.uta.fi/handle/10024/95961
http://www.hautomohattu.fi/vitun-asiat/
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002818437.html
http://liberalismi.net/wiki/Tiina_Rosenberg
https://www.aftonbladet.se/nyheter/article10666944.ab
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000970489.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005505954.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504630.html
https://www.facebook.com/iirisssuomela/posts/748595602007458
https://archive.is/ONyOm

]]>
20 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248638-3f-blackface#comments Blackface Feminismi Kolonialismi Rasismi Rotusorto Fri, 05 Jan 2018 07:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248638-3f-blackface
Intersektionaalisuus ja antikapitalismi Suomessa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248114-intersektionaalisuus-ja-antikapitalismi-suomessa <p>Suomalaisen feminismin keskeisin areena on verkkoalustat. Liike on hajautettu, eikä sillä ole mitään yhtä kaikkien, tai edes enemmistön tukemaa järjestöä. Viime vuonna perustettua feminististä puoluetta tukee sitäkin vain vähemmistö feministeistä. Alle vuoden ikäiseksi puolueeksi se kuitenkin pärjäsi ihan kohtalaisesti kunnallisvaaleissa, ja monet Suomen tunnetuimmat feministit ovat sen aktiiveja tai tukijoita. Puolueen merkitys feministiselle keskustelulle tulee olemaan merkittävä, vaikka se ei koskaan pääsisi eduskuntaan asti. Feministinen puolue määrittelee itsensä intersektionaaliseksi, ja se tulee varmasti vaikuttamaan siihen miten intersektionaalisuus tullaan Suomessa määrittelemään.</p><p>Suomen feministisen puolueen konsepti on lainattu Ruotsista, ja Ruotsin feministisen aloitteen vaikutus näkyy selvästi puolueen dokumenteissa. Erojakin on, Ruotsin feministinen aloite mainitsee ohjelmassaan kapitalismin pariin kertaan yksiselitteisen kielteisenä ilmiönä:</p><p><em>Därför utgår vår utrikespolitik från en antikolonial analys och strävan efter att rubba den ekonomiska, politiska och symboliska maktkoncentrationen där patriarkat, kapitalism och rasism stärker gamla och nya former av kolonialt förtryck <a href="#linkki1">1)</a>.&nbsp;</em></p><p>Ohjelmassa ei kuitenkaan määritellä kapitalismia, eikä sanota mitä sen tilalle tulee.<br /><br />Suomen feministinen puolue mainitsee kapitalismin yleisohjelmassaan&nbsp;vain kerran, yhteydessä josta ei tule selväksipyritäänkö kapitalismista eroon:</p><p><em>Kapitalismi ja sen luokkarakenteet eivät selitä syrjintää, seksismiä ja rasismia, jotka tiedetään myös sosialististen järjestelmien ilmiöiksi <a href="#linkki2">2)</a>.</em></p><p>Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro on pyrkinyt tekemään julkisuudessa irtiottoa vasemmisto- ja oikeistojaotteluun, samaan tapaan kun vihreät puolueet ovat tehneet jo 80-luvulta asti. Tämän haastattelussa Aro kertoo, että &rdquo;puolue onkin pyrkinyt irtautumaan perinteisestä oikeisto-vasemmisto-asettelusta vastauksena &#39;tämän päivän todellisuuteen&#39;&rdquo;<a href="#linkki3">3)</a>. Ruotsin feministinen aloite teki samanlaisia ulostuloja perustamisensa aikaan 10 vuotta sitten &nbsp;<a href="#linkki4">4)</a>, mutta sittemmin vastaavat ulostulot ovat olleet harvinaisia. Vaikuttaa siltä, että Ruotsin puolue yrittää vedota vasemmiston äänestäjiin enemmän kuin Ruotsin vihreät.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta suhtautuminen vasemmistolaisuuteen on pelkkää identiteetin rakentamista, se ei kerro mitään suhtautumisesta kapitalismiin. Suomen vasemmistoliittokaan ei ole kapitalismikannaltaan kovin selvä. Puolueen vuoden 2007 periaateohjelmassa <a href="#linkki5">5)</a>&nbsp;halutaan &rdquo;haastaa globaalikapitalismi&rdquo; ja &rdquo;samaistutaan sosialistiseen ajatussuuntaan&rdquo;. Ei kuitenkaan haluta sanota selvästi, että halutaan lopettaa kapitalismi ja toteuttaa jonkinlainen sosialismi. Markkinataloutta vasemmistoliitto kannattaa, mutta markkinatalous ja kapitalismi eivät ole sama asia. Vuosien 2016-2019 tavoiteohjelma on vielä epäselvempi <a href="#linkki6">6)</a>. &nbsp;Siinä mainitaan finanssikapitalismi, mutta ei sanota mitään kapitalismista tai sosialismista.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistoliiton kapitalismikannan epämääräisyydestä huolimatta viime huhtikuussa kunnallisvaalien alla 18 vasemmistoliiton listoilla ehdolla olevaa ehdokasta julkaisi yhteisen kannanoton, &rdquo;Feminismi tarvitsee luokkatietoista politiikkaa&rdquo; <a href="#linkki7">7)</a>. Tämä oli selvästi vastareaktio niihin feministisen puolueen aktiiveiden ulostuloihin, joissa on yritetty tehdä irtiottoa vasemmisto-oikeisto kahtiajaottelusta. Vasemmistonaisten kannanotto ampui kuitenkin pahasti ohi. Kuten Katju Aro vastasi facebookissa <a href="#linkki8">8)</a>, luokkaa on käsitelty feministisen puolueen yleisohjelmassa paljon, huomattavasti enemmän kuin vasemmistoliiton omassa periaateohjelmassa. Feministisen puolueen ohjelmassa paitsiossa ei ole luokka, vaan kapitalismi, koska luokkaa analysoidaan pelkästään luokkasyrjinnän käsitteen kautta. Vasemmistonaisten kannanotto ei sekään puhu kapitalismista juuri lainkaan, joten kannanotto on osa täsmälleen samaa intersektionaalista keskustelua jossa antikapitalismi korvataan luokkasyrjinnän vastustamisella.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelua käytiin myös facebookissa, jossa esimerkiksi eräässä suljetussa keskustelussa eräs feministipuolueen päättäjä kommentoi, että hänen mielestään seksismi on Suomessa suurempi ongelma kuin luokkasyrjintä. Katju Aro kommentoi julkisella sivullaan, että sukupuoli on feministisen ajattelun perusta <a href="#linkki9">9)</a>, mutta tämä on hänen yksityisajatteluaan &ndash; ohjelmassaan feministinen puolue ei arvota mitään sorron muotoa muita keskeisemmäksi tai enemmän aatettaan määritteleväksi. Nämä kommentit tietysti ärsyttivät vasemmistoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itsekin sitä mieltä, että seksismi on suurempi ongelma kuin luokkasyrjintä. Duunareita ja köyhiä halventaviin vitseihin törmää toisinaan , mutta ei läheskään yhtä usein kuin naisia halventaviin vitseihin. Lukion käymättömyys ei johda siihen, että joutuu kourituksi tai pelkäämään turvallisuutensa vuoksi kävellessään yöllä kotiin kadulla. Kun erilaisia syrjinnän muotoja vertailee, myös rasismi vaikuttaa Suomessa olevan huomattavasti avoimempaa kuin luokkasyrjintä, vaikka sorron kokemuksien vertailu onkin melko mahdotonta. Mutta siinä missä luokkasyrjintään törmää Suomessa vain ajoittain, kapitalismi läpäisee kaiken Suomen yhteiskunnallisen toiminnan ja kaiken arvokeskustelun. En osaa sanoa onko kapitalismi Suomessa suurempi ongelma kuin seksismi tai rasismi, mutta ainakin sitä kyseenalaistetaan vähemmän. Viimeistään nyt kun kokoomusopiskelijat päättivät marraskuussa äänin 20-19 olla feministinen järjestö, ei suomalaisen feminismin valtavirtaa voi enää mitenkään väittää antikapitalistiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitin kesäkuussa siitä, miten perussuomalaisista, &rdquo;työväenpuolueesta ilman kapitalismia&rdquo; tuli leikkaajapuolue ilman armoa <a href="#linkki10">10)</a>. Näkemykseni oli ja on, että perussuomalaisista tuli leikkaajapuolue, koska heiltä puuttui se aatteellinen selkäranka, joka on edellytys toisenlaisen yhteiskunnallisen todellisuuden kuvittelemiselle. Luokkasyrjinnän vastustaminen on toki aatteellinen valinta, mutta kukapa ei Suomessa syrjintää vastustaisi. Myös syrjintää voi vastustaa &rdquo;taloudellisten realiteettien&rdquo; puitteissa, antamalla lisää ropoja köyhille silloin kun valtiovarainministeriön virkamiehet pitävät sitä mahdollisena. Näiden &rdquo;realiteettien&rdquo; kiistäminen taas edellyttää antikapitalistista ajattelua.</p><p>&nbsp;</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus on viimeinen osa neliosaista kirjoitussarjaa:</p><p>Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi</p><p>&nbsp;</p><p>1. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247554-intersektionaalinen-feminismi-ja-sosialismi">Intersektionaalinen feminismi ja sosialismi</a></p><p>2. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247607-miksi-kapitalismikritiikki-on-korvautunut-luokkasyrjinnan-kritiikilla">Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän käsitteellä?</a></p><p>3. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247664-miksi-intersektionaalisuus-parjaa-erinomaisesti-ilman-antikapitalismia">Miksi intersektionaalisuus pärjää erinomaisesti ilman antikapitalismia?</a></p><p>&nbsp;</p><p><a name="linkki1">1)</a>&nbsp;För en feministisk politik&nbsp;<a href="https://feministisktinitiativ.se/wp-content/uploads/2017/09/fi-for-en-feministisk-politik-rev05_2017.pdf">https://feministisktinitiativ.se/wp-content/uploads/2017/09/fi-for-en-feministisk-politik-rev05_2017.pdf</a>&nbsp;</p><p><a name="linkki2">2)</a> Feministisen puolueen yleisohjelma&nbsp;<a href="https://static1.squarespace.com/static/5752c3e57c65e467139063f0/t/584fe6a49de4bbb88e8e34f9/1481631397690/FP_yleisohjelma.pdf">https://static1.squarespace.com/static/5752c3e57c65e467139063f0/t/584fe6a49de4bbb88e8e34f9/1481631397690/FP_yleisohjelma.pdf</a></p><p><a name="linkki3">3)</a>&nbsp;Feministisen puolueen Katju Aro löylytti Jussi Niinistön ja Paavo Väyrysen &ndash; &quot;Moni on kuullut viestimme&quot;&nbsp;&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/feministisen-puolueen-katju-aro-loylytti-jussi-niiniston-ja-paavo-vayrysen-moni-on-kuullut-viestimme/6385564#gs.KjmiAnI">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/feministisen-puolueen-katju-aro-loylytti-jussi-niiniston-ja-paavo-vayrysen-moni-on-kuullut-viestimme/6385564#gs.KjmiAnI</a><br /><br /><a name="linkki4">4)</a> Fi ställer upp i riksdagsvalet&nbsp;<a href="https://www.svt.se/nyheter/inrikes/fi-staller-upp-i-riksdagsvalet-1">https://www.svt.se/nyheter/inrikes/fi-staller-upp-i-riksdagsvalet-1</a></p><p><a name="linkki5">5)</a>&nbsp;Vasemmiston tie oikeudenmukaiseen maailmaan -periaateohjelma&nbsp;<a href="http://www.vasemmisto.fi/politiikka/periaateohjelma/#3">http://www.vasemmisto.fi/politiikka/periaateohjelma/#3</a><br /><br /><a name="linkki6">6)</a>&nbsp;Vasemmiston tavoitteet&nbsp; 2016&ndash;2019&nbsp;<a href="https://www.dropbox.com/s/ixdi3r6l3fmph61/Tavoiteohjelma%20PuKo.docx?dl=0">https://www.dropbox.com/s/ixdi3r6l3fmph61/Tavoiteohjelma%20PuKo.docx?dl=0</a><br /><br /><a name="linkki7">7)</a> Feminismi tarvitsee luokkatietoista politiikkaa&nbsp;<a href="http://blogit.kansanuutiset.fi/feministipistoja/feminismi-tarvitsee-luokkatietoista-politiikkaa">http://blogit.kansanuutiset.fi/feministipistoja/feminismi-tarvitsee-luokkatietoista-politiikkaa</a></p><p><a name="linkki8">8)</a>)&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?hc_location=ufi">https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?hc_location=ufi</a></p><p><a name="linkki9">9)</a><a href="http://https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?comment_id=1855430224712968&amp;comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R1%22%7D">&nbsp;</a><a href="https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?comment_id=1855430224712968&amp;comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R1%22%7D">https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?comment_id=1855430224712968&amp;comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R1%22%7D</a></p><p><a name="linkki10">10)</a> Antti Rautiainen, kuinka työväenpuolueesta ilman sosialismia tuli leikkaajapuolue ilman armoa&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238144-kuinka-tyovaenpuolueesta-ilman-sosialismia-tuli-leikkaajapuolue-ilman-armoa">http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238144-kuinka-tyovaenpuolueesta-ilman-sosialismia-tuli-leikkaajapuolue-ilman-armoa</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisen feminismin keskeisin areena on verkkoalustat. Liike on hajautettu, eikä sillä ole mitään yhtä kaikkien, tai edes enemmistön tukemaa järjestöä. Viime vuonna perustettua feminististä puoluetta tukee sitäkin vain vähemmistö feministeistä. Alle vuoden ikäiseksi puolueeksi se kuitenkin pärjäsi ihan kohtalaisesti kunnallisvaaleissa, ja monet Suomen tunnetuimmat feministit ovat sen aktiiveja tai tukijoita. Puolueen merkitys feministiselle keskustelulle tulee olemaan merkittävä, vaikka se ei koskaan pääsisi eduskuntaan asti. Feministinen puolue määrittelee itsensä intersektionaaliseksi, ja se tulee varmasti vaikuttamaan siihen miten intersektionaalisuus tullaan Suomessa määrittelemään.

Suomen feministisen puolueen konsepti on lainattu Ruotsista, ja Ruotsin feministisen aloitteen vaikutus näkyy selvästi puolueen dokumenteissa. Erojakin on, Ruotsin feministinen aloite mainitsee ohjelmassaan kapitalismin pariin kertaan yksiselitteisen kielteisenä ilmiönä:

Därför utgår vår utrikespolitik från en antikolonial analys och strävan efter att rubba den ekonomiska, politiska och symboliska maktkoncentrationen där patriarkat, kapitalism och rasism stärker gamla och nya former av kolonialt förtryck 1)

Ohjelmassa ei kuitenkaan määritellä kapitalismia, eikä sanota mitä sen tilalle tulee.

Suomen feministinen puolue mainitsee kapitalismin yleisohjelmassaan vain kerran, yhteydessä josta ei tule selväksipyritäänkö kapitalismista eroon:

Kapitalismi ja sen luokkarakenteet eivät selitä syrjintää, seksismiä ja rasismia, jotka tiedetään myös sosialististen järjestelmien ilmiöiksi 2).

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro on pyrkinyt tekemään julkisuudessa irtiottoa vasemmisto- ja oikeistojaotteluun, samaan tapaan kun vihreät puolueet ovat tehneet jo 80-luvulta asti. Tämän haastattelussa Aro kertoo, että ”puolue onkin pyrkinyt irtautumaan perinteisestä oikeisto-vasemmisto-asettelusta vastauksena 'tämän päivän todellisuuteen'”3). Ruotsin feministinen aloite teki samanlaisia ulostuloja perustamisensa aikaan 10 vuotta sitten  4), mutta sittemmin vastaavat ulostulot ovat olleet harvinaisia. Vaikuttaa siltä, että Ruotsin puolue yrittää vedota vasemmiston äänestäjiin enemmän kuin Ruotsin vihreät.

 

Toisaalta suhtautuminen vasemmistolaisuuteen on pelkkää identiteetin rakentamista, se ei kerro mitään suhtautumisesta kapitalismiin. Suomen vasemmistoliittokaan ei ole kapitalismikannaltaan kovin selvä. Puolueen vuoden 2007 periaateohjelmassa 5) halutaan ”haastaa globaalikapitalismi” ja ”samaistutaan sosialistiseen ajatussuuntaan”. Ei kuitenkaan haluta sanota selvästi, että halutaan lopettaa kapitalismi ja toteuttaa jonkinlainen sosialismi. Markkinataloutta vasemmistoliitto kannattaa, mutta markkinatalous ja kapitalismi eivät ole sama asia. Vuosien 2016-2019 tavoiteohjelma on vielä epäselvempi 6).  Siinä mainitaan finanssikapitalismi, mutta ei sanota mitään kapitalismista tai sosialismista.

 

Vasemmistoliiton kapitalismikannan epämääräisyydestä huolimatta viime huhtikuussa kunnallisvaalien alla 18 vasemmistoliiton listoilla ehdolla olevaa ehdokasta julkaisi yhteisen kannanoton, ”Feminismi tarvitsee luokkatietoista politiikkaa” 7). Tämä oli selvästi vastareaktio niihin feministisen puolueen aktiiveiden ulostuloihin, joissa on yritetty tehdä irtiottoa vasemmisto-oikeisto kahtiajaottelusta. Vasemmistonaisten kannanotto ampui kuitenkin pahasti ohi. Kuten Katju Aro vastasi facebookissa 8), luokkaa on käsitelty feministisen puolueen yleisohjelmassa paljon, huomattavasti enemmän kuin vasemmistoliiton omassa periaateohjelmassa. Feministisen puolueen ohjelmassa paitsiossa ei ole luokka, vaan kapitalismi, koska luokkaa analysoidaan pelkästään luokkasyrjinnän käsitteen kautta. Vasemmistonaisten kannanotto ei sekään puhu kapitalismista juuri lainkaan, joten kannanotto on osa täsmälleen samaa intersektionaalista keskustelua jossa antikapitalismi korvataan luokkasyrjinnän vastustamisella.

 

Keskustelua käytiin myös facebookissa, jossa esimerkiksi eräässä suljetussa keskustelussa eräs feministipuolueen päättäjä kommentoi, että hänen mielestään seksismi on Suomessa suurempi ongelma kuin luokkasyrjintä. Katju Aro kommentoi julkisella sivullaan, että sukupuoli on feministisen ajattelun perusta 9), mutta tämä on hänen yksityisajatteluaan – ohjelmassaan feministinen puolue ei arvota mitään sorron muotoa muita keskeisemmäksi tai enemmän aatettaan määritteleväksi. Nämä kommentit tietysti ärsyttivät vasemmistoa.

 

Olen itsekin sitä mieltä, että seksismi on suurempi ongelma kuin luokkasyrjintä. Duunareita ja köyhiä halventaviin vitseihin törmää toisinaan , mutta ei läheskään yhtä usein kuin naisia halventaviin vitseihin. Lukion käymättömyys ei johda siihen, että joutuu kourituksi tai pelkäämään turvallisuutensa vuoksi kävellessään yöllä kotiin kadulla. Kun erilaisia syrjinnän muotoja vertailee, myös rasismi vaikuttaa Suomessa olevan huomattavasti avoimempaa kuin luokkasyrjintä, vaikka sorron kokemuksien vertailu onkin melko mahdotonta. Mutta siinä missä luokkasyrjintään törmää Suomessa vain ajoittain, kapitalismi läpäisee kaiken Suomen yhteiskunnallisen toiminnan ja kaiken arvokeskustelun. En osaa sanoa onko kapitalismi Suomessa suurempi ongelma kuin seksismi tai rasismi, mutta ainakin sitä kyseenalaistetaan vähemmän. Viimeistään nyt kun kokoomusopiskelijat päättivät marraskuussa äänin 20-19 olla feministinen järjestö, ei suomalaisen feminismin valtavirtaa voi enää mitenkään väittää antikapitalistiseksi.

 

Kirjoitin kesäkuussa siitä, miten perussuomalaisista, ”työväenpuolueesta ilman kapitalismia” tuli leikkaajapuolue ilman armoa 10). Näkemykseni oli ja on, että perussuomalaisista tuli leikkaajapuolue, koska heiltä puuttui se aatteellinen selkäranka, joka on edellytys toisenlaisen yhteiskunnallisen todellisuuden kuvittelemiselle. Luokkasyrjinnän vastustaminen on toki aatteellinen valinta, mutta kukapa ei Suomessa syrjintää vastustaisi. Myös syrjintää voi vastustaa ”taloudellisten realiteettien” puitteissa, antamalla lisää ropoja köyhille silloin kun valtiovarainministeriön virkamiehet pitävät sitä mahdollisena. Näiden ”realiteettien” kiistäminen taas edellyttää antikapitalistista ajattelua.

 

Antti Rautiainen

 

Kirjoitus on viimeinen osa neliosaista kirjoitussarjaa:

Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi

 

1. Osa: Intersektionaalinen feminismi ja sosialismi

2. Osa: Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän käsitteellä?

3. Osa: Miksi intersektionaalisuus pärjää erinomaisesti ilman antikapitalismia?

 

1) För en feministisk politik https://feministisktinitiativ.se/wp-content/uploads/2017/09/fi-for-en-feministisk-politik-rev05_2017.pdf 

2) Feministisen puolueen yleisohjelma https://static1.squarespace.com/static/5752c3e57c65e467139063f0/t/584fe6a49de4bbb88e8e34f9/1481631397690/FP_yleisohjelma.pdf

3) Feministisen puolueen Katju Aro löylytti Jussi Niinistön ja Paavo Väyrysen – "Moni on kuullut viestimme"  https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/feministisen-puolueen-katju-aro-loylytti-jussi-niiniston-ja-paavo-vayrysen-moni-on-kuullut-viestimme/6385564#gs.KjmiAnI

4) Fi ställer upp i riksdagsvalet https://www.svt.se/nyheter/inrikes/fi-staller-upp-i-riksdagsvalet-1

5) Vasemmiston tie oikeudenmukaiseen maailmaan -periaateohjelma http://www.vasemmisto.fi/politiikka/periaateohjelma/#3

6) Vasemmiston tavoitteet  2016–2019 https://www.dropbox.com/s/ixdi3r6l3fmph61/Tavoiteohjelma%20PuKo.docx?dl=0

7) Feminismi tarvitsee luokkatietoista politiikkaa http://blogit.kansanuutiset.fi/feministipistoja/feminismi-tarvitsee-luokkatietoista-politiikkaa

8)https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?hc_location=ufi

9) https://www.facebook.com/fp.katjuaro/posts/1855343794721611?comment_id=1855430224712968&comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R1%22%7D

10) Antti Rautiainen, kuinka työväenpuolueesta ilman sosialismia tuli leikkaajapuolue ilman armoa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238144-kuinka-tyovaenpuolueesta-ilman-sosialismia-tuli-leikkaajapuolue-ilman-armoa

]]>
2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248114-intersektionaalisuus-ja-antikapitalismi-suomessa#comments Feminismi Feministinen puolue Intersektionaalisuus Kapitalismi Katju Aro Sat, 23 Dec 2017 13:53:17 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248114-intersektionaalisuus-ja-antikapitalismi-suomessa
Miksi intersektionaalisuus pärjää erinomaisesti ilman antikapitalismia? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247664-miksi-intersektionaalisuus-parjaa-erinomaisesti-ilman-antikapitalismia <p>Kapitalismilla ei ole yhtä ideologiaa vain kaksi, liberalismi ja konservatismi. Molemmissa on paljon sisäisiä keskenään kiisteleviä oppisuuntia, mutta liberalismin suuri linja on päästä eroon kaikista perinnöllisistä etuoikeuksista ja muista kilpailun hidasteista, ja luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Konservatismilla ei ole mitään suurta linjaa, se on sekalainen kokoelma toimijoita jotka yrittävät hidastaa tai estää yhteiskunnan kehittymistä, tai kääntää kehityksen suunnan taaksepäin <a href="#viite1">1)</a>. Talouskasvun aikana kapitalismi on liberaalia, koska se pyrkii integroimaan yhä suuremman osan väestöstä työvoimaan. Talouskriisin aikana turvaudutaan konservatismiin, nostetaan esille kotiäitiyden ihanuutta, karkotetaan siirtotyöläisiä ja estetään työperäistä maahanmuuttoa.</p><p>Kasvu on viimeisen 200 vuoden aikana kuitenkin ollut yleisempää kuin kriisit. Konservatismi alkoi liikkeenä joka yritti pelastaa feodalismista niin paljon kuin mahdollista. Se mitä yritetään pelastaa vaihtuu kuitenkin joka vuosi, sitä mukaa kun eilisen liberaaleista vaatimuksista (kuten naisten äänioikeudesta) tulee itsestäänselvyyksiä, ja eilisen konservatiivisisten itsestäänselvyyksien (kuten miehen ja naisen välisen avioliiton) kumoamisesta tulee realistisia osia liberaalia agendaa.</p><p>Seksismi ja rasismi ovat syntyperään perustuvaa sortoa. Vaikka nykymuotoinen seksismi ja rasismi ovat uusia innovaatioita, niiden logiikka on lähempänä feodalismia kuin kapitalismia. Kapitalismin historiallinen kehitys on syönyt elintilaa seksismiltä ja rasismilta. Antikapitalistinen feminismi ei voi elää symbioosissa kapitalismin kanssa, mutta intersektionaalinen feminismi jossa kapitalismikritiikki on korjattu luokkasyrjinnällä ei pelkästään selviydy kapitalismissa, vaan hyötyy kapitalismin voittokulusta.</p><p>Feministisiä puolueita ja naisten puolueita on perusteltu 1920-luvulta asti, mutta suurin osa feministeistä on pysytellyt niiden ulkopuolella. Puolue on 1800-luvun tapa järjestäytyä, mutta feministien verkostomainen tapa järjestäytyä on 2000-luvun tapa järjestäytyä. Feministisen liikkeen ja keskustelun laajentuminen on 2010-luvulla ollut räjähdysmäistä, ennen kaikkea tietoverkkojen ansiosta. Feministien tapa järjestäytyä on viimeistään 60-luvulta asti ollut desentralisoitu, mutta tietoverkot ja 2000-luvun tuotantorakenne on realisoinut tämän järjestäytymistavan potentiaalin aivan uudella tavalla.</p><p>Intersektionaalisuus ja feministien tapa järjestäytyä soveltuvat siis nykyiseen tuotantorakenteeseen. Intersektionaalisuus tuomitsee julmuuksia jotka liittyvät vanhentuneeseen tuotantorakenteeseen, esimerkiksi sen ylläpitämään rasismiin ja seksismiin. Nykyiseenkin tuotantotapaan liittyy julmuuksia, mutta on aina helpompaa tuomita vanhentuneen tuotantotavan julmuudet.</p><p>Kapitalismikritiikin marginalisoituminen feminismin sisällä ei tarkoita, etteikö feminismi käsittelisi materiaalisen tuotannon kysymyksiä. Tänä syksynä kaikkialla puhuttanut seksuaalinen häirintä työpaikoilla on ennen kaikkea materialistinen kysymys, koska seksuaalisen häirinnän tarkoitus on viedä naisilta (ja muilta alisteisilta sukupuolilta) osuus heille kuuluvista tuotannon hedelmistä, ja pitää heidät tiettyjen asemien ulkopuolella.</p><p>Ennen feminismi joutui kamppailemaan asemastaan sosialismin sisällä. Nyt antikapitalismi joutuu kamppailemaan asemastaan feminismin sisällä. Tämä ei välttämättä ole muutos sen enempää huonompaan kuin parempaan. Mutta antikapitalistien pitää sopeutua uuteen tilanteeseen, joka on tuotantosuhteiden ja muun yhteiskunnallisen kehityksen määräämä.</p><p>Onko universaalin sorron teorian luominen mahdottomuus?</p><p>Marxilaisen valtateorian keskeisin käsite on riisto. Intersektionaalisen valtateorian keskeisimmät käsitteet ovat syrjintä, etuoikeudet, epätasa-arvo ja sorto. Anarkismin valtateorian keskeisimmät käsitteet ovat sorto, hierarkiat, auktoriteetti ja ylivalta.</p><p>Sorron käsitteen keskeisyys yhdistää anarkismia ja intersektionaalisuutta, nämä aatteet ovat selvästi lähempänä toisiaan kuin marxilaisuutta. Anarkismi olisi siis myös voinut keskittyä keskusteluun luokkasyrjinnästä kapitalismin sijasta, ja individualistianarkistit ovatkin usein kamppailleet enemmän &rdquo;porvareita ja porvarillisuutta&rdquo; kuin kapitalismia vastaan. Antikapitalismi tuli anarkismin keskiöön, koska Kropotkin omaksui Marxin kapitalismianalyysin sellaisenaan ja integroi sen osaksi anarkismia. Mikäli anarkismi olisi keksitty 1980-luvulla eikä 1840-luvulla, se olisi todennäköisesti kehittynyt samaan suuntaan kuin intersektionaalisuus on kehittynyt.</p><p>En usko, että intersektionaalisuuteen ilmaantuu uutta Kropotkinia joka loisi uuden synteesin. Erilaiset marxilaiset ja anarkistiset ryhmät kaivavat aika ajoin esiin Combahee River Collectiven, bell hooksin ja muiden mustien sosialistifeministien kirjoituksia, argumentoiden antikapitalistisen intersektionaalisuuden puolesta <a href="#viite2">2)</a>. En usko, että näitä kirjoituksia lukee kukaan muu kuin marxilaiset ja anarkistit. Intersektionaalisuudella on omat 100 kertaa suuremmat yhteisönsä , ha niitä ei kiinnosta mitä mieltä 70-luvun feministit olivat kapitalismista.</p><p>Itse olen vakuuttunut, että marxilaisuus, anarkismi ja intersektionaalisuus ovat kaikki tehneet saman virheen lupaamalla universaalin teorian sorrosta ja sen vastustamisesta. Sorron eri muodot ovat niin erilaisia, ettei niitä voi mitenkään ymmärtää yhtenäisellä käsitekoneistolla, kaikki yritykset johtavat näkökulman vääristymiseen. Edes Foucault ei onnistunut luomaan vakuuttavaa &rdquo;sorron yhtenäisteoriaa&rdquo;. Paras kapitalismin teoria on marxilaisilla, paras syrjinnän teoria feministeillä, paras teoria yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta on anarkisteilla. Yritys yleistää näistä yhden käsitekoneisto koskemaan kaikkia johtaa todennäköisesti samanlaiseen epäonnistumiseen kuin kapitalismikritiikin katoaminen intersektionaalisuudesta on ollut.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>Kirjoitus on kolmas osa neliosaista kirjoitussarjaa:</p><p>Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi</p><p>1. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247554-intersektionaalinen-feminismi-ja-sosialismi">Intersektionaalinen feminismi ja sosialismi</a></p><p>2. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247607-miksi-kapitalismikritiikki-on-korvautunut-luokkasyrjinnan-kritiikilla">Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän käsitteellä?</a></p><p>4. Osa: <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248114-intersektionaalisuus-ja-antikapitalismi-suomessa">Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi Suomessa&nbsp;</a></p><p>&nbsp;</p><p><a name="viite1">1)</a> Antti Rautiainen, Länsimaiden liian aikaisin ennakoitu tuho,&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128918-lansimaiden-liian-aikaisin-ennakoitu-tuho">http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128918-lansimaiden-liian-aikaisin-ennakoitu-tuho</a></p><p><a name="viite2">2)</a> Esimerkkinä Sharon Smith, Black feminism and intersectionality, International Socialist Review #91&nbsp;<a href="https://isreview.org/issue/91/black-feminism-and-intersectionality">https://isreview.org/issue/91/black-feminism-and-intersectionality</a>)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kapitalismilla ei ole yhtä ideologiaa vain kaksi, liberalismi ja konservatismi. Molemmissa on paljon sisäisiä keskenään kiisteleviä oppisuuntia, mutta liberalismin suuri linja on päästä eroon kaikista perinnöllisistä etuoikeuksista ja muista kilpailun hidasteista, ja luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Konservatismilla ei ole mitään suurta linjaa, se on sekalainen kokoelma toimijoita jotka yrittävät hidastaa tai estää yhteiskunnan kehittymistä, tai kääntää kehityksen suunnan taaksepäin 1). Talouskasvun aikana kapitalismi on liberaalia, koska se pyrkii integroimaan yhä suuremman osan väestöstä työvoimaan. Talouskriisin aikana turvaudutaan konservatismiin, nostetaan esille kotiäitiyden ihanuutta, karkotetaan siirtotyöläisiä ja estetään työperäistä maahanmuuttoa.

Kasvu on viimeisen 200 vuoden aikana kuitenkin ollut yleisempää kuin kriisit. Konservatismi alkoi liikkeenä joka yritti pelastaa feodalismista niin paljon kuin mahdollista. Se mitä yritetään pelastaa vaihtuu kuitenkin joka vuosi, sitä mukaa kun eilisen liberaaleista vaatimuksista (kuten naisten äänioikeudesta) tulee itsestäänselvyyksiä, ja eilisen konservatiivisisten itsestäänselvyyksien (kuten miehen ja naisen välisen avioliiton) kumoamisesta tulee realistisia osia liberaalia agendaa.

Seksismi ja rasismi ovat syntyperään perustuvaa sortoa. Vaikka nykymuotoinen seksismi ja rasismi ovat uusia innovaatioita, niiden logiikka on lähempänä feodalismia kuin kapitalismia. Kapitalismin historiallinen kehitys on syönyt elintilaa seksismiltä ja rasismilta. Antikapitalistinen feminismi ei voi elää symbioosissa kapitalismin kanssa, mutta intersektionaalinen feminismi jossa kapitalismikritiikki on korjattu luokkasyrjinnällä ei pelkästään selviydy kapitalismissa, vaan hyötyy kapitalismin voittokulusta.

Feministisiä puolueita ja naisten puolueita on perusteltu 1920-luvulta asti, mutta suurin osa feministeistä on pysytellyt niiden ulkopuolella. Puolue on 1800-luvun tapa järjestäytyä, mutta feministien verkostomainen tapa järjestäytyä on 2000-luvun tapa järjestäytyä. Feministisen liikkeen ja keskustelun laajentuminen on 2010-luvulla ollut räjähdysmäistä, ennen kaikkea tietoverkkojen ansiosta. Feministien tapa järjestäytyä on viimeistään 60-luvulta asti ollut desentralisoitu, mutta tietoverkot ja 2000-luvun tuotantorakenne on realisoinut tämän järjestäytymistavan potentiaalin aivan uudella tavalla.

Intersektionaalisuus ja feministien tapa järjestäytyä soveltuvat siis nykyiseen tuotantorakenteeseen. Intersektionaalisuus tuomitsee julmuuksia jotka liittyvät vanhentuneeseen tuotantorakenteeseen, esimerkiksi sen ylläpitämään rasismiin ja seksismiin. Nykyiseenkin tuotantotapaan liittyy julmuuksia, mutta on aina helpompaa tuomita vanhentuneen tuotantotavan julmuudet.

Kapitalismikritiikin marginalisoituminen feminismin sisällä ei tarkoita, etteikö feminismi käsittelisi materiaalisen tuotannon kysymyksiä. Tänä syksynä kaikkialla puhuttanut seksuaalinen häirintä työpaikoilla on ennen kaikkea materialistinen kysymys, koska seksuaalisen häirinnän tarkoitus on viedä naisilta (ja muilta alisteisilta sukupuolilta) osuus heille kuuluvista tuotannon hedelmistä, ja pitää heidät tiettyjen asemien ulkopuolella.

Ennen feminismi joutui kamppailemaan asemastaan sosialismin sisällä. Nyt antikapitalismi joutuu kamppailemaan asemastaan feminismin sisällä. Tämä ei välttämättä ole muutos sen enempää huonompaan kuin parempaan. Mutta antikapitalistien pitää sopeutua uuteen tilanteeseen, joka on tuotantosuhteiden ja muun yhteiskunnallisen kehityksen määräämä.

Onko universaalin sorron teorian luominen mahdottomuus?

Marxilaisen valtateorian keskeisin käsite on riisto. Intersektionaalisen valtateorian keskeisimmät käsitteet ovat syrjintä, etuoikeudet, epätasa-arvo ja sorto. Anarkismin valtateorian keskeisimmät käsitteet ovat sorto, hierarkiat, auktoriteetti ja ylivalta.

Sorron käsitteen keskeisyys yhdistää anarkismia ja intersektionaalisuutta, nämä aatteet ovat selvästi lähempänä toisiaan kuin marxilaisuutta. Anarkismi olisi siis myös voinut keskittyä keskusteluun luokkasyrjinnästä kapitalismin sijasta, ja individualistianarkistit ovatkin usein kamppailleet enemmän ”porvareita ja porvarillisuutta” kuin kapitalismia vastaan. Antikapitalismi tuli anarkismin keskiöön, koska Kropotkin omaksui Marxin kapitalismianalyysin sellaisenaan ja integroi sen osaksi anarkismia. Mikäli anarkismi olisi keksitty 1980-luvulla eikä 1840-luvulla, se olisi todennäköisesti kehittynyt samaan suuntaan kuin intersektionaalisuus on kehittynyt.

En usko, että intersektionaalisuuteen ilmaantuu uutta Kropotkinia joka loisi uuden synteesin. Erilaiset marxilaiset ja anarkistiset ryhmät kaivavat aika ajoin esiin Combahee River Collectiven, bell hooksin ja muiden mustien sosialistifeministien kirjoituksia, argumentoiden antikapitalistisen intersektionaalisuuden puolesta 2). En usko, että näitä kirjoituksia lukee kukaan muu kuin marxilaiset ja anarkistit. Intersektionaalisuudella on omat 100 kertaa suuremmat yhteisönsä , ha niitä ei kiinnosta mitä mieltä 70-luvun feministit olivat kapitalismista.

Itse olen vakuuttunut, että marxilaisuus, anarkismi ja intersektionaalisuus ovat kaikki tehneet saman virheen lupaamalla universaalin teorian sorrosta ja sen vastustamisesta. Sorron eri muodot ovat niin erilaisia, ettei niitä voi mitenkään ymmärtää yhtenäisellä käsitekoneistolla, kaikki yritykset johtavat näkökulman vääristymiseen. Edes Foucault ei onnistunut luomaan vakuuttavaa ”sorron yhtenäisteoriaa”. Paras kapitalismin teoria on marxilaisilla, paras syrjinnän teoria feministeillä, paras teoria yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta on anarkisteilla. Yritys yleistää näistä yhden käsitekoneisto koskemaan kaikkia johtaa todennäköisesti samanlaiseen epäonnistumiseen kuin kapitalismikritiikin katoaminen intersektionaalisuudesta on ollut.

Antti Rautiainen

Kirjoitus on kolmas osa neliosaista kirjoitussarjaa:

Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi

1. Osa: Intersektionaalinen feminismi ja sosialismi

2. Osa: Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän käsitteellä?

4. Osa: Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi Suomessa 

 

1) Antti Rautiainen, Länsimaiden liian aikaisin ennakoitu tuho, http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/128918-lansimaiden-liian-aikaisin-ennakoitu-tuho

2) Esimerkkinä Sharon Smith, Black feminism and intersectionality, International Socialist Review #91 https://isreview.org/issue/91/black-feminism-and-intersectionality)

 

 

]]>
2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247664-miksi-intersektionaalisuus-parjaa-erinomaisesti-ilman-antikapitalismia#comments Anarkismi Feminismi Intersektionaalisuus Kapitalismi Sosialismi Fri, 15 Dec 2017 12:19:12 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247664-miksi-intersektionaalisuus-parjaa-erinomaisesti-ilman-antikapitalismia