Vanhemmuus http://mikajakolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133538/all Sat, 21 Apr 2018 02:52:37 +0300 fi Uusi Facebook-ryhmä: Syntyvyys nousuun! http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254151-uusi-facebook-ryhma-syntyvyys-nousuun <p>&nbsp;</p><p>Suomen syntyvyys on historiallisessa laskussa. Perustin Facebookiin ryhmän &quot;Lapsia haluavat sinkut (korkeakoulutetut, yrittäjät ja taiteilijat)&quot;. Ryhmä on näille &quot;erityisryhmille&quot;, koska korkeakoulutettujen syntyvyys on paljon heikompi kuin joidenkin muiden ryhmien, mutta samalla nettoveronmaksajat ja hyvinvointiyhteiskuntamme tukipylväät löytyvät tavallisesti juuri näistä. Taiteilijat taas ovat tärkeää yhteiskunnallista pääomaa, jotka painiskelevat perinteisesti rahahuolien kanssa, saattavat syrjäytyä ja lasten hankkiminen helposti jää. Myös valtio ja kunnat saisivat alkaa saattaa yksin eläviä yhteen järjestämällä suuria treffitapahtumia, kuten Japanissa.</p><p>Heikkoon syntyvyyteen vaikuttaa myös heikko tietämys naisen hedelmällisyydestä. Se alkaa laskea jyrkästi noin 34-vuotiaana. Jos lapsia haluaa, kannattaa miettiä tuossa iässä jo hätäratkaisua asiaan; esim. hankkia lapset vastakkaissukupuolisen kaverinsa kanssa ja jakaa hoitovastuu ilman parisuhdetta.&nbsp; Olen ehdottanut Väestöliitolle, THL:lle, yms. jo ajat sitten hedelmällisyysvalistusta kouluihin ehkäisyvalistuksen rinnalle, mutta asiaan on heräilty vasta nyt.</p><p>Syntyvyyden laskuun vaikuttavat lisäksi asenteet. Tiedostetaanko lasten hankkimisen hyviä puolia riittävästi? Lasten hankkimista tulisi alkaa markkinoida, kuten Unkarissa on tehty, mutta laadukkaammilla kampanjoilla. Söpöjen lasten kuvien lisäksi tulee esittää lasten hankkimisen hyviä puolia, kuten sitä, ettei koskaan ole tavallaan enää pelkoa jäädä kokonaan yksin, jos hoitaa leiviskänsä lasten kanssa kohtuullisesti. Parisuhteet ovat epävarmoja, mutta lapset säilyvät. Lapset ovat myös ainutlaatuinen, suuri kokemus.</p><p>Konservatiivinen ydinperhemarkkinointi ei kannata, vaan tulisi esittää, kuinka lapsiperhearjen voi järjestää monella tapaa ja lasten hoidossa voi vuorotella. Lasten kanssa voi tehdä ainakin vähän vanhempina kaikkea omastakin mielestä kivaa ja lapsellista. Lapsuutensa ja nuoruutensa voi elää osin uudelleen jälkikasvunsa kanssa.&nbsp;Lapsia kannattaa hankkia osana &quot;hajautettua investointisalkkua&quot;. Elämä saattaa mennä monella saralla pieleen. Lapset saattavat olla silloin pelastus.&nbsp;</p><p>Yhä useampi hankkii vain yhden lapsen. Kaksi lasta melko peräkkäin hankittuina ovat kuitenkin lopulta vaivattomampaa kuin yksi. Lapset pitävät seuraa toisilleen. Sanotaan myös, että sisarus on paras lahja lapselle.&nbsp;Sisarukset voivat tukea toisiaan monella tapaa elämän aallokoissa ja suojata toisiaan yksinäisyydeltä.</p><p>Myös vähemmistöseksuaalit voisivat valpastua lasten tekoon. Esimerkiksi apilaperhemalli antaa monipuoliset puitteet lapsen kehitykselle, koska silloin lapsella on lähtökohtaisesti isä ja äiti, sekä ehkä vielä lisäksi kolmas ja neljäskin vanhempi kasvua ja kehitystä tukemassa - taloudellisista lisäresursseista puhumattakaan.</p><p>Ei tyydytä pelkkään kuivaharjoitteluun, vaan säilytetään suomalaiset elinvoimaisina ja ollaan vahva kansa! Kyllähän meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla kiinnostuneita lisääntymään, kun onnellisuusindeksimmekin on eurooppalaista kärkeä!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen syntyvyys on historiallisessa laskussa. Perustin Facebookiin ryhmän "Lapsia haluavat sinkut (korkeakoulutetut, yrittäjät ja taiteilijat)". Ryhmä on näille "erityisryhmille", koska korkeakoulutettujen syntyvyys on paljon heikompi kuin joidenkin muiden ryhmien, mutta samalla nettoveronmaksajat ja hyvinvointiyhteiskuntamme tukipylväät löytyvät tavallisesti juuri näistä. Taiteilijat taas ovat tärkeää yhteiskunnallista pääomaa, jotka painiskelevat perinteisesti rahahuolien kanssa, saattavat syrjäytyä ja lasten hankkiminen helposti jää. Myös valtio ja kunnat saisivat alkaa saattaa yksin eläviä yhteen järjestämällä suuria treffitapahtumia, kuten Japanissa.

Heikkoon syntyvyyteen vaikuttaa myös heikko tietämys naisen hedelmällisyydestä. Se alkaa laskea jyrkästi noin 34-vuotiaana. Jos lapsia haluaa, kannattaa miettiä tuossa iässä jo hätäratkaisua asiaan; esim. hankkia lapset vastakkaissukupuolisen kaverinsa kanssa ja jakaa hoitovastuu ilman parisuhdetta.  Olen ehdottanut Väestöliitolle, THL:lle, yms. jo ajat sitten hedelmällisyysvalistusta kouluihin ehkäisyvalistuksen rinnalle, mutta asiaan on heräilty vasta nyt.

Syntyvyyden laskuun vaikuttavat lisäksi asenteet. Tiedostetaanko lasten hankkimisen hyviä puolia riittävästi? Lasten hankkimista tulisi alkaa markkinoida, kuten Unkarissa on tehty, mutta laadukkaammilla kampanjoilla. Söpöjen lasten kuvien lisäksi tulee esittää lasten hankkimisen hyviä puolia, kuten sitä, ettei koskaan ole tavallaan enää pelkoa jäädä kokonaan yksin, jos hoitaa leiviskänsä lasten kanssa kohtuullisesti. Parisuhteet ovat epävarmoja, mutta lapset säilyvät. Lapset ovat myös ainutlaatuinen, suuri kokemus.

Konservatiivinen ydinperhemarkkinointi ei kannata, vaan tulisi esittää, kuinka lapsiperhearjen voi järjestää monella tapaa ja lasten hoidossa voi vuorotella. Lasten kanssa voi tehdä ainakin vähän vanhempina kaikkea omastakin mielestä kivaa ja lapsellista. Lapsuutensa ja nuoruutensa voi elää osin uudelleen jälkikasvunsa kanssa. Lapsia kannattaa hankkia osana "hajautettua investointisalkkua". Elämä saattaa mennä monella saralla pieleen. Lapset saattavat olla silloin pelastus. 

Yhä useampi hankkii vain yhden lapsen. Kaksi lasta melko peräkkäin hankittuina ovat kuitenkin lopulta vaivattomampaa kuin yksi. Lapset pitävät seuraa toisilleen. Sanotaan myös, että sisarus on paras lahja lapselle. Sisarukset voivat tukea toisiaan monella tapaa elämän aallokoissa ja suojata toisiaan yksinäisyydeltä.

Myös vähemmistöseksuaalit voisivat valpastua lasten tekoon. Esimerkiksi apilaperhemalli antaa monipuoliset puitteet lapsen kehitykselle, koska silloin lapsella on lähtökohtaisesti isä ja äiti, sekä ehkä vielä lisäksi kolmas ja neljäskin vanhempi kasvua ja kehitystä tukemassa - taloudellisista lisäresursseista puhumattakaan.

Ei tyydytä pelkkään kuivaharjoitteluun, vaan säilytetään suomalaiset elinvoimaisina ja ollaan vahva kansa! Kyllähän meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla kiinnostuneita lisääntymään, kun onnellisuusindeksimmekin on eurooppalaista kärkeä!

 

 

 

 

 

 

]]>
23 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254151-uusi-facebook-ryhma-syntyvyys-nousuun#comments Apilaperheet Lapsettomuus Syntyvyys Huoltosuhde Väestönkehitys Vanhemmuus Fri, 20 Apr 2018 23:52:37 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254151-uusi-facebook-ryhma-syntyvyys-nousuun
Vanhemmuus ei kysy yhteiskunnan lupaa http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251156-vanhemmuus-ei-kysy-yhteiskunnan-lupaa <p>Mistä tietää, että vanhemmuus on jotain aivan ainutlaatuista? Esimerkiksi siitä, että lapsensa menettänyt äiti tai isä on yhä äiti ja isä. Vanhempansa menettäneet ovat orpoja, mutta äidit ja isät ovat äitejä ja isiä. Kielessämme ei ole olemassa tähän tarkoitukseen omaa sanaa, sillä vanhemmuus ei lopu lapsen kuolemaan.</p><p>Yhteiskunta antaa kuitenkin sanoille äiti ja isä omat merkityksensä. Äitiyttä ja isyyttä määritellään erilaisilla lailla ja velvollisuuksilla, koska näin halutaan taata lapsen turvallisuus ja hyvinvointi. Yhteiskunta haluaa varmistaa, että joku on lapsesta vastuussa. Lähtökohtaisesti vanhemmiksi luetaan ne ihmiset, jotka ovat lapsen saattaneet alulle. Äitiys ja isyys ei kuitenkaan ole vain kiinni lakipykälistä tai geeneistä.</p><p>Perheitä on erilaisia, ja me voimme kokea perhesuhteemme hyvin eri tavoin. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsella on useampi äiti tai useampi isä. Adoptioperheissä on päivänselvää, että&nbsp;äitiydessä tai isyydessä ei ole kyse vain biologista, vaan kahden ihmisen välisestä suhteesta. Myös sijaisperheissä lapset ja vanhemmat ovat toisilleen perhettä.</p><p>Kansalaisaloite äitiyslaista haluaa taata, että lapsen asema kahden äidin perheissä on turvattu jo ennen lapsen syntymää. Kun ei-synnyttävä äiti tunnustaa äitiytensä jo ennen lapsen syntymää, on lapsen juridinen asema turvatumpi. Näin esimerkiksi siinä karmaisevassa tilanteessa, että synnyttävä äiti menehtyy synnytyksessä, on lapsella myös hänet jo tunnustanut äiti. Kahden äidin perheen ei tarvitse käydä läpi nöyryyttävää ja pitkää adoptioprosessia, jotta lapsen äiti saa adoptoida oman lapsensa omaksi juridiseksi lapsekseen.</p><p>Kahden äidin perheissä äidit eivät kuitenkaan tarvitse yhteiskunnan lupaa äitiyteensä. Lapsi ja äiti kyllä tietävät suhteensa laadun. Lapsi tunnistaa häntä rakastavat ja hänestä huolehtivat vanhemmat.</p><p>Mutta kahden äidin perheet ja kaikki muutkin &ldquo;ydinperheestä&rdquo; poikkeavat perheet tarvitsevat yhteiskunnan tunnustuksen perheelleen, jotta heitä ei syrjitä tai lasta ei aseteta epätasa-arvoiseen asemaan. Äitiys ei synny vain juridisesta asemasta. Lailla emme voi taata rakkautta, hyvää vanhemmuutta tai pysyvää perhettä, mutta voimme pitää huolen, että mahdollisimman monella lapsella on yhdenvertaiset oikeudet ja asema jo ennen syntymäänsä.</p><p>Äitiyslain säätäminen on lapsen edun ja oikeuksien puolustamista. Sen vastustaminen osoittaa sydämettömyyttä erilaisia perheitä ja heidän lapsiaan kohtaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mistä tietää, että vanhemmuus on jotain aivan ainutlaatuista? Esimerkiksi siitä, että lapsensa menettänyt äiti tai isä on yhä äiti ja isä. Vanhempansa menettäneet ovat orpoja, mutta äidit ja isät ovat äitejä ja isiä. Kielessämme ei ole olemassa tähän tarkoitukseen omaa sanaa, sillä vanhemmuus ei lopu lapsen kuolemaan.

Yhteiskunta antaa kuitenkin sanoille äiti ja isä omat merkityksensä. Äitiyttä ja isyyttä määritellään erilaisilla lailla ja velvollisuuksilla, koska näin halutaan taata lapsen turvallisuus ja hyvinvointi. Yhteiskunta haluaa varmistaa, että joku on lapsesta vastuussa. Lähtökohtaisesti vanhemmiksi luetaan ne ihmiset, jotka ovat lapsen saattaneet alulle. Äitiys ja isyys ei kuitenkaan ole vain kiinni lakipykälistä tai geeneistä.

Perheitä on erilaisia, ja me voimme kokea perhesuhteemme hyvin eri tavoin. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsella on useampi äiti tai useampi isä. Adoptioperheissä on päivänselvää, että äitiydessä tai isyydessä ei ole kyse vain biologista, vaan kahden ihmisen välisestä suhteesta. Myös sijaisperheissä lapset ja vanhemmat ovat toisilleen perhettä.

Kansalaisaloite äitiyslaista haluaa taata, että lapsen asema kahden äidin perheissä on turvattu jo ennen lapsen syntymää. Kun ei-synnyttävä äiti tunnustaa äitiytensä jo ennen lapsen syntymää, on lapsen juridinen asema turvatumpi. Näin esimerkiksi siinä karmaisevassa tilanteessa, että synnyttävä äiti menehtyy synnytyksessä, on lapsella myös hänet jo tunnustanut äiti. Kahden äidin perheen ei tarvitse käydä läpi nöyryyttävää ja pitkää adoptioprosessia, jotta lapsen äiti saa adoptoida oman lapsensa omaksi juridiseksi lapsekseen.

Kahden äidin perheissä äidit eivät kuitenkaan tarvitse yhteiskunnan lupaa äitiyteensä. Lapsi ja äiti kyllä tietävät suhteensa laadun. Lapsi tunnistaa häntä rakastavat ja hänestä huolehtivat vanhemmat.

Mutta kahden äidin perheet ja kaikki muutkin “ydinperheestä” poikkeavat perheet tarvitsevat yhteiskunnan tunnustuksen perheelleen, jotta heitä ei syrjitä tai lasta ei aseteta epätasa-arvoiseen asemaan. Äitiys ei synny vain juridisesta asemasta. Lailla emme voi taata rakkautta, hyvää vanhemmuutta tai pysyvää perhettä, mutta voimme pitää huolen, että mahdollisimman monella lapsella on yhdenvertaiset oikeudet ja asema jo ennen syntymäänsä.

Äitiyslain säätäminen on lapsen edun ja oikeuksien puolustamista. Sen vastustaminen osoittaa sydämettömyyttä erilaisia perheitä ja heidän lapsiaan kohtaan.

 

]]>
52 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251156-vanhemmuus-ei-kysy-yhteiskunnan-lupaa#comments äitiyslaki Eduskunta Kansalaisaloite Monimuotoiset perheet Vanhemmuus Mon, 19 Feb 2018 19:38:01 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251156-vanhemmuus-ei-kysy-yhteiskunnan-lupaa
Teen kaikkeni sinun puolestasi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi <p>Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.</p><p>Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?</p><p>Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.</p><p>Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.

Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?

Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.

Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.

]]>
0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi#comments Arvot Lapset Perhe Vanhemmuus Fri, 02 Feb 2018 18:07:04 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi
Lasten lisääntynyt aggressio otettava vakavasti http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249491-lasten-lisaantynyt-aggressio-otettava-vakavasti <p>Se, miten lapsemme voivat tänään, kertoo minkälainen huominen meitä odottaa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan pitelemättömästi aggressiivisia lapsia on yhä enemmän. Jopa 37 % varhaiskasvattajista kertoo kokeneensa fyysistä väkivaltaa työssään. Mistä lasten kasvava pahoinvointi johtuu?</p><p>Kasvatusalan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pienet lapset ovat liian pitkiä päiviä liian suurissa ryhmissä. Liian aikaisin päivähoitoon viedyn lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hänen stressitasonsa nousee. Hän ei kykene keskittymään leikkiin tai ympäristön tutkimiseen, sillä hänen energiansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy keskittymishäiriöinä, aggressiivisuutena, itkuisuutena tai huomion hakemisena.</p><p>Päiväkodeissa suuret ryhmät, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemen mukaan lapsen kokema stressi näkyy kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja. Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.</p><p>Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen mukaan pieni (alle 3v.) lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta tai vaihtuvilta aikuisilta.&nbsp; Hänen mielestään erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia.</p><p>Työelämän sanelemat pitkät päiväkotipäivät saavat aikaan pahoinvointia, varoittaa Rusanen. 20 tuntia viikossa riittää oppimisen ja sosiaalisten suhteiden kannalta - sitä pitäisikin suhteuttaa peruskoulun ensimmäisten luokkien tuntikehykseen.</p><p>Rusanen on huolissaan siitä, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa ei ole huomioitu turvallisen kiintymysmallin kehittymistä. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa kolmen ensimmäisen vuoden aikana kun lapsen tarpeisiin vastataan riittävän oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti. Lapsi kokee, että viesteihini vastataan ja minusta huolehditaan. Lastenpsykiatrian professori Hanna Ebelingin mukaan osa lasten levottomuudesta johtuu aikuisen huomion puutteesta.</p><p>Perheiden entistä vaikeammat elämäntilanteet heijastuvat vääjäämättä päiväkotiin. Mutta myös hyvinvoivien perheiden lasten oireilu on lisääntynyt. Yhtenä syynä pidetään lisääntyviä älylaitteita ja lapsen unirytmin häiriintymistä.</p><p>Alan ammattilaiset kokevatkin, että koulutuksen antamat keinot eivät enää riitä lisääntyneen aggression hallinnassa. Kasvatusta ei voi määräänsä enempää ulkoistaa ammattilaisille. Riskivanhemmuuden tukeminen, erityislasten varhainen tuki ja ennen kaikkea perheiden erilaisia tarpeita ja elämäntilanteita palvelevat hoitomuodot. Kotihoito on erittäin kustannustehokasta ja sen pitää olla realistinen vaihtoehto alle 3-vuotiaille. Näin vapautuu paikkoja sitä kipeämmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä ilman lisäkustannuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Se, miten lapsemme voivat tänään, kertoo minkälainen huominen meitä odottaa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan pitelemättömästi aggressiivisia lapsia on yhä enemmän. Jopa 37 % varhaiskasvattajista kertoo kokeneensa fyysistä väkivaltaa työssään. Mistä lasten kasvava pahoinvointi johtuu?

Kasvatusalan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pienet lapset ovat liian pitkiä päiviä liian suurissa ryhmissä. Liian aikaisin päivähoitoon viedyn lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hänen stressitasonsa nousee. Hän ei kykene keskittymään leikkiin tai ympäristön tutkimiseen, sillä hänen energiansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy keskittymishäiriöinä, aggressiivisuutena, itkuisuutena tai huomion hakemisena.

Päiväkodeissa suuret ryhmät, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemen mukaan lapsen kokema stressi näkyy kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja. Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.

Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen mukaan pieni (alle 3v.) lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta tai vaihtuvilta aikuisilta.  Hänen mielestään erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia.

Työelämän sanelemat pitkät päiväkotipäivät saavat aikaan pahoinvointia, varoittaa Rusanen. 20 tuntia viikossa riittää oppimisen ja sosiaalisten suhteiden kannalta - sitä pitäisikin suhteuttaa peruskoulun ensimmäisten luokkien tuntikehykseen.

Rusanen on huolissaan siitä, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa ei ole huomioitu turvallisen kiintymysmallin kehittymistä. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa kolmen ensimmäisen vuoden aikana kun lapsen tarpeisiin vastataan riittävän oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti. Lapsi kokee, että viesteihini vastataan ja minusta huolehditaan. Lastenpsykiatrian professori Hanna Ebelingin mukaan osa lasten levottomuudesta johtuu aikuisen huomion puutteesta.

Perheiden entistä vaikeammat elämäntilanteet heijastuvat vääjäämättä päiväkotiin. Mutta myös hyvinvoivien perheiden lasten oireilu on lisääntynyt. Yhtenä syynä pidetään lisääntyviä älylaitteita ja lapsen unirytmin häiriintymistä.

Alan ammattilaiset kokevatkin, että koulutuksen antamat keinot eivät enää riitä lisääntyneen aggression hallinnassa. Kasvatusta ei voi määräänsä enempää ulkoistaa ammattilaisille. Riskivanhemmuuden tukeminen, erityislasten varhainen tuki ja ennen kaikkea perheiden erilaisia tarpeita ja elämäntilanteita palvelevat hoitomuodot. Kotihoito on erittäin kustannustehokasta ja sen pitää olla realistinen vaihtoehto alle 3-vuotiaille. Näin vapautuu paikkoja sitä kipeämmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä ilman lisäkustannuksia.

]]>
4 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249491-lasten-lisaantynyt-aggressio-otettava-vakavasti#comments Lapset Lasten aggressiivisuus Vanhemmuus Varhaiskasvatus Sun, 21 Jan 2018 07:46:23 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249491-lasten-lisaantynyt-aggressio-otettava-vakavasti
Kehitysvammaisilla on yhdenvertainen oikeus perustaa perhe http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244095-kehitysvammaisilla-on-yhdenvertainen-oikeus-perustaa-perhe <p>Yhdistyneiden kansakuntien<a href="http://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/vammaisten_oikeudet_2016_net.pdf"> vammaissopimuksen </a>23. artiklan perusteella kehitysvammaisilla ihmisillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus perustaa perhe, päättää lastensa lukumäärästä ja säilyttää lisääntymiskykynsä :</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;<strong>&quot;Kodin ja perheen kunnioittaminen </strong></p> <p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp;1. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet, joilla poistetaan vammaisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä kaikissa avioliittoon, perheeseen, vanhemmuuteen ja henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvissä asioissa yhdenvertaisesti muiden kanssa, varmistaakseen, että: </strong></p> <p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp;a) tunnustetaan kaikkien avioliittoikäisten vammaisten henkilöiden oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe sitä aikovien puolisoiden vapaan ja täyden suostumuksen perusteella;&nbsp;</strong></p> <p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp;b) tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeudet päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä ja ikäerosta ja saada ikänsä mukaista tietoa ja lisääntymisterveys- ja perhesuunnitteluvalistusta, ja annetaan tarvittavat keinot näiden oikeuksien käyttämiseen; </strong></p> <p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp;c) vammaiset henkilöt, mukaan lukien lapset, säilyttävät hedelmällisyytensä yhdenvertaisesti muiden kanssa&quot;</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Myös UNICEF:n Lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi on ratifioinut, korostaa sopimusvaltioiden velvollisuutta ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa ominaisuuksiin.</p> <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;&quot;</p> <ol><li><strong>Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.</strong></li><li><strong>Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.&quot;</strong></li></ol> <p>&nbsp;</p> <p>Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman<u><a href="https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/lapset-perheet/vanhempien-oppimiseen-liittyvat-vaikeudet-ja-kehitysvammaisuus"> Vammaispalvelujen käsikirjan verkkoversiossa</a></u> käsitellään yksityiskohtaisemmin vammaisten vanhempien kohtaamia arjen haasteita, esitellään erilaisia vammaisten vanhemmoimille&nbsp; perheillä tarjolla olevia tukipalveluita sekä annetaan vinkkejä vammaispalvelutyön piirissä toimiville henkilöille vammaisen henkilön vanhemmuuden tukemisessa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdistyneiden kansakuntien vammaissopimuksen 23. artiklan perusteella kehitysvammaisilla ihmisillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus perustaa perhe, päättää lastensa lukumäärästä ja säilyttää lisääntymiskykynsä :

 

     "Kodin ja perheen kunnioittaminen

     1. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet, joilla poistetaan vammaisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä kaikissa avioliittoon, perheeseen, vanhemmuuteen ja henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvissä asioissa yhdenvertaisesti muiden kanssa, varmistaakseen, että:

     a) tunnustetaan kaikkien avioliittoikäisten vammaisten henkilöiden oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe sitä aikovien puolisoiden vapaan ja täyden suostumuksen perusteella; 

     b) tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeudet päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä ja ikäerosta ja saada ikänsä mukaista tietoa ja lisääntymisterveys- ja perhesuunnitteluvalistusta, ja annetaan tarvittavat keinot näiden oikeuksien käyttämiseen;

     c) vammaiset henkilöt, mukaan lukien lapset, säilyttävät hedelmällisyytensä yhdenvertaisesti muiden kanssa"

 

Myös UNICEF:n Lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi on ratifioinut, korostaa sopimusvaltioiden velvollisuutta ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa ominaisuuksiin.

     "

  1. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
  2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin."

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman Vammaispalvelujen käsikirjan verkkoversiossa käsitellään yksityiskohtaisemmin vammaisten vanhempien kohtaamia arjen haasteita, esitellään erilaisia vammaisten vanhemmoimille  perheillä tarjolla olevia tukipalveluita sekä annetaan vinkkejä vammaispalvelutyön piirissä toimiville henkilöille vammaisen henkilön vanhemmuuden tukemisessa.

 

 

 

 

 

]]>
7 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244095-kehitysvammaisilla-on-yhdenvertainen-oikeus-perustaa-perhe#comments Vanhemmuus Sun, 08 Oct 2017 06:56:46 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244095-kehitysvammaisilla-on-yhdenvertainen-oikeus-perustaa-perhe
Kaksi äitiä - eräs variaatio http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243654-kaksi-aitia-eras-variaatio <p>Eduskunnassa viime hetken viimeistelyä vaille oleva laki äitiyden määräytymisestä on kirvoittanut hienoisen protestin konservatiivisiin näkemyksiin ihastuneiden piirissä - on väitetty mm. että tuleva ns. äitiyslaki sekoittaisi jollain mystisellä tavalla vastaavan mystisesti ihmisen moraalia rakentavan &nbsp;luonnonoikeuden rakenteen, järkyttäisi pahemman kerran yhteiskuntarauhaa ja ompa esitetty myös väitteitä, joiden &nbsp;mukaan koko äitiyslaki on ihan tyhmä,koska &quot;ainoastaan lapsen synnyttänyt henkilö on lapsen aito ja oikea biologinen &nbsp;äiti ja äidin kulloisetkin naispuoliset asuinkumppanit ovat korkeintaan lapseen sukulaisuussuhdetta muodostamattomia kasvattivanhempia tai muita kumminkaimoja &nbsp;ja keinohedelmöitys lahjoitussiittiöillä on &nbsp;muutenkin rikos lasta &nbsp;kohtaan, koska lapsella on Lapsen oikeuksien sopimuksen seitsemännen artiklan perusteella oikeus molempiin vanhempiinsa&quot;.<br /><br />​Melko tunteikkaita ja arvottavia väittämiä siis.<br /><br />​Väittämien totuusarvoa&nbsp;voi onneksi &nbsp;aina koetella &nbsp;jollain tosielämän totuustestillä, vaikkapa siis yleisesti käytetyllä&nbsp;komplementaarisella &nbsp;korrespondenssiteorialla, jonka mukaan väite on suurella todennäköisyydellä epätosi, jos sitä vastaava vastakkainen tosiasia on olemassa :)<br /><br />​No, tosielämän esimerkkinä voidaan käyttää tilannetta, jossa avioliitossa elävä naispari, jonka muodostavat Merja ja transtaustainen MIrja, päättää hankkia yhteisen lapsen hedelmöityshoidoilla käyttäen inseminaatiossa avukseen Mirjan aikoinaan spermapankkiin taltioimia pakastettuja siittiöitä. Hoidot onnistuvat tietenkin &nbsp;odotusten mukaisesti - Merja tulee siis raskaaksi ja synnyttää noin yhdeksän kuukauden kuluttua terveen lapsen, jolloin voidaan todeta, että syntyneen lapsen molemmat biologiset vanhemmat ovat naisia ja että syntyvä lapsi tuntee molemmat vanhempansa ja on heidän hoidettavanaan&nbsp;ja siten yllä esitetty väittämä siitä, että koko äitiyslaki olisi tyhmä lainausmerkkeihin sijoitettuine perusteluineen&nbsp;on&nbsp;komplementaarisen &nbsp;korrespondenssiteorian sääntöjen mukaan suurella todennäköisyydellä epätosi.&nbsp; m.o.t.<br /><br />&nbsp;</p> <p><br /><br /><br /><br />&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnassa viime hetken viimeistelyä vaille oleva laki äitiyden määräytymisestä on kirvoittanut hienoisen protestin konservatiivisiin näkemyksiin ihastuneiden piirissä - on väitetty mm. että tuleva ns. äitiyslaki sekoittaisi jollain mystisellä tavalla vastaavan mystisesti ihmisen moraalia rakentavan  luonnonoikeuden rakenteen, järkyttäisi pahemman kerran yhteiskuntarauhaa ja ompa esitetty myös väitteitä, joiden  mukaan koko äitiyslaki on ihan tyhmä,koska "ainoastaan lapsen synnyttänyt henkilö on lapsen aito ja oikea biologinen  äiti ja äidin kulloisetkin naispuoliset asuinkumppanit ovat korkeintaan lapseen sukulaisuussuhdetta muodostamattomia kasvattivanhempia tai muita kumminkaimoja  ja keinohedelmöitys lahjoitussiittiöillä on  muutenkin rikos lasta  kohtaan, koska lapsella on Lapsen oikeuksien sopimuksen seitsemännen artiklan perusteella oikeus molempiin vanhempiinsa".

​Melko tunteikkaita ja arvottavia väittämiä siis.

​Väittämien totuusarvoa voi onneksi  aina koetella  jollain tosielämän totuustestillä, vaikkapa siis yleisesti käytetyllä komplementaarisella  korrespondenssiteorialla, jonka mukaan väite on suurella todennäköisyydellä epätosi, jos sitä vastaava vastakkainen tosiasia on olemassa :)

​No, tosielämän esimerkkinä voidaan käyttää tilannetta, jossa avioliitossa elävä naispari, jonka muodostavat Merja ja transtaustainen MIrja, päättää hankkia yhteisen lapsen hedelmöityshoidoilla käyttäen inseminaatiossa avukseen Mirjan aikoinaan spermapankkiin taltioimia pakastettuja siittiöitä. Hoidot onnistuvat tietenkin  odotusten mukaisesti - Merja tulee siis raskaaksi ja synnyttää noin yhdeksän kuukauden kuluttua terveen lapsen, jolloin voidaan todeta, että syntyneen lapsen molemmat biologiset vanhemmat ovat naisia ja että syntyvä lapsi tuntee molemmat vanhempansa ja on heidän hoidettavanaan ja siten yllä esitetty väittämä siitä, että koko äitiyslaki olisi tyhmä lainausmerkkeihin sijoitettuine perusteluineen on komplementaarisen  korrespondenssiteorian sääntöjen mukaan suurella todennäköisyydellä epätosi.  m.o.t.

 





 

 

]]>
21 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243654-kaksi-aitia-eras-variaatio#comments Äitiys Vanhemmuus Fri, 29 Sep 2017 16:40:05 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243654-kaksi-aitia-eras-variaatio
Hyvä vanhemmuus ei voi olla kokemuksena 10! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242360-hyva-vanhemmuus-ei-voi-olla-kokemuksena-10 <p><strong>Vanhemmuudessa</strong> kokee usein riittämättömyyden kokemuksia ja epäilyjä omaa osaamistaan kohtaan kasvattajana.</p><p>Voisin silti vakuuttaa, että pienetkin rakkaudelliset eleet omilta vanhemmilta voivat olla todella arvokasta oppia elämästä.&nbsp;Äiti voi paistaa väsymyksestään huolimatta esimerkiksi lihapullia tai valmistella joulua ja isä voi kehua poikaansa jotenkin odottamattomalla tavalla. Näiden pieniltä vaikuttavien vanhempien rakkaudellisten tekojen ja sanojen merkitys voi olla lapselle todella suuri asia koko läpi elämän.</p><p>Ole vanhempana läsnä, kannusta ja helli lastasi ainakin välillä ja lapsi saattaa kasvaa ihan hyvinkin humaania arvopohjaa arvostavaksi ihmiseksi. Olemme kaikki vanhempina vajavaisia, mutta se on osa elämää, että lapsi tajuaa elämän olevan muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja oman tahdon mukaan elämistä. Lapsi vaistoaa kyllä milloin vanhempi on läsnä hänen elämässään, vaikka vanhempana kokisitkin riittämättömyyden tunteita väsyneenä. </p><p>Elämä ei pidä olla suojatussa pumpulissa vellomista, vaan osa kasvatusta olisi parhaimmillaan opettaa lapselle myös pettymystensietokykyä. Vanhempi joka vilpittömästi yrittää ja ajattelee lastaan on aina parempi kuin vanhempi, joka tekee lapsen kanssa kivoja asioita vain ilmoittaakseen niitä muille kanssaihmisille. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan heillä on usein jo varhaisella ikää suuri ymmärrys ainakin omien vanhempien tunnereaktioita kohtaan. </p><p>Koskettavaa ajatella, että moni vanhempi vielä tälläkin aikakaudella laittaa itsensä armottomasti likoon omien lastensa puolesta, vaikka muun sosiaalisen ympäristön tarjoama tuki voisi olla monella perheellä paljon paremmalla tasolla. Pidetään huoli lapsista ja haluan muistuttaa, että pienet teot voivat kompensoida myös monia ylilyöntejä, vaikka kukaan rakkaudessa elävä vanhempi ei halua kaltoinkohdella omia lapsiaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhemmuudessa kokee usein riittämättömyyden kokemuksia ja epäilyjä omaa osaamistaan kohtaan kasvattajana.

Voisin silti vakuuttaa, että pienetkin rakkaudelliset eleet omilta vanhemmilta voivat olla todella arvokasta oppia elämästä. Äiti voi paistaa väsymyksestään huolimatta esimerkiksi lihapullia tai valmistella joulua ja isä voi kehua poikaansa jotenkin odottamattomalla tavalla. Näiden pieniltä vaikuttavien vanhempien rakkaudellisten tekojen ja sanojen merkitys voi olla lapselle todella suuri asia koko läpi elämän.

Ole vanhempana läsnä, kannusta ja helli lastasi ainakin välillä ja lapsi saattaa kasvaa ihan hyvinkin humaania arvopohjaa arvostavaksi ihmiseksi. Olemme kaikki vanhempina vajavaisia, mutta se on osa elämää, että lapsi tajuaa elämän olevan muutakin kuin yltäkylläisyyttä ja oman tahdon mukaan elämistä. Lapsi vaistoaa kyllä milloin vanhempi on läsnä hänen elämässään, vaikka vanhempana kokisitkin riittämättömyyden tunteita väsyneenä.

Elämä ei pidä olla suojatussa pumpulissa vellomista, vaan osa kasvatusta olisi parhaimmillaan opettaa lapselle myös pettymystensietokykyä. Vanhempi joka vilpittömästi yrittää ja ajattelee lastaan on aina parempi kuin vanhempi, joka tekee lapsen kanssa kivoja asioita vain ilmoittaakseen niitä muille kanssaihmisille. Lapset eivät ole tyhmiä, vaan heillä on usein jo varhaisella ikää suuri ymmärrys ainakin omien vanhempien tunnereaktioita kohtaan.

Koskettavaa ajatella, että moni vanhempi vielä tälläkin aikakaudella laittaa itsensä armottomasti likoon omien lastensa puolesta, vaikka muun sosiaalisen ympäristön tarjoama tuki voisi olla monella perheellä paljon paremmalla tasolla. Pidetään huoli lapsista ja haluan muistuttaa, että pienet teot voivat kompensoida myös monia ylilyöntejä, vaikka kukaan rakkaudessa elävä vanhempi ei halua kaltoinkohdella omia lapsiaan.

 

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242360-hyva-vanhemmuus-ei-voi-olla-kokemuksena-10#comments Hyvä yhteiskunta Lapset Vanhemmuus Mon, 04 Sep 2017 19:11:49 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242360-hyva-vanhemmuus-ei-voi-olla-kokemuksena-10
Limuviinat haastaa vanhemmat! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238980-limuviinat-haastaa-vanhemmat <p><strong>Limuviinat&nbsp;</strong>tulee kauppoihin takaisin sitten 1990-luvun lopun. Onko nyt tarkkaan mietitty, että <strong>miksi limuviinat aikoinaan kiellettiin ja olisiko limuviinoille tärkeää asettaa 18 ikävuoden ostoikäraja?</strong></p><p>Nelosoluen ja vastaavien vahvuisten alkoholien myynnin vapauttamista ruokakauppaan olen kannattanut, mutta limuviinat hieman mietityttävät. <strong>Mitä mieltä sinä olet etenkin jos olet alaikäisten lasten vanhempi?</strong></p><p>Muualla netissä:</p><p><em><strong>&quot;Limuviinan myynti nuorille kielletään&quot;</strong></em></p><p><a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003622412.htm" title="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003622412.htm">http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003622412.htm</a></p><p><em><strong>&quot;Alkoholilain uudistuksesta syntyi sopu: Hallitus esittää limuviinojen tuomista ruokakauppoihin&quot;</strong></em></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9681755" title="https://yle.fi/uutiset/3-9681755">https://yle.fi/uutiset/3-9681755</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Limuviinat tulee kauppoihin takaisin sitten 1990-luvun lopun. Onko nyt tarkkaan mietitty, että miksi limuviinat aikoinaan kiellettiin ja olisiko limuviinoille tärkeää asettaa 18 ikävuoden ostoikäraja?

Nelosoluen ja vastaavien vahvuisten alkoholien myynnin vapauttamista ruokakauppaan olen kannattanut, mutta limuviinat hieman mietityttävät. Mitä mieltä sinä olet etenkin jos olet alaikäisten lasten vanhempi?

Muualla netissä:

"Limuviinan myynti nuorille kielletään"

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003622412.htm

"Alkoholilain uudistuksesta syntyi sopu: Hallitus esittää limuviinojen tuomista ruokakauppoihin"

https://yle.fi/uutiset/3-9681755

]]>
26 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238980-limuviinat-haastaa-vanhemmat#comments Alkoholi Alkoholilainsäädännön uudistus Lapset Limuviinat Vanhemmuus Tue, 20 Jun 2017 17:35:29 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238980-limuviinat-haastaa-vanhemmat
Sukupuolittava äitienpäivä http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235599-sukupuolittava-aitienpaiva <p>Meinasin ensin tehdä tähän jonkun vaalianalyysin, mutta enpä vielä jaksa, numerot vilkkuvat omienkin jäljiltä silmissä ja en ollut edes ehdolla. Koitan kuitenkin saada jotain järkeä tulokseen tahollani, enkä usko että Kuopion kokoomuksen vaalitulos silti täällä juuri ketään sen enempää kiinnostaa, jos kohta valtakunnallistakin pidetään torjuntavoittona.&nbsp;</p><p>Sen sijaan, toukokuun toisena sunnuntaina vietämme jälleen äitienpäivää, mutta eikös tuossa tule roolitettua ja sukupuolitettua niin että tärinä käy? Eipä ole kukaan puhunut niiden isien puolesta jotka haluaisivat äideiksi, mutta eivät voi ja aina vaan pakotetaan isän ja miehen muottiin.&nbsp;</p><p>Että miettikääpä nyt sitä, äitienpäivän syrjivä nimi sekä suurempi merkitys isäinpäivään nähden suorastaan huokuvat sortoa, mutta eipä tutkijoita näytä juuri innostavan.</p><p>Kumma juttu. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meinasin ensin tehdä tähän jonkun vaalianalyysin, mutta enpä vielä jaksa, numerot vilkkuvat omienkin jäljiltä silmissä ja en ollut edes ehdolla. Koitan kuitenkin saada jotain järkeä tulokseen tahollani, enkä usko että Kuopion kokoomuksen vaalitulos silti täällä juuri ketään sen enempää kiinnostaa, jos kohta valtakunnallistakin pidetään torjuntavoittona. 

Sen sijaan, toukokuun toisena sunnuntaina vietämme jälleen äitienpäivää, mutta eikös tuossa tule roolitettua ja sukupuolitettua niin että tärinä käy? Eipä ole kukaan puhunut niiden isien puolesta jotka haluaisivat äideiksi, mutta eivät voi ja aina vaan pakotetaan isän ja miehen muottiin. 

Että miettikääpä nyt sitä, äitienpäivän syrjivä nimi sekä suurempi merkitys isäinpäivään nähden suorastaan huokuvat sortoa, mutta eipä tutkijoita näytä juuri innostavan.

Kumma juttu.  

]]>
8 http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235599-sukupuolittava-aitienpaiva#comments Äitienpäivä Sukupuoliroolit Sukupuolten moninaisuus Vanhemmuus Wed, 12 Apr 2017 17:04:40 +0000 Ilkka Partanen http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235599-sukupuolittava-aitienpaiva
Keitä ne on ne sankarit, jotka tosipaikan tullen pelkäävät? http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235362-keita-ne-on-ne-sankarit-jotka-tosipaikan-tullen-pelkaavat <p>Yksin asuvien sekä sinkkuäitien ja -isien ääni kuuluu päätöksenteossa huonosti. Puhutaan perhepolitiikasta ja perhevapaiden uudistamisesta. Monelle kuntavaaliehdokkaalle tärkeä teema on lapsiperheen arki. Harvoin kuulee&nbsp;puhuttavat eronneiden vanhempien tai itsekseen&nbsp;asuvien hyvinvoinnin&nbsp;parantamisesta.</p><p>Keitä ovat ne sankarit, joiden ääntä ei huomioida? Vähän alle puolet suomalaisista elää yhden aikuisen taloudessa. Kasvava sinkkutrendi yhdistää nuoria ja vanhoja &ndash; yli 65- ja alle 35-vuotiailla yksin asuminen yleistyy nopeimmin. Etenkin pääkaupunkiseudulla pienet kodit&nbsp;ovat kysytympiä kuin suuret&nbsp;perheasunnot. Nuorista ja eläkeläisistä moni asuu itsekseen ja ihmettelee, miksi kaupoissa tuotteet pakataan nykyään perhepakkauksiin. Avioerotilastojen valossa Suomessa asuu yhä enemmän myös sinkkuäitejä ja -isiä. Arki on hyvin erilaista yhden aikuisen perheissä. Pienten lasten osa-aika isät ja yhteishuoltajaäidit tietävät, että pitkille työpäiville ja aikuisten vapaa-ajalle on aikaa vain niinä päivinä, kun lapsen asumisvuoro on ex-puolison luona. Muu aika on kiireistä selviytymistä arjesta, josta vastuu kannetaan yksin. Elämä yhden aikuisen taloudessa tulee kalliiksi.</p><p>Keitä ovat ne sankarinaiset, jotka kasvattavat lapsensa täysin yksin? Suomessa on lähes 120 000 yksinhuoltajaa, joista suurin osa on äitejä.&nbsp;Läheskään kaikki yksinhuoltajat eivät elä sosiaalituen varassa, vaan tekevät kahta työtä, jotta voivat kantaa taloudellisen vastuunsa. Päivähoidon kustannukset ovat jo keskituloluokan yläpäässä saman suuruiset kuin hyvätuloisilla puolisoilla. Entä keitä ovat ne sankarimiehet, jotka erotessaan joutuvat sopeutumaan&nbsp;vähenevään yhteiseen aikaan&nbsp;lastensa kanssa? Tai isät, jotka taistelevat elatusmaksujen määrästä? Etävanhemmuus voi tuntua epätasa-arvovanhemmuudelta. Keitä sitten ovat ne sankarit, jotka asuvat vain itsekseen? Useat työssä käyvät sinkkuystäväni eivät juurikaan käytä julkisia palveluita. On maksettava korkeita veroja saamatta&nbsp;niille tarpeeksi vastinetta. Esitän saman kysymyksen, jonka olen kuullut monta kertaa: &rdquo;kuka ajaa sinkkujen asiaa?&rdquo;.</p><p>Sellaiset sankarinaiset- ja miehet ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kuinka moni nykypäättäjistä ymmärtää elämää yhden aikuisen kodissa?&nbsp;Tällä viikolla uutisoitiin, että päättäjien keski-ikä on noin 50 vuotta. Etenkin alle 35-vuotiaita nuoria aikuisia ja pienen lapsen sinkkuvanhempia on päättäjien joukossa hyvin vähän. Kuntapolitiikassa päätetään arkisista asioista. &rdquo;It takes one to know one&rdquo; &ndash; vain yksin asuva vanhempi tuntee yksin asuvan vanhemman tarpeet. Ja vain yksin asuva&nbsp;tietää, mitä yksin asuva kaipaa.</p><p>On tärkeää, että työpaikan ja päiväkodin välillä pääsee liikkumaan mahdollisimman nopeasti, ettei lapsen hoitopäivä pitene liiaksi. On tärkeää, että varhaiskasvatus, harrastukset ja koulu sopii yhteen työelämän aikataulujen kanssa. On tärkeää, että erotilanteessa on tarjolla apua, jotta lasten asioista voidaan sopia hyvässä&nbsp;yhteishengessä. On tärkeää, että terveydenhoito ja erityistuki tulee kotiin, kun liikkuminen sieltä pois on haastavaa. On tärkeää, että on tarjolla liikunta- ja kulttuuriharrastuksia, joihin jokaisella on mahdollisuus osallistua. On tärkeää, että rakennetaan energiatehokkaita korkeita taloja&nbsp;ja luodaan työtä, jotta eläminen olisi edullisempaa myös yhden aikuisen taloudessa.</p><p>Tapasin eilen ikänsä demarina eläneen naisen, joka haluaa muutosta. Hän aikoo nyt äänestää kokoomuslaista naista. Kun halutaan muutosta, on muutettava käyttäytymistä. Mitäpä jos sinäkin olisit rohkea - korottaisit äänesi ja antaisit sen tällä kertaa 35-vuotiaalle&nbsp;sinkkumammalle?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksin asuvien sekä sinkkuäitien ja -isien ääni kuuluu päätöksenteossa huonosti. Puhutaan perhepolitiikasta ja perhevapaiden uudistamisesta. Monelle kuntavaaliehdokkaalle tärkeä teema on lapsiperheen arki. Harvoin kuulee puhuttavat eronneiden vanhempien tai itsekseen asuvien hyvinvoinnin parantamisesta.

Keitä ovat ne sankarit, joiden ääntä ei huomioida? Vähän alle puolet suomalaisista elää yhden aikuisen taloudessa. Kasvava sinkkutrendi yhdistää nuoria ja vanhoja – yli 65- ja alle 35-vuotiailla yksin asuminen yleistyy nopeimmin. Etenkin pääkaupunkiseudulla pienet kodit ovat kysytympiä kuin suuret perheasunnot. Nuorista ja eläkeläisistä moni asuu itsekseen ja ihmettelee, miksi kaupoissa tuotteet pakataan nykyään perhepakkauksiin. Avioerotilastojen valossa Suomessa asuu yhä enemmän myös sinkkuäitejä ja -isiä. Arki on hyvin erilaista yhden aikuisen perheissä. Pienten lasten osa-aika isät ja yhteishuoltajaäidit tietävät, että pitkille työpäiville ja aikuisten vapaa-ajalle on aikaa vain niinä päivinä, kun lapsen asumisvuoro on ex-puolison luona. Muu aika on kiireistä selviytymistä arjesta, josta vastuu kannetaan yksin. Elämä yhden aikuisen taloudessa tulee kalliiksi.

Keitä ovat ne sankarinaiset, jotka kasvattavat lapsensa täysin yksin? Suomessa on lähes 120 000 yksinhuoltajaa, joista suurin osa on äitejä. Läheskään kaikki yksinhuoltajat eivät elä sosiaalituen varassa, vaan tekevät kahta työtä, jotta voivat kantaa taloudellisen vastuunsa. Päivähoidon kustannukset ovat jo keskituloluokan yläpäässä saman suuruiset kuin hyvätuloisilla puolisoilla. Entä keitä ovat ne sankarimiehet, jotka erotessaan joutuvat sopeutumaan vähenevään yhteiseen aikaan lastensa kanssa? Tai isät, jotka taistelevat elatusmaksujen määrästä? Etävanhemmuus voi tuntua epätasa-arvovanhemmuudelta. Keitä sitten ovat ne sankarit, jotka asuvat vain itsekseen? Useat työssä käyvät sinkkuystäväni eivät juurikaan käytä julkisia palveluita. On maksettava korkeita veroja saamatta niille tarpeeksi vastinetta. Esitän saman kysymyksen, jonka olen kuullut monta kertaa: ”kuka ajaa sinkkujen asiaa?”.

Sellaiset sankarinaiset- ja miehet ansaitsevat tulla kuulluiksi. Kuinka moni nykypäättäjistä ymmärtää elämää yhden aikuisen kodissa? Tällä viikolla uutisoitiin, että päättäjien keski-ikä on noin 50 vuotta. Etenkin alle 35-vuotiaita nuoria aikuisia ja pienen lapsen sinkkuvanhempia on päättäjien joukossa hyvin vähän. Kuntapolitiikassa päätetään arkisista asioista. ”It takes one to know one” – vain yksin asuva vanhempi tuntee yksin asuvan vanhemman tarpeet. Ja vain yksin asuva tietää, mitä yksin asuva kaipaa.

On tärkeää, että työpaikan ja päiväkodin välillä pääsee liikkumaan mahdollisimman nopeasti, ettei lapsen hoitopäivä pitene liiaksi. On tärkeää, että varhaiskasvatus, harrastukset ja koulu sopii yhteen työelämän aikataulujen kanssa. On tärkeää, että erotilanteessa on tarjolla apua, jotta lasten asioista voidaan sopia hyvässä yhteishengessä. On tärkeää, että terveydenhoito ja erityistuki tulee kotiin, kun liikkuminen sieltä pois on haastavaa. On tärkeää, että on tarjolla liikunta- ja kulttuuriharrastuksia, joihin jokaisella on mahdollisuus osallistua. On tärkeää, että rakennetaan energiatehokkaita korkeita taloja ja luodaan työtä, jotta eläminen olisi edullisempaa myös yhden aikuisen taloudessa.

Tapasin eilen ikänsä demarina eläneen naisen, joka haluaa muutosta. Hän aikoo nyt äänestää kokoomuslaista naista. Kun halutaan muutosta, on muutettava käyttäytymistä. Mitäpä jos sinäkin olisit rohkea - korottaisit äänesi ja antaisit sen tällä kertaa 35-vuotiaalle sinkkumammalle?

]]>
0 http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235362-keita-ne-on-ne-sankarit-jotka-tosipaikan-tullen-pelkaavat#comments Äänestäminen Eroperhe Sinkkuus Vanhemmuus Yksin asuvat Sat, 08 Apr 2017 16:50:33 +0000 Mirita Saxberg http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235362-keita-ne-on-ne-sankarit-jotka-tosipaikan-tullen-pelkaavat
Lapset ja perheet suurennuslasin alla http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234551-lasten-elamaa <p>Mikä on nyky-yhteiskunnassamme lasten rooli? Entä miten perheitä huomioidaan? Pitääkö perhe-elämää suorittaa? Vaalikoneessakin kysyttiin pitääkö lasten olla uteliaita ja itsenäisiä vai hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko näihin kysymyksiin oikeaa vastausta? Suorittamista painotetaan paljon, kirjoitetaan siitä, miten vaikeaa työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen on. Olen itse sillä kannalla, että lapset ovat niitä joihin pitää panostaa, niin henkilökohtaisella tasolla, mutta myös yhteiskunnallisesti. Itse olen halunnut kasvattaa lapseni niin, että he voivat olla uteliaita sekä myös itsenäisiä.</p><p><br /><br />Lapsen täytyy oppia selviämään maailmassa myös itsenäisesti, mutta sitä ei saavuteta jättämällä lapsi pienenä selviämään yksinään vaikeissa tilanteissa. Moni tuntuu ajattelevan niin, että kun lapsi heitetään syvään veteen, niin kyllä hän oppii pakosta uimaan. No, näihän se ei ole. Lapsi tarvitsee mallia ja apua ja tukea, jotta sen avulla oppii pärjäämään tulevaisuudessa itse. Kun pientä lasta ujostuttaa, hän tarvitsee sylin ja rauhoittelua, jotta hän oppii hyväksymään tunteen ja pääsemään siitä itse yli, omassa tahdissaan. Mikäli lapsi pakotetaan ujona kanssakäymiseen muiden kanssa, se saattaa jopa haitata lapsen itsenäistymistä ja vahvistaa pelkoa muiden ihmisten kohtaamiseen liittyen huonojen kokemusten kautta. Lapsen kanssa tulee kulkea ja mennä lapsen tahdissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten tämän yhdistäminen onnistuu yhteiskunnassamme? Monesti huonosti, sillä päiväkotien resurssit ovat tiukalla ja lapset joudutaan jo hyvin pienenä jättämään hoitoon pelokkaina. Monesti tämä on pakko, mutta lapsen maailma on hyvä tuntea ja ymmärtää lapsen tapa ajatella ja jäsentää maailmaa. Oikeilla resursseilla siirtymä päivähoitoon on mahdollista toteuttaa hyvin. On ehdottoman tärkeää pitää kunnissa kiinni siitä, että päiväkotiryhmät pysyvät pieninä ja työntekijöillä on riittävästi aikaa toiminnan suunnitteluun.&nbsp;</p><p><br /><br />Tällä myös työelämän jousto auttaisi paljon tätä vaihetta. Se hyödyttäisi myös työnantajaa, sillä kun lapsella on hyvä olla, voi vanhempi rauhassa keskittyä omaan työhönsä. Työpaikoille tarvitaan enemmän joustoa, jotta lasten tekemistä ei pelätä ja perheelliset eivät pala heti loppuun. Hyviä keinoja olisi joustavat työajat, mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä tarpeen mukaan, asennemuutosta perheitä ja lapsia kohtaan sekä etätyömahdollisuuksia ja tukea keskellä päivää tapahtuviin lapsen menoihin kuten neuvola tai hammaslääkäri. Kun työnantaja välittää myös lapsesta, on työntekijä sitoutuneempi työhönsä.</p><p><br /><br />Vaalikoneen kysymyksessä toiseksi ääripääksi oli laitettu, että lasten tulee olla hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Hyvä kiintymyssuhde ja turvallinen olo tukevat myös sitä, että lapsi käyttäytyy hyvin ja tottelee. Lapsilla tulee ja menee uhmakausia ja aikuisen tehtävä on olla näinä hetkinä lapsen tukena. Uhmakkuus ei tarkoita sitä, että vanhemmuus olisi epäonnistunut tai lapsessa olisi jotain vikaa. Liian autoritäärinen kasvatus ei toimi, pitää löytää se keskitie.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Perhe-elämää ei tarvitse suorittaa. Perheet tarvitsevat myös paljon aikaa ihan vain olla. Paljon on perheen omalla vastuulla, mutta myös kunnat voivat siihen vaikuttaa mm. lasten harrastuksien ajankohtaan vaikuttamalla tai antamalla varhaista tukea vanhempien jaksamisen tukemiseksi. Hyvä esimerkki on esimerkiksi hyvinkin kevyin perustein tarjottava lapsiperheitten tuki kotiin tai toimivat digitaaliset palvelut nopeisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Lähipäiväkodissa voisi olla iltapäivisin/iltaisin päivystämässä esimerkiksi kerran kuukaudessa sosiaalityöntekijä, lääkäri, terveydenhoitaja jne jotta palvelut olisivat joustavammin savutettavissa ja aina ei vanhemman tarvitsisi olla koko päivää poissa töistä sen takia että voi käydä hakemassa apua.<br />&nbsp;</p><p>Lapset tarvitsevat ennen kaikkea rakkautta, mutta myös selkeitä rajoja!&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä on nyky-yhteiskunnassamme lasten rooli? Entä miten perheitä huomioidaan? Pitääkö perhe-elämää suorittaa? Vaalikoneessakin kysyttiin pitääkö lasten olla uteliaita ja itsenäisiä vai hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia.

 

Onko näihin kysymyksiin oikeaa vastausta? Suorittamista painotetaan paljon, kirjoitetaan siitä, miten vaikeaa työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen on. Olen itse sillä kannalla, että lapset ovat niitä joihin pitää panostaa, niin henkilökohtaisella tasolla, mutta myös yhteiskunnallisesti. Itse olen halunnut kasvattaa lapseni niin, että he voivat olla uteliaita sekä myös itsenäisiä.



Lapsen täytyy oppia selviämään maailmassa myös itsenäisesti, mutta sitä ei saavuteta jättämällä lapsi pienenä selviämään yksinään vaikeissa tilanteissa. Moni tuntuu ajattelevan niin, että kun lapsi heitetään syvään veteen, niin kyllä hän oppii pakosta uimaan. No, näihän se ei ole. Lapsi tarvitsee mallia ja apua ja tukea, jotta sen avulla oppii pärjäämään tulevaisuudessa itse. Kun pientä lasta ujostuttaa, hän tarvitsee sylin ja rauhoittelua, jotta hän oppii hyväksymään tunteen ja pääsemään siitä itse yli, omassa tahdissaan. Mikäli lapsi pakotetaan ujona kanssakäymiseen muiden kanssa, se saattaa jopa haitata lapsen itsenäistymistä ja vahvistaa pelkoa muiden ihmisten kohtaamiseen liittyen huonojen kokemusten kautta. Lapsen kanssa tulee kulkea ja mennä lapsen tahdissa.

 

Miten tämän yhdistäminen onnistuu yhteiskunnassamme? Monesti huonosti, sillä päiväkotien resurssit ovat tiukalla ja lapset joudutaan jo hyvin pienenä jättämään hoitoon pelokkaina. Monesti tämä on pakko, mutta lapsen maailma on hyvä tuntea ja ymmärtää lapsen tapa ajatella ja jäsentää maailmaa. Oikeilla resursseilla siirtymä päivähoitoon on mahdollista toteuttaa hyvin. On ehdottoman tärkeää pitää kunnissa kiinni siitä, että päiväkotiryhmät pysyvät pieninä ja työntekijöillä on riittävästi aikaa toiminnan suunnitteluun. 



Tällä myös työelämän jousto auttaisi paljon tätä vaihetta. Se hyödyttäisi myös työnantajaa, sillä kun lapsella on hyvä olla, voi vanhempi rauhassa keskittyä omaan työhönsä. Työpaikoille tarvitaan enemmän joustoa, jotta lasten tekemistä ei pelätä ja perheelliset eivät pala heti loppuun. Hyviä keinoja olisi joustavat työajat, mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä tarpeen mukaan, asennemuutosta perheitä ja lapsia kohtaan sekä etätyömahdollisuuksia ja tukea keskellä päivää tapahtuviin lapsen menoihin kuten neuvola tai hammaslääkäri. Kun työnantaja välittää myös lapsesta, on työntekijä sitoutuneempi työhönsä.



Vaalikoneen kysymyksessä toiseksi ääripääksi oli laitettu, että lasten tulee olla hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Hyvä kiintymyssuhde ja turvallinen olo tukevat myös sitä, että lapsi käyttäytyy hyvin ja tottelee. Lapsilla tulee ja menee uhmakausia ja aikuisen tehtävä on olla näinä hetkinä lapsen tukena. Uhmakkuus ei tarkoita sitä, että vanhemmuus olisi epäonnistunut tai lapsessa olisi jotain vikaa. Liian autoritäärinen kasvatus ei toimi, pitää löytää se keskitie. 

 

Perhe-elämää ei tarvitse suorittaa. Perheet tarvitsevat myös paljon aikaa ihan vain olla. Paljon on perheen omalla vastuulla, mutta myös kunnat voivat siihen vaikuttaa mm. lasten harrastuksien ajankohtaan vaikuttamalla tai antamalla varhaista tukea vanhempien jaksamisen tukemiseksi. Hyvä esimerkki on esimerkiksi hyvinkin kevyin perustein tarjottava lapsiperheitten tuki kotiin tai toimivat digitaaliset palvelut nopeisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Lähipäiväkodissa voisi olla iltapäivisin/iltaisin päivystämässä esimerkiksi kerran kuukaudessa sosiaalityöntekijä, lääkäri, terveydenhoitaja jne jotta palvelut olisivat joustavammin savutettavissa ja aina ei vanhemman tarvitsisi olla koko päivää poissa töistä sen takia että voi käydä hakemassa apua.
 

Lapset tarvitsevat ennen kaikkea rakkautta, mutta myös selkeitä rajoja! 

]]>
0 http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234551-lasten-elamaa#comments Koulutus Lapset Perhe Vanhemmuus Varhaiskasvatus Arvot 5.3: Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Thu, 30 Mar 2017 08:46:00 +0000 Hanna Hukari http://hannahukari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234551-lasten-elamaa
Vanhemmuuden merkitystä yhteiskunnallisesti ei tule väheksyä http://taruannelindevall.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233728-vanhemmuuden-merkitysta-yhteiskunnallisesti-ei-tule-vaheksya <p>Olen viime viikkoina seurannut tiivistä keskustelua sekä puolesta, että vastaan koskien perhevapaiden uudistusta ja tasa-arvo kysymystä. Onko tasa-arvo sitä, että annamme lapsen vanhemmille mahdollisuuden tehdä oman päätöksensä siitä miten vapaat jaetaan vai naisen suoranaista pakonomaista palauttamista työelämään? Minä peräänkuulutan tässäkin asiassa valinnanvapautta.</p><p>Olen itse tällä hetkellä kolme kuukautisen pojan äitiyslomalla oleva äiti joten aihe on perheelleni ajankohtainen. Meidän perheessä yksityisyrittäjänä toimiva mieheni ei kykene jäämään isyyslomalle. Mikäli hän sulkisi luukkunsa siirtyisivät asiakkaat toiselle palveluntarjoajalle. Omalla kohdallamme meidän lapsiluku jouduttaisiin pakosta jättämään yhteen mikäli uudistus astuisi näillä raameilla voimaan. Tämä olisi myös yleisesti ensimmäinen mahdollinen ratkaisu tilanteeseen. Ei tehdä enempää lapsia.&nbsp;</p><p>Olisihan meillä myös mahdollisuus jättää vapaat käyttämättä ja laittaa lapsemme päivähoitoon ennen yhtä ikävuotta. Tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta jo siksi, ettei kuntamme pysty tällä hetkelläkään tarjoamaan kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Toiseksi lapsia on erilaisia, kaikki eivät ole valmiita päivähoitoon näin nuorina ja esimerkiksi vastustuskyky voi vielä olla heikko. Onko siis työnantajan etu ottaa vauvan äiti takaisin työelämään ja etsiä jatkuvasti sijaista lapsen sairastaessa? Kuka maksaa äidin taloudellisen tappion tässä tilanteessa kun suurimmassa osassa työehtosopimuksia tämä poissaolo ei ole palkallinen?</p><p>Itseasiassa meillä on olemassa vielä kolmas vaihtoehto mikä on noussut monilla keskustelupalstoilla puheenaiheeksi huolestuneiden pienten lasten äitien keskuudessa. Isä ei tunnusta lapsensa isyyttä. Yksinhuoltajallahan on oikeus pitää perhevapaat parhaakseen näkemällään tavalla joten näin äiti voisi viettää lapsensa kanssa aikaa kuten aikaisemmin.</p><p>Kysymykseni kuuluu, minkä vaihtoehdon sinä näistä valitsisit?</p><p>Vanhemmuutta tulisi kunnioittaa ja sitä &quot;työtä&quot; mitä lapsiemme eteen teemme vaalia. Se on myös yhteiskunnallisesti monella osa-alueella tärkeää. Lapsi tarvitsee rinnalleen tutun ja rakastavan aikuisen kehittyääkseen onnelliseksi ja tasapainoiseksi nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi ihmiseksi. Se onko tämä aikuinen äiti vai isä pitäisi olla perheen sisäinen valintakysymys ei yhteiskunnallinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen viime viikkoina seurannut tiivistä keskustelua sekä puolesta, että vastaan koskien perhevapaiden uudistusta ja tasa-arvo kysymystä. Onko tasa-arvo sitä, että annamme lapsen vanhemmille mahdollisuuden tehdä oman päätöksensä siitä miten vapaat jaetaan vai naisen suoranaista pakonomaista palauttamista työelämään? Minä peräänkuulutan tässäkin asiassa valinnanvapautta.

Olen itse tällä hetkellä kolme kuukautisen pojan äitiyslomalla oleva äiti joten aihe on perheelleni ajankohtainen. Meidän perheessä yksityisyrittäjänä toimiva mieheni ei kykene jäämään isyyslomalle. Mikäli hän sulkisi luukkunsa siirtyisivät asiakkaat toiselle palveluntarjoajalle. Omalla kohdallamme meidän lapsiluku jouduttaisiin pakosta jättämään yhteen mikäli uudistus astuisi näillä raameilla voimaan. Tämä olisi myös yleisesti ensimmäinen mahdollinen ratkaisu tilanteeseen. Ei tehdä enempää lapsia. 

Olisihan meillä myös mahdollisuus jättää vapaat käyttämättä ja laittaa lapsemme päivähoitoon ennen yhtä ikävuotta. Tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta jo siksi, ettei kuntamme pysty tällä hetkelläkään tarjoamaan kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Toiseksi lapsia on erilaisia, kaikki eivät ole valmiita päivähoitoon näin nuorina ja esimerkiksi vastustuskyky voi vielä olla heikko. Onko siis työnantajan etu ottaa vauvan äiti takaisin työelämään ja etsiä jatkuvasti sijaista lapsen sairastaessa? Kuka maksaa äidin taloudellisen tappion tässä tilanteessa kun suurimmassa osassa työehtosopimuksia tämä poissaolo ei ole palkallinen?

Itseasiassa meillä on olemassa vielä kolmas vaihtoehto mikä on noussut monilla keskustelupalstoilla puheenaiheeksi huolestuneiden pienten lasten äitien keskuudessa. Isä ei tunnusta lapsensa isyyttä. Yksinhuoltajallahan on oikeus pitää perhevapaat parhaakseen näkemällään tavalla joten näin äiti voisi viettää lapsensa kanssa aikaa kuten aikaisemmin.

Kysymykseni kuuluu, minkä vaihtoehdon sinä näistä valitsisit?

Vanhemmuutta tulisi kunnioittaa ja sitä "työtä" mitä lapsiemme eteen teemme vaalia. Se on myös yhteiskunnallisesti monella osa-alueella tärkeää. Lapsi tarvitsee rinnalleen tutun ja rakastavan aikuisen kehittyääkseen onnelliseksi ja tasapainoiseksi nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi ihmiseksi. Se onko tämä aikuinen äiti vai isä pitäisi olla perheen sisäinen valintakysymys ei yhteiskunnallinen.

]]>
5 http://taruannelindevall.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233728-vanhemmuuden-merkitysta-yhteiskunnallisesti-ei-tule-vaheksya#comments %23kuntavaalit2017 Äitien työnantajat Lapsiperheet Perhevapaa Vanhemmuus Sat, 18 Mar 2017 20:23:14 +0000 Taruanne Lindevall http://taruannelindevall.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233728-vanhemmuuden-merkitysta-yhteiskunnallisesti-ei-tule-vaheksya
Kruununjalokivi kiillotettava - äitiyspakkaus päivitettävä http://annikasaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233027-kruununjalokivi-kiillotettava-aitiyspakkaus-paivitettava <p>Elän kolmikymppisen naisen arkea, jossa ystävien whatsapp-viesteissä vilahtelee suurin piirtein joka viikko suloinen ultrakuva sikiöstä, kuva kotiin saapuneesta äitiyspakkauksen ihanista vaatteista ja sitten viimein äimistyneen isän nappaama kuva pienestä ihmeestä synnytyssalissa.</p><p>Tartun nyt kuvista keskimmäiseen.</p><p>Parin viime viikon aikana olen tavannut useampia tahoja, joilla on huikean hienoja ideoita suomalaisen äitiyspakkauksen kehittämiseksi.</p><p>Ensinnäkin päivänpolttavana aiheena äitiyspakkauksen - tai sen taustalla olevan äitiysavustuksen nimi. Kollega Emma Kari (vihr.) näyttää tehneen kirjallisen kysymyksen nimen vaihtamisesta perhe- tai vauvapakkaukseksi. Samaa esitettiin jo vuoden 2015 lopulla Marja Hintikka Live -ohjelmassa. Asiasta tehtiin pienimuotoinen nettiadressi ja sain antaa asiasta heille kommentitkin ohjelmaan. Suhtauduin ehdotukseen tuolloin myönteisesti siksi, että nimi on jo itsessään symboli ja vauvapakkauksena tai perhepakkauksena se korostaisi lasta, lapsen syntymää ja siitä muodostuvaa perhettä. Kantani ei niinkään liity nimen tekemiseen sukupuolineutraaliksi vaan ennen muuta koko perheen myönteisen elämänmuutoksen korostamiseen.</p><p>On kuitenkin hiukan pintapuolista päätyä pohtimaan äitiysavustusta vain nimenä. Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä äitiyspakkaus ansaitsee parempaa. Äitiysavustuksen alkuperäinen tavoite on ollut saada avustuksen kautta odottavat äidit terveydenhuollon piiriin ja lapsikuolleisuus alenemaan. Taustalla aikanaan oli myös huoli syntyvyyden vähenemisestä.<br />&nbsp;<br />Muun muassa äitiyspakkauksen terveydenhuoltokytköksen ansiosta olemme saaneet äitiys- ja lapsikuolleisuuden maailman alhaisimpien joukkoon. Äidinhän on nykyään käytävä neuvolassa ennen viidettä raskauskuukautta saadakseen äitiyspakkauksen. Syntyvyys sen sijaan on historiallisen alhainen juuri nyt. Yhteiskuntamme ei ole erityisen lapsilähtöinen ja perheiden lapsilukutoive ei toteudu perheellistymisikäisten nuorten aikuisten kokeman epävarmuuden vuoksi.<br />&nbsp;<br />Äitiysavustukseen käytetään julkista rahaa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Suhteessa vaikkapa lapsilisien miljardipottiin se on todella vähän. Pieneksi budjetoitu summa on alkanut näkyä myös pakkauksen tuotteiden laadussa - &quot;made in finland&quot; -lappuja on yhä harvemmassa vaatteessa. Yhteen pakkaukseen käytettävä rahamäärä ei ole kasvanut&nbsp; vuosiin. Olisi kohtuullista, että suomalaisen työllisyydenkin nimissä voisimme satsata pakkaukseen lisää rahaa siten, että kotimaisuusaste saataisiin nousemaan.<br />&nbsp;<br />Äitiyspakkaukseen kohdistuneista säästöistä huolimatta pakkauksen suosio on yhä valtava. Lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat sen 140 euron rahallisen avustuksen sijaan. Pakkauksia postitetaan 40 000 kappaletta vuosittain ja joka vuosi päivitettävän sisällön julkistus on vuosittainen mediatapahtuma.<br />&nbsp;<br />Pakkaus kiinnostaa myös maailmalla valtavasti. Samalla kipuilemme byrokratian kanssa, miten saisimme äitiyspakkauksen suomalaiseksi suureksi vientituotteeksi. Tähän on löydettävä ratkaisu.<br />&nbsp;<br />Mutta entä ne uudistukset?<br />&nbsp;<br />Hyvinvointivaltion rakenteita pöllytetään nyt kunnolla monella suunnalla. Niin pitääkin. Samalla on osattava pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta ja hyvää. Äitiyspakkaus on hyvinvointivaltion kruununjalokivi. Sillä on todellista merkitystä perheille ja samalla vahva symboliarvo.<br />&nbsp;<br />Se ei silti tarkoita, etteikö äitiyspakkausta voisi uudistaa ja modernisoida vastaamaan vielä paremmin tämän päivän tarpeisiin. Siis keksiä uusia asioita sen tutun makuupussin, talvihaalarin ja kylpymittarin kylkeen ja rinnalle. Tätä onneksi on jo tehtykin.<br />&nbsp;<br />Oman vanhemmuuteni ensi kuukausina muistan hämmästelleeni tunnemyllerryksen keskellä netin keskustelupalstojen mielipiteiden tulvaa ja toverituomioistuimen kaltaista piikikästä sävyä. Niitä lukiessa säikähdin; näinkö äidit asettuvat toisiaan vastaan? Kuka heistä on oikeassa, kuka muka on paras äiti?<br />&nbsp;<br />Moni etsii neuvoja parisuhteen karikkoon vauvan valvottaessa, tietoa soseruokailun oikea-aikaisesta aloittamisesta, vastauksia imetyksen ongelmiin tai etsii tukea synnytyksen jälkeisen&nbsp; masennuksen oireisiin. Joku kaipaa mammakaveria äitiysvapaan päiviin. Isäänkin voi moni asia askarruttaa - roolin muutos on suuri oli kyseessä esikoinen tai kasvava lapsikatras kotona. Pääasiassa näihin voi vastata neuvola, mutta ei aina - ei läheskään aina. Monen murheen keskellä kuukauden päästä odottava neuvola-aika ei paljoa lohduta.<br />&nbsp;<br />Uskon vahvasti, että äitiyspakkauksen uusiksi tuotteiksi olisi hyvä rakentaa palvelumuotoilua, jossa digitalisaatiota ja mobiiliteknologiaa hyödyntämällä voisimme vahvistaa vanhemmuuden tukea. Tämä olisi lahja suomalaisille perheille. Asiantunteva apu, vaikka vuorokauden ympäri vauva-arjen askarruttaviin murheisiin. Tiedän, että tämän ympärillä on myös käynnissä hyviä innovaatioita.</p><p>Tai miten toimisi palveluseteli lapsiperheiden matalan kynnyksen kotiapuun?<br />&nbsp;<br />Lisäksi olen kuullut innostavia ajatuksia uusimman terveysteknologian hyödyntämisestä äitiyspakkauksen tuotteissa. Miten olisi kansansairauksia seulova testivaippa?<br />&nbsp;<br />Rakastan äitiyspakkausta. Rakastan hyvinvointiyhteiskuntaa. Siksi haluan myös uudistaa niitä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elän kolmikymppisen naisen arkea, jossa ystävien whatsapp-viesteissä vilahtelee suurin piirtein joka viikko suloinen ultrakuva sikiöstä, kuva kotiin saapuneesta äitiyspakkauksen ihanista vaatteista ja sitten viimein äimistyneen isän nappaama kuva pienestä ihmeestä synnytyssalissa.

Tartun nyt kuvista keskimmäiseen.

Parin viime viikon aikana olen tavannut useampia tahoja, joilla on huikean hienoja ideoita suomalaisen äitiyspakkauksen kehittämiseksi.

Ensinnäkin päivänpolttavana aiheena äitiyspakkauksen - tai sen taustalla olevan äitiysavustuksen nimi. Kollega Emma Kari (vihr.) näyttää tehneen kirjallisen kysymyksen nimen vaihtamisesta perhe- tai vauvapakkaukseksi. Samaa esitettiin jo vuoden 2015 lopulla Marja Hintikka Live -ohjelmassa. Asiasta tehtiin pienimuotoinen nettiadressi ja sain antaa asiasta heille kommentitkin ohjelmaan. Suhtauduin ehdotukseen tuolloin myönteisesti siksi, että nimi on jo itsessään symboli ja vauvapakkauksena tai perhepakkauksena se korostaisi lasta, lapsen syntymää ja siitä muodostuvaa perhettä. Kantani ei niinkään liity nimen tekemiseen sukupuolineutraaliksi vaan ennen muuta koko perheen myönteisen elämänmuutoksen korostamiseen.

On kuitenkin hiukan pintapuolista päätyä pohtimaan äitiysavustusta vain nimenä. Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä äitiyspakkaus ansaitsee parempaa. Äitiysavustuksen alkuperäinen tavoite on ollut saada avustuksen kautta odottavat äidit terveydenhuollon piiriin ja lapsikuolleisuus alenemaan. Taustalla aikanaan oli myös huoli syntyvyyden vähenemisestä.
 
Muun muassa äitiyspakkauksen terveydenhuoltokytköksen ansiosta olemme saaneet äitiys- ja lapsikuolleisuuden maailman alhaisimpien joukkoon. Äidinhän on nykyään käytävä neuvolassa ennen viidettä raskauskuukautta saadakseen äitiyspakkauksen. Syntyvyys sen sijaan on historiallisen alhainen juuri nyt. Yhteiskuntamme ei ole erityisen lapsilähtöinen ja perheiden lapsilukutoive ei toteudu perheellistymisikäisten nuorten aikuisten kokeman epävarmuuden vuoksi.
 
Äitiysavustukseen käytetään julkista rahaa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Suhteessa vaikkapa lapsilisien miljardipottiin se on todella vähän. Pieneksi budjetoitu summa on alkanut näkyä myös pakkauksen tuotteiden laadussa - "made in finland" -lappuja on yhä harvemmassa vaatteessa. Yhteen pakkaukseen käytettävä rahamäärä ei ole kasvanut  vuosiin. Olisi kohtuullista, että suomalaisen työllisyydenkin nimissä voisimme satsata pakkaukseen lisää rahaa siten, että kotimaisuusaste saataisiin nousemaan.
 
Äitiyspakkaukseen kohdistuneista säästöistä huolimatta pakkauksen suosio on yhä valtava. Lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat sen 140 euron rahallisen avustuksen sijaan. Pakkauksia postitetaan 40 000 kappaletta vuosittain ja joka vuosi päivitettävän sisällön julkistus on vuosittainen mediatapahtuma.
 
Pakkaus kiinnostaa myös maailmalla valtavasti. Samalla kipuilemme byrokratian kanssa, miten saisimme äitiyspakkauksen suomalaiseksi suureksi vientituotteeksi. Tähän on löydettävä ratkaisu.
 
Mutta entä ne uudistukset?
 
Hyvinvointivaltion rakenteita pöllytetään nyt kunnolla monella suunnalla. Niin pitääkin. Samalla on osattava pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta ja hyvää. Äitiyspakkaus on hyvinvointivaltion kruununjalokivi. Sillä on todellista merkitystä perheille ja samalla vahva symboliarvo.
 
Se ei silti tarkoita, etteikö äitiyspakkausta voisi uudistaa ja modernisoida vastaamaan vielä paremmin tämän päivän tarpeisiin. Siis keksiä uusia asioita sen tutun makuupussin, talvihaalarin ja kylpymittarin kylkeen ja rinnalle. Tätä onneksi on jo tehtykin.
 
Oman vanhemmuuteni ensi kuukausina muistan hämmästelleeni tunnemyllerryksen keskellä netin keskustelupalstojen mielipiteiden tulvaa ja toverituomioistuimen kaltaista piikikästä sävyä. Niitä lukiessa säikähdin; näinkö äidit asettuvat toisiaan vastaan? Kuka heistä on oikeassa, kuka muka on paras äiti?
 
Moni etsii neuvoja parisuhteen karikkoon vauvan valvottaessa, tietoa soseruokailun oikea-aikaisesta aloittamisesta, vastauksia imetyksen ongelmiin tai etsii tukea synnytyksen jälkeisen  masennuksen oireisiin. Joku kaipaa mammakaveria äitiysvapaan päiviin. Isäänkin voi moni asia askarruttaa - roolin muutos on suuri oli kyseessä esikoinen tai kasvava lapsikatras kotona. Pääasiassa näihin voi vastata neuvola, mutta ei aina - ei läheskään aina. Monen murheen keskellä kuukauden päästä odottava neuvola-aika ei paljoa lohduta.
 
Uskon vahvasti, että äitiyspakkauksen uusiksi tuotteiksi olisi hyvä rakentaa palvelumuotoilua, jossa digitalisaatiota ja mobiiliteknologiaa hyödyntämällä voisimme vahvistaa vanhemmuuden tukea. Tämä olisi lahja suomalaisille perheille. Asiantunteva apu, vaikka vuorokauden ympäri vauva-arjen askarruttaviin murheisiin. Tiedän, että tämän ympärillä on myös käynnissä hyviä innovaatioita.

Tai miten toimisi palveluseteli lapsiperheiden matalan kynnyksen kotiapuun?
 
Lisäksi olen kuullut innostavia ajatuksia uusimman terveysteknologian hyödyntämisestä äitiyspakkauksen tuotteissa. Miten olisi kansansairauksia seulova testivaippa?
 
Rakastan äitiyspakkausta. Rakastan hyvinvointiyhteiskuntaa. Siksi haluan myös uudistaa niitä. 

]]>
10 http://annikasaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233027-kruununjalokivi-kiillotettava-aitiyspakkaus-paivitettava#comments äitiyspakkaus Vanhemmuus Vienti Thu, 09 Mar 2017 13:06:14 +0000 Annika Saarikko http://annikasaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233027-kruununjalokivi-kiillotettava-aitiyspakkaus-paivitettava
Kuka ymmärtää lapsiperheiden vanhempia http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232783-kuka-ymmartaa-lapsiperheiden-vanhempia <p>Lapsiperheiden arki on vilkasta. Vanhemmat todennäköisesti käyvät töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. Varsinaista lepoaikaa ei ole. Vanhempien täytyy työpäivän jälkeen keskittyä vanhemmuuteen, eli huolehtia lasten perustarpeiden tyydyttämisestä ja osoittaa rakkautta ja välittämistä. Lapsille on, eikä se koskaan pääty vaikka lapsi täyttäisi kahdeksantoista vuotta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sekä työssäkäyvien että kotona olevien vanhempien jaksamista täytyy tukea, koska se on suoraan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Laajempi subjektiivinen päivähoito-oikeus on taattava&nbsp;niille vanhemmille, joiden elämäntilanne sitä vaatii.&nbsp;Kaupungin täytyy jatkossakin tarjota laadukkaita ohjattuja iltapäiväkerhoja, joissa&nbsp;kouluikäiset lapset voivat viettää aikaa sen ajan, kun vanhemmat ovat vielä töissä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yksinhuoltajien jaksamista täytyy erityisesti tukea. On tärkeää, että vanhemmilla on aikaa harrastuksiin ja ystävien&nbsp;tapaamiselle.&nbsp;Huolestuttavaa on myös sosiaalisten verkostojen vähäisyys tai sen puute. Lastenhoitoapua on välillä vaikeaa saada, jos isovanhemmat asuvat kaukana. Kunnan pitäisikin lisätä lapsiperheiden kotipalvelujen hoitajien määrää.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on haasteellinen tehtävä, lapset kuitenkin tuovat&nbsp;vanhemmilleen paljon iloa ja rakkautta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsiperheiden arki on vilkasta. Vanhemmat todennäköisesti käyvät töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. Varsinaista lepoaikaa ei ole. Vanhempien täytyy työpäivän jälkeen keskittyä vanhemmuuteen, eli huolehtia lasten perustarpeiden tyydyttämisestä ja osoittaa rakkautta ja välittämistä. Lapsille on, eikä se koskaan pääty vaikka lapsi täyttäisi kahdeksantoista vuotta. 

 

Sekä työssäkäyvien että kotona olevien vanhempien jaksamista täytyy tukea, koska se on suoraan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Laajempi subjektiivinen päivähoito-oikeus on taattava niille vanhemmille, joiden elämäntilanne sitä vaatii. Kaupungin täytyy jatkossakin tarjota laadukkaita ohjattuja iltapäiväkerhoja, joissa kouluikäiset lapset voivat viettää aikaa sen ajan, kun vanhemmat ovat vielä töissä. 

 

Yksinhuoltajien jaksamista täytyy erityisesti tukea. On tärkeää, että vanhemmilla on aikaa harrastuksiin ja ystävien tapaamiselle. Huolestuttavaa on myös sosiaalisten verkostojen vähäisyys tai sen puute. Lastenhoitoapua on välillä vaikeaa saada, jos isovanhemmat asuvat kaukana. Kunnan pitäisikin lisätä lapsiperheiden kotipalvelujen hoitajien määrää. 

 

Vaikka vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on haasteellinen tehtävä, lapset kuitenkin tuovat vanhemmilleen paljon iloa ja rakkautta. 

]]>
9 http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232783-kuka-ymmartaa-lapsiperheiden-vanhempia#comments Lapsiperheet Päivähoito Vanhemmuus Vapaa-aika Mon, 06 Mar 2017 13:15:45 +0000 Jenni Chen-Ye http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232783-kuka-ymmartaa-lapsiperheiden-vanhempia
Alkoholista pitää kertoa lapsille ja nuorille http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232357-alkoholista-pitaa-kertoa-lapsille-ja-nuorille <p>Alkoholin kulutus on puheenaihe, joka herättää monenlaisia tunteita. Siinä yhdistyvät järki ja tunteet, mielihyvä ja mielipaha. Alkoholi voi tuottaa onnea ja iloa, kun sitä käyttää kohtuudella.</p><p>Kohtuudella ei ole tiettyä mittaa, koska jokaisen elimistö reagoi ja polttaa alkoholia eri tavalla.</p><p>On tieteellisesti todettu, että ihmiskeho pystyy polttamaan alkoholia tunnin aikana suunnilleen yhden gramman kymmentä kiloa kohti. Eli esimerkiksi 80kg painava mies polttaa alkoholia noin 8 grammaa tunnissa.</p><p>Näyttöä on myös siitä, että tietyt etniset ryhmät polttavat alkoholia eri tavalla. Esimerkiksi japanilaisilla ja osalla aasialaisia on alkoholin antigeeni, jonka avulla elimistö suojautuu alkoholin haittavaikutuksilta. Sen seurauksena esimerkiksi kasvot ja kaula-alue punoittavat heti, kun alkoholia on nautittu. Minulle tämä on tuttua: olen asunut Suomessa viisivuotiaasta asti, mutta olen syntyperältäni kiinalainen.</p><p>Tämän geenin takia en pysty kuluttamaan alkoholia juurikaan. Toinen syy, miksi käytän vähän alkoholia, on vanhempani ja muu lähipiirini. Vanhempani ovat aina suhtautuneet erittäin kriittisesti alkoholiin. Jopa yhden siiderin juomisesta he ovat olleet huolissaan: &quot;Älä hyvä tyttö juo alkoholia, se on epäterveellistä keholle, siihen jää koukkuun ja vieroittaminen on vaikeaa&quot;.</p><p>Nykyisin juon alkoholia välillä ruoan kanssa tai illalla kotisohvalla. Minulla on kuitenkin kaksi pientä lasta, joille haluan näyttää hyvää mallia: humalatilassa en pystyisi hoitamaan lapsia hyvin. Alkoholissa on myös muita huonoja puolia: se maksaa, ja sen runsas kulutus voi tulla kalliiksi, erityisesti kalliissa baareissa. Alkoholi sisältää runsaasti kaloreita, joten laihduttajille sitä ei suositella. Ja alkoholiin voi jäädä riippuvaiseksi.</p><p>Uskon, että alkoholin käyttö on opittua eli siihen voidaan vaikuttaa. Aikuisten on näytettävä mallia erityisesti lapsille ja nuorille, että täysi-ikäinen saa käyttää alkoholia kohtuuden rajoissa. Alkoholin tuottamista haittavaikutuksista pitää säännöllisin väliajoin levittää tietoa jo alakoulussa, mielellään jo neljännestä luokasta lähtien.</p><p>Kuntien täytyy myös taloudellisesti tukea alkoholihaitoista kertovia kampanjoita, esimerkiksi tilaamalla joka vuosi asiantuntijakouluttajan kouluihin luennoimaan. Lisäksi kunnan pitää asettaa viestintästrategiassaan tavoitteeksi, että se kampanjoi nuorten alkoholin kulutusta vastaan esimerkiksi levittämällä aiheesta kertovia julisteita niin kouluissa kuin vapaa-ajan kerhoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Vantaalla</p><p>Jenni Chen-Ye</p><p><img src="https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif" /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alkoholin kulutus on puheenaihe, joka herättää monenlaisia tunteita. Siinä yhdistyvät järki ja tunteet, mielihyvä ja mielipaha. Alkoholi voi tuottaa onnea ja iloa, kun sitä käyttää kohtuudella.

Kohtuudella ei ole tiettyä mittaa, koska jokaisen elimistö reagoi ja polttaa alkoholia eri tavalla.

On tieteellisesti todettu, että ihmiskeho pystyy polttamaan alkoholia tunnin aikana suunnilleen yhden gramman kymmentä kiloa kohti. Eli esimerkiksi 80kg painava mies polttaa alkoholia noin 8 grammaa tunnissa.

Näyttöä on myös siitä, että tietyt etniset ryhmät polttavat alkoholia eri tavalla. Esimerkiksi japanilaisilla ja osalla aasialaisia on alkoholin antigeeni, jonka avulla elimistö suojautuu alkoholin haittavaikutuksilta. Sen seurauksena esimerkiksi kasvot ja kaula-alue punoittavat heti, kun alkoholia on nautittu. Minulle tämä on tuttua: olen asunut Suomessa viisivuotiaasta asti, mutta olen syntyperältäni kiinalainen.

Tämän geenin takia en pysty kuluttamaan alkoholia juurikaan. Toinen syy, miksi käytän vähän alkoholia, on vanhempani ja muu lähipiirini. Vanhempani ovat aina suhtautuneet erittäin kriittisesti alkoholiin. Jopa yhden siiderin juomisesta he ovat olleet huolissaan: "Älä hyvä tyttö juo alkoholia, se on epäterveellistä keholle, siihen jää koukkuun ja vieroittaminen on vaikeaa".

Nykyisin juon alkoholia välillä ruoan kanssa tai illalla kotisohvalla. Minulla on kuitenkin kaksi pientä lasta, joille haluan näyttää hyvää mallia: humalatilassa en pystyisi hoitamaan lapsia hyvin. Alkoholissa on myös muita huonoja puolia: se maksaa, ja sen runsas kulutus voi tulla kalliiksi, erityisesti kalliissa baareissa. Alkoholi sisältää runsaasti kaloreita, joten laihduttajille sitä ei suositella. Ja alkoholiin voi jäädä riippuvaiseksi.

Uskon, että alkoholin käyttö on opittua eli siihen voidaan vaikuttaa. Aikuisten on näytettävä mallia erityisesti lapsille ja nuorille, että täysi-ikäinen saa käyttää alkoholia kohtuuden rajoissa. Alkoholin tuottamista haittavaikutuksista pitää säännöllisin väliajoin levittää tietoa jo alakoulussa, mielellään jo neljännestä luokasta lähtien.

Kuntien täytyy myös taloudellisesti tukea alkoholihaitoista kertovia kampanjoita, esimerkiksi tilaamalla joka vuosi asiantuntijakouluttajan kouluihin luennoimaan. Lisäksi kunnan pitää asettaa viestintästrategiassaan tavoitteeksi, että se kampanjoi nuorten alkoholin kulutusta vastaan esimerkiksi levittämällä aiheesta kertovia julisteita niin kouluissa kuin vapaa-ajan kerhoissa.

 

Vantaalla

Jenni Chen-Ye

]]>
17 http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232357-alkoholista-pitaa-kertoa-lapsille-ja-nuorille#comments #yhteiskunta Alkoholi Nuoret Valistus Vanhemmuus Tue, 28 Feb 2017 12:59:34 +0000 Jenni Chen-Ye http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232357-alkoholista-pitaa-kertoa-lapsille-ja-nuorille